sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Varainhankinnan tavoite - mistä sen tietää?

Yhdistystoiminta on lähtökohtaisesti voittoa tavoittelematonta. Varainhankinnan tavoitteena ei siis ole kahmia yhdistyksen kassaan niin paljon rahaa kuin sitä maailmasta löytyy vaan sen verran, että saadaan tehtyä sitä mitä yhdistyksen halutaan tekevän. Eikö olekin helpottavaa tietää, että tavoite on saavutettavissa?

Konkreettinen tavoite kannustaa


Tavoitteen tiedätte parhaiten itse, ja muistia voi käydä virkistämässä toimintasuunnitelman ja yhdistyksen sääntöjen parissa. Jos aikeissa on järjestää leiri, tarjota maksutonta neuvontaa 2 tuntia viikossa tai vaikka pystyttää patsas, pystytään näiden vaatimat kulut laskemaan. Kun vertaa yhdistyksen kuluja olemassaoleviin varoihin, saa kätevästi laskettua varainhankinnan tavoitteen.

Kuva: Ryan McGuire


"Niin paljon kuin mahdollista" on nimittäin lamauttava tavoite. Sitä ei voi saavuttaa, ei vaikka miten yrittäisi. Kaikki maailman raha ei (onneksi) voi mitenkään virrata yhdistyksenne tilille. "Paljon rahaa" merkitsee eri ihmisille ja eri tilanteissa aivan eri asioita: toiselle tuhat euroa on valtava summa, toiselle mukava alku. Jos tavoitetta ei ole lausuttu ääneen ja kirjoitettu ylös, ei voi koskaan tietää mikä on tarpeeksi.

Tavoitteiden kannattaa olla reippaan kokoisia, mutta niiden pitäisi olla jonkinlaisessa yhteydessä käytettävissä oleviin resursseihin. Todennäköinen epäonnistuminen saattaa jäädyttää innokkaan yhdistystoimijan jo alkumetreille. Hyvin ei mene silloinkaan, jos puolivuotistavoite on täytetty heinäkuun puolivälissä. Liian matalalle asetettu tavoite voi sekin lamauttaa, ja paljon intoa ja osaamista jää käyttämättä. Eikä ongelma ole tällöin ainoastaan saamatta jäävä raha, vain myös työntekijöiden ja vapaaehtoisten kykyjen aliarvioiminen. Se jos mikä on tylsää eikä hyödytä ketään.


Tavoitetta kohden


Hyvä tavoite on sidottu aikaan. Ellei kello käy, on houkuttelevaa keskittyä siihen mitä tekee mieluiten - ja aika harvalle yhdistystoimijalle se on mitään varainhankintaan liittyvää. Koska kaikkien yhdistysten rutiineihin kuuluu vuosittaisen talousarvion teko, voi varainhankinnan tavoitteita ryhtyä pohtimaan sen pohjalta. Talousarviossa kerrotaan, kuinka paljon yhdistykselle ajatelleen tulevan tuloja ja mistä nämä tulot tulevat. Näin vuoden puolivälissä on hyvä aika tarkistaa, toimiiko oma varainhankinta niin kuin on suunniteltu. Jos toimii, hienoa, jos ei toimi, vielä on aikaa tehdä asialle jotain.

Usein talousarviossa esitetään melko laveita suuntaviivoja, joita on syytä purkaa pienemmiksi palasiksi. Mitä kaikkea esimerkiksi varainkeruutuotteiden myynti oikeastaan tarkoittaa? Mitä tuotteita teillä on kaupan, ja missä niitä myydään? Jos tavoitteena on saada uusia maksavia jäseniä, miten jäsenhankintaa tehdään ja toimiiko nykyinen tapa? On tärkeää uskoa ja toivoa, että tavoitteet saavutetaan, mutta lisäksi pitää myös miettiä miten niihin päästään. Ellei jäsenhankinta edisty, pitäisikö järjestää uusien jäsenten rekrytointitilaisuus? Jos upeita varainkeruupostikorttejanne ei osteta, voisiko syynä olla se että niitä voi ostaa vain yhdistyksen toimistolta arkisin klo 9-15 (heinäkuun suljettu)?


Hetken kaikki on hyvin


Maailma ei koskaan tule valmiiksi: kun jonkun nurkan saa siistiksi, toisaalta jo repsottaa. Koska meillä ihmisillä on rajallinen määrä elinpäiviä täällä maan päällä, kannattaa iloita niistä onnistumisista joita elämään ja yhdistystoimintaan mahtuu. Hetken voi olla murehtimatta kaikkia tekemättömiä töitä ja olla tyytyväinen siihen mitä on tehnyt. Jos olet saanut kerättyä 500 euroa ja se riittää toteuttamaan tavoitteenne, voi sen kerättyään olla tyytyväinen, taputtaa itseään ja yhdistyskavereitaan olalle ja ehkä järjestää jatkot?

Jos rahaa jostain syystä tulee ovista ja ikkunoista, ei sitä tarvitse varsinaisesti estääkään. Tällainen tilanne on kyllä useimmiten mielikuvituksen tuotetta, mutta välillä maailmassa tapahtuu ihmeellisiä asioita. Joten jos vaikkapa yllättävä kansainvälinen ilmiö tuo ajamanne asian niin sanotusti tapetille, tee parhaasi että saatte huomion valjastettua varainhankintaan. Esimerkiksi jäävesihaaste oli suomalaiselle Lihastautiliitolle yllättävä mahdollisuus, johon kuitenkin tartuttiin aktiivisesti. Kannattaa olla valppaana ja ottaa mahdollisuudesta koppi silloin kun sellainen lentää suoraan kohti, vaikkei sitä suunnitelmassa lukisikaan. Silloin kun onni ei potki, eteenpäin pääsee kovalla työllä ja hyvällä meiningillä.


Muistahan käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!