sunnuntai 27. elokuuta 2017

Onko rahalla sielu? Arvostelu kirjasta The Soul of Money

Elämä ei ole nollasummapeliä


Elämä on taistelu, jonka vahvimmat voittavat ja vahvuutta mitataan omaisuuden määrällä. Se on joko sinä tai minä, sillä toisen voitto on toisen tappio. Jos joku väittää vastaan, voi hänet torpata sanomalla "näin se nyt vaan on aina ollut ja tulee aina olemaan." Tässä vaiheessa ryhdyn tietysti itse väittämään vastaan, sillä mikään ihmisen tekemä ei koskaan ole ikuista, ei myöskään raha ja sille antamamme merkitykset.

The Soul of Money: Transforming Your Relationship with Money and Life (W.W. Norton & Company, 2017) -kirjan kirjoittaja Lynne Twist väittää ettei elämä olekaan joko-tai: sekä sinä että minä voimme menestyä. Twistillä on kokemusta ja näkemystä kirjoittaa rahasta, sillä hän on työskennellyt vuosia humanitaaristen hankkeiden varainhankinnassa ja kohdannut niin upporikkaita kuin rutiköyhiäkin. Eivätkä köyhät suinkaan aina ole nälän ja puutteen jalostamia eivätkä rikkaat kietoudu salametsästetyn halinallen turkkiin. Jos ajattelee rikkaiden olevan rahojensa saastuttamia, on itse päästänyt rahan hallitsemaan ajatuksiaan. Raha on varsin käytännöllinen vaihdon väline, mutta usein annamme sille paljon tätä suuremman painoarvon.



Rahat vai henki? Vai molemmat?


The Soul of Money eli rahan sielu on sinänsä jo ajatuksia herättävä nimi kirjalle. Me kaikki, koko ihmiskunta, haluamme terveen maapallon ja läheisillemme mahdollisuuden elää tervettä, antoisaa elämää. Missä välissä oikein päästämme rahan itsemme ja näiden tavoitteiden väliin? Twist kertoo Intian Dharmapurissa tapaamistaan naisista, jotka kokivat velvollisuudekseen tappaa vastasyntyneet tyttärensä, jottei perheiden tarvisisi maksaa heidän myötäjäisiään. Hän kertoo myös itsestään ja aviomiehestään, jotka tekivät perheensä hyväksi töitä niin paljon, etteivät nähneet lapsiaan näiden valveillaoloaikana. Molempia ilmiöitä on varmasti usein puolustettu sanomalla että näin asiat vain ovat.

Tapoja ja ajatuksia on mahdollista muuttaa. Aina siihen ei tarvita edes rahaa. Mutta se, jolla rahaa on, voi käyttää sitä muokatakaseen maailmaa haluamansa laiseksi. Raha on kuin vettä: joskus se virtaa vuolaana, joskus pieninä puroina ja joskus se pisaroi. Se voi antaa elämää ja se voi hukuttaa sen. Raha, kuten vesikin, on väline, se ei ole itsessään hyvää eikä pahaa. Aina se kuitenkin muokkaa sitä, johon se koskee.

Varainhankinta on yhteistyötä


Vertauskuva rahasta vetenä varmasti ärsyttää niitä, joilla elämä on olemassolon taistelua leivästä ja lämpimästä. Jos kuitenkin vatsa on täynnä eikä kylmyyskään vaivaa, voi käyttää hiukan aikaa ja voimavaroja rahasuhteensa miettimiseen. Kirjassa on runsaasti tarinoita ja anekdootteja, joista eräs itselleni parhaiten mieleen kertoo ostosretkestä. Tyttövauvan tuore isoäiti Twist oli sisäistänyt kaikki ostoshulluja isoäitejä koskevat mielikuvat osaksi omaa kuvaansa ja halusi osoittaa rakkauttaan vaaleanpunaisilla röyhelöillä. Pikkutytön isä eli Twistin poika kuitenkin kertoi äidilleen, että he halusivat vaimonsa kanssa lapselle ostettavan vain sellaisia tavaroita, joiden ostaminen tekee maailmalle hyvää. Vaatteita ja leluja, jotka eivät ole toisten lasten tekemiä ja jotka eivät saastuta luontoa enempää kuin on pakko. Ostosretkestä tuli tämän jälkeen hankalampi, mutta myös palkitsevampi, sillä tuntui hyvältä maksaa luontoa ja ihmisiä kunnioittaen tehdyistä tuotteista ja asiantuntevasta palvelusta.

Varainhankintaa tekevälle kirja antaa tarpeellisen muistutuksen siitä, että varainhankinta on yhteistyötä. Varainhankinta ei ole kerjäämistä, se ei ole välttämätön paha eikä sitä pidä nolostella. Yhteisen päämäärän eteen voi ponnistella monella tavalla, esimerkiksi antamalla varojaan sen hyväksi. Ajatus on yksinkertainen, mutta siitä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä . Itselläni heräsi runsaasti ajatuksia esimerkiksi varainhankinnan viestinnästä: mitä varten rahaa oikeastaan kerätään ja miten siitä kerrotaan yhteistyökumppaneille? Mietin myös, kuinka pystyn kouluttajana auttamaan koulutusten osallistujia käyttämään lahjojaan ja osaamistaan heille tärkeiden asioiden hyväksi.

Otsikossa kysyn, onko rahalla sielu? Tämän kirjan perusteella rahan sielu on se merkitys, minkä me ihmiset sille toiminnallamme annamme.



Jos tilaat kirjan tämän linkin kautta, saan Amazonilta hieman korvausta. Sinulle kirja on saman hintainen kuin muutenkin. Linkki vie Saksan Amazoniin, josta tulevat lähetykset eivät jumita tulliin. Sivuja voi käyttää myös englanniksi. Lukemani kirjan olen ostanut ja maksanut itse.





Tervetuloa opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon. Tampereen Sampolassa opetan syksyllä hankehallinnon peruskurssia.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!


sunnuntai 13. elokuuta 2017

YIMBY: juoksemalla rahaa kehitysvammaisten harrastustoimintaan

"Sanoudutaan yhdessä irti Not In My Backyard -ilmiöstä ja sanotaan kaikki yhdessä Yes In My Backyard!",  kehottaa Villa Huvin asukkaan äiti ja YIMBY-koordinaattori Sari Koivusaari-Joensuu. 22. elokuuta Espoon Puolarmaarissa järjestettävä YIMBY on hänen mukaansa lämminhenkinen ja iloinen juoksu- ja kävelytapahtuma suvaitsevaisuuden puolesta.

Mikä on YIMBY?


Nyt jo viidettä kertaa juostava tapahtuma kerää rahaa  kehitysvammaisten nuorten asumisyksikkö Villa Huvin asukkaiden virkistystoimintaan ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös muuhun kehitysvammaisten nuorten harrastustoimintaan. Toista kohdetta ei vielä ole päätetty, mutta järjestäjät haluavat jakaa hyvää myös muille.


Tapahtuma sai alkunsa Villa Huvin rakennushankkeen ympärillä velloneesta valituskierteestä ja sen saamasta julkisuudesta. Luettuaan naapureiden vastustuksesta hanketta kohtaan espoolainen Mervi Savo halusi näyttää, että hänen Espoonsa on suvaitsevainen. Tapahtuma oli menestys ja nyt se on siirtynyt Villa Huvin ystävät ry:n järjestettäväksi. Idean äiti vaikuttaa taustalla neuvonantajan roolissa. Juoksussa on edelleen kyse ystävällisyydestä ja toisten huomioonottamisesta.

Tapahtuman Facebook-sivuilla on jo kyselty, voisiko YIMBY-tapahtumia järjestää muuallakin. "Jaamme mielellämme tietoa, jos joku ryhtyy järjestämään vastaavaa tapahtumaa", kertoo Sari Koivusaari-Joensuu. Hän muistuttaa, ettei YIMBY ole heidän keksimänsä termi vaan vastaavia tapahtumia on järjestetty myös muulla maailmassa.

Tapahtuman tekevät ihmiset


YIMBY-juoksuun odotetaan noin paria sataa juoksijaa kehitysvammaisten omaisista juoksun aktiiviharrastajiin ja muihin kiinnostuneisiin. Juosta voi Espoon lisäksi myös etänä missä päin maailmaa tahansa: edellisenä vuonna mukana oli muun muassa iso porukka Ranskasta ja kaukaisimmat osallistujat ovat olleet Thaimaasta. Mukaan pääsee, kun etsii tapahtuman Facebook-sivuilta ilmoittautumislinkin ja maksaa osallistumismaksun. Sari Koivusaari-Joensuu toivoo myös, että etäosallistujat jakaisivat juoksustaan tai kävelystään kuvia tapahtuman someen. Varsinainen juoksurata Espoossa on esteetön, joten osallistua voi myös esimerkiksi pyörätuolilla. Jokainen paikalle saapunut osallistuja saa muistoksi osallistumisestaan myös YIMBY-mitalin, joka on tehty käsin suomalaisesta koivusta ja pihlajasta. 

Sari Koivusaari-Joensuu esittelee YIMBY-mitaleita
Viisi vuotta tapahtumajärjestämistä ovat opettaneet Villa Huvin ystäville tehtävänjaon tärkeyttä. Kymmenhenkinen järjestäjätiimi on listannut kaikki tehtävät -- niin ennen tapahtumaa kuin sen aikana ja jälkeenkin tehtävät -- taulukkoon. Tekemistä on paljon, sillä juoksutapahtuma vaatii omat liikennejärjestelynsä ja esimerkiksi ensiavun järjestämisen. Jotkut laajemmat tehtävät, kuten viestintä ja sponsorihankinta on "nakitettu" heille, joille se on luontaista. Lisäksi on valtavasti muita tehtäviä: paikkavaraukset, viralliset luvat ja ilmoitukset, juoksun ajanotto, kahvituksen järjestäminen, paitatilaukset ja paljon muuta. Kun tehtävät on jaettu, työt sujuvat eikä tule ikäviä yllätyksiä. Joka vuosi järjestäjät ovat myös tilanneet hyvän sään: vaikka säähän ei voikaan vaikuttaa, täytyy muistaa että ulkoilmatapahtumassa sillä on merkitystä.

Tapahtuman aikana järjestäjät tekevät töitä koko sydämellään. He ovat valmiina opastamaan ja neuvomaan osallistujia ja siten tekemään tapahtuman iloista ja hyväntuulista tunnelmaa. Järjestäjien työtä tapahtuman aikana voikin pitää asiakaspalveluna, jossa tärkeää on mieleenjäävän elämyksen luominen osallistujille.

Tapahtuman tulovirrat ja tuotto


Juoksutapahtuman tulot koostuvat osallistumismaksuista ja T-paitojen myynnistä. Aiempina vuosina on joskus järjestetty myös arpajaiset, mutta Sari Koivusaari-Joensuun mukaan niistä oli hyötyyn nähden liian suuri vaiva. YIMBY-juoksulla on myös useita sponsoreita, joista monet ovat olleet aiemminkin mukana. Kaikki tarjoavat tapahtuman käyttöön tuotteita tai palveluita eikä suoraa rahallista tukea ole edes kysytty. Esimerkiksi juoksusarjojen palkinnot ovat sponsoreiden lahjoittamia.

Aiempina vuosina YIMBY-juoksu on tuottanut noin neljä tuhatta euroa. Rahoilla on hankittu Villa Huvin asukkaille laajakaistayhteys, soittimia, urheiluvälineitä sekä toteutettu teatterikäyntejä ja muita retkiä. Nyt tapahtuman tuomaa hyvää halutaan jakaa Villa Huvin asukkaiden lisäksi myös muille kehitysvammaisille. Parhaillaan Villa Huvin ystävät ry. miettii, mitä muuta kehitysvammaisten virkistystoimintaa YIMBY-juoksun tuotolla voisi myös tukea.

"Paitsi että teemme työtä omien nuorten hyväksi, vaikutamme myös yleiseen mielipiteeseen suvaitsevaisuuden puolesta. Yhdessä saadaan paljon hyvää aikaan", summaa Sari Koivusaari-Joensuu. Tapahtumaan voi osallistua paikan päällä Espoossa tai etänä joko itse kerätyn porukan kanssa tai yksin luonnossa juosten. YIMBY-juoksuun pääset mukaan tapahtumaan Facebook-sivujen kautta. Itse maksoin juuri etäosallistumismaksun, eli juoksen (tai käppäilen... mutta tyyli on vapaa!) YIMBYni kotimetsässä ja olen ajatuksissa mukana hienossa tapahtumassa!


Jos tapahtumien järjestäminen varainhankintamuotona kiinnostaa, lue Tapahtumien järjestäminen ja yhdistyksen varainhankinta!

Tervetuloa myös opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon. Tampereen Sampolassa opetan syksyllä hankehallinnon peruskurssia.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Näin saat kävijät mainostamaan tapahtumaasi

Olin maakuntamatkallani saapunut suureen, erään yhdistyksen järjestämään yleisötapahtumaan nauttimaan ohjelmasta sekä tietysti letuista ja mansikkahillosta. Kun retken varsinainen tavoite oli saavutettu, ryhdyin tietysti etsimään paikkaa jossa voisin napata selfien. Mutta ei. Missään ei ollut valokuvausseinää, -kojua eikä edes tapahtuman mainosjulistetta jonka edessä olisi voinut napata kuvan. Viimein löysin vajan takaa käsin mustalla tussilla suurehkolle paperille kirjoitetun julisteen, jossa kerrottiin tapahtuman nimi, aika ja paikka. Nappasin selfieni sen edessä. Koska tapahtuma oli muuten mainio, jääköön myötätuntoa herättävä kuva yksityiseen kokoelmaani.

Jakob Owens, Unsplash

Jos sen sijaan tapahtumalla olisi ollut tarjota jotain, jonka edessä/vierellä/sylissä olisi saanut kiinnostavan kuvan, olisin jakanut sen keski-ikäisten somessa eli Facebookissa. Todennäköisesti useat muut kävijät olisivat jakaneet kuvan itselleen sopivissa sosiaalisen median kanavissa. Tämä kaikki olisi ollut ilmaista mainosta tapahtumalle. Monipäiväinen tapahtuma niittää ansaitun huomion tuomia lisäkävijöitä ja -tuloja heti, vuosittainen tapahtuma seuraavana vuonna.

Sillä mikä ihmisiä kiinnostaa? No tietysti oma ihana itse, minkä jälkeen hyvänä kakkosena tulevat tuttujen puuhat. Mikä tahansa tapahtuma muuttuu heti kiinnostavammaksi, jos nyksän eksä on paikalla. Tai lapsuuden kaveri, sukulaistäti tai se yksi tosi hauska tyyppi, jonka tapasin jatkoilla vuonna 2011.

Somekanavissa voi myös ostaa näkyvyyttä, mutta kävijöiden houkutteleminen kuvaamaan itseään ja kavereitaan on varmasti paljon edullisempaa. Tapoja luoda selfienottopaikkoja on varmasti loputtomasti. Tekemällä hakukoneessa haun sanoilla "selfie backdrop" löytää paljon ideoita, joita voi soveltaa omaan tapahtumaan. Ehkä teillä on jotain todella kuvauksellista, kuten mahtava retrotraktori keskellä kyläjuhlia? Yksinkertainen kyltti, jossa kehotetaan ottamaan kuva ja julkaisemaan se, voi rohkaista ottamaan kuvia ja tuoda paljon näkyvyyttä.

Vaikka en saanutkaan alussa kertomastani tapahtumasta julkaisukelpoista kuvaa, onneksi Liikennevirastoon voi tässä asiassa sentään luottaa ja pääsin matkallani ottamaan kuvan glamoröösissä kohteessa. (Kuvaa ottaessa pidin tietysti huolta siitä, että olin riittävällä etäisyydellä ajoradalta. Eikä liikennettäkään kyllä ollut, mitä nyt yksi peura jolkotti tiellä.) Suosittelen Iivantiiraa matkakohteeksi kaikille, jotka huomaavat valittavansa nykyajan kaupallisesta hapatuksesta. Siellä ei kukaan yritä myydä sinulle mitään.





Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!