sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Pidä mukavuusalue siistinä

Mukavuusalue on maailman aliarvostetuimpia paikkoja. Trendikkäissä mietelauseissa väitetään, että elämä alkaisi muka vasta mukavuusalueelta poistuttua. Mahdollista tuokin, mutta varainhankinnan näkökulmasta monet, varsinkin vapaaehtoisvoimin pyörivät yhdistykset, viettävät mukavuusalueella ihan liian vähän aikaa.


Miksi mukavuusalue ei houkuta?

Varainhankinnan mukavuusalueella jäsenmaksut saapuvat ajallaan, varainkeruutuotteet myyvät tasaisesti ja sponsorisuhteet pysyvät ja kasvavat. Joku -- kyllä, juuri se kuuluisa Joku -- hoitaa toiminta-avustuksen hakemisen ja raportoinnin. Näissä asioissa ei sinänsä ole uutisoitavaa kenelläkään, sillä juuri näinhän kaikein pitääkin rullata. Mikään näistä asioista ei tapahdu itsestään vaan kaikki vaatii panostusta, ja kaikki tähän panostettu aika on pois jostain muusta, jännittävämmästä toiminnasta. Rutiineista kannattaisi pitää hyvää huolta, sillä niiden laiminlyöminen voi tulla kalliiksi.

Jäsenrekisterin ylläpito, varainhankintatuotteiden varaston seuranta ja tilaukset tai apurahojen raportointi eivät kuitenkaan ole sellaista pyörän uudelleen keksimistä, josta jaettaisiin mitaleja tai edes merkittävää selkääntaputtelua. Itse haluaisin keksiä pyörän uudelleen päivittäin enkä kieltäydy myöskään selkääntaputtelusta.Samoin tuntuu ajattelevan suuri osa yhdistysaktiiveista, joiden päässä pörrää hillittömällä vauhdilla uusia ideoita. Miksi kukaan haluaisi homehtua mukavuusalueella, kun seireenit hoilottavat täyttä kurkkua ja kutsuvat uusiin leikkeihin?



Pidä mukavuusalue siistinä


Ei siis ihme, että varsinkin pienemmissä yhdistyksissä rutiineille viitataan kintaalla ja otetaan samalla taloudellisesti takkiin.  Eräässä yhdistyksessä jäsenrekisteri oli vuosia ei-kenenkään-maata, jonka päivittäminen ei ollut varsinaisesti kenenkään vastuulla. Osoitteenmuutokset saapuivat yhdistyksen sähköpostiin ja  joskus niihin myös kohteliaasti vastattiin, mutta muutokset jäivät päivittämättä rekisteriin. Se kun ei varsinaisesti ollut kenenkään vastuulla: kukaan ei saanut siitä palkkaa eikä myöskään merkittävää selkääntaputtelua, mainetta ja kunniaa. Rahaa ei tosin saanut muutenkaan juuri kukaan, mutta muita palkintoja sai uusia uria avaavista hankkeista ja muusta näkyvästä toiminnasta.

Seurauksena oli se, ettei jäsenmaksulaskuja koskaan lähetetty näille jäsenille ja yhdistykseltä jäi vuosien mittaan merkittävä summa jäsenmaksuja saamatta. Lisäksi välinpitämätön käytös asiasta kiinnostuneita ihmisiä kohtaan loi kuvaa paikallaan polkevasta yhdistyksestä, joka ei uusia ihmisiä kaipaa. Luultavasti jossain on edelleen henkilöitä, jotka ihmettelevät harmistuneina, miksei kyseinen yhdistys halunnut pitää heitä jäseninään.

Kyydistä tipahtaneiden jäsenten tuoma jäsenmaksutulo olisi ollut useita satoja euroja vuodessa, mahdollisesti jopa kymmenien vuosien ajan. Suurempi jäsenmäärä olisi tuonut yhdistykselle myös enemmän painoarvoa erilaisia avustuksia ja apurahoja haettaessa. Mikäli heitä olisi aktiivisesti kannustettu toimintaan, kuka tietää mitä olisi voinut tapahtua. Nyt nuo mahdollisuudet menetettiin, koska yhtä sinänsä yksinkertaista rutiinia ei saatu pyörimään kunnolla.

Kuinka saada rutiinit rullaamaan?


Kuinka itsensä ja yhtä riehakkaat yhdistyskaverinsa sitten saisi suitsittua rutiinien raskaan, joskin kieltämättä tärkeän kuorman eteen? Pitäisikö kysyä, suostuisiko äiti hoitamaan nämä hommat? Tai hankkia sokeasti ihaileva poika/tyttö/muuystävä, joka kirjoittaa puolestasi hankehakemuksia ja lähettää jäsenmaksulaskut joka niemeen, notkoon ja saarelmaan? Kaikkia näitä tapoja on menestyksekkäästi käytetty yhdistystoiminnassa, mutta elleivät ne syystä tai toisesta sovi elämäntapaasi, perhetilanteeseesi tai henkilökohtaisiin moraalikäsityksiisi, on muitakin keinoja.

Kaikkein tärkeintä on, että toimintatavat on suunniteltu ja että on olemassa henkilö tai henkilöt, joiden tehtäviin ne kuuluvat. Jaettu vastuu päätyy myös usein käytännössä ei-kenenkään-vastuuksi. Jos päädytte jakamaan tehtäviä, jakakaa ne tarkasti ja selkeästi. Monesti oletetaan että asiat hoitavat itse itsensä. Tehtävät hoituvatkin kuin itsestään silloin kun on itse innostunut ja energiaa riittää. Kaikki päivät eivät kuitenkaan ole niitä parhaita, mutta maailma ei tätä ymmärrä vaan vaatii yhdistykseltä erilaisia asioita myös silloin kuin yhdistysaktiivia ketuttaa. Tällaisia päiviä varten tarvitaan selkeä työnjako ja tietoisuus siitä, että tehtävä on velvollisuus, joka on hoidettava.

Sinänsä helpoin tapa saada rutiinit rullaamaan on palkata joku hoitamaan niitä. Tämä ei suinkaan aina tarkoita kokopäiväisen työntekijän palkkaamista, sillä jo muutaman tunnin kuukausittaisella panostuksella voidaan saada paljon aikaan. Raha on voimakas motivaattori, ja se antaa maksajalleen myös oikeuden vaatia tuloksia. Rahan lisäksi ihmisiä motivoi myös kiitos. Mikäli joku hoitaa vapaaehtoistyönä jäsenrekisteriänne, kirjoittaa toimintakertomuksenne, hakee ja raportoi hankeavustuksia ja myy varainhankintatuotteitanne, hän ansaitsee selkääntaputtelua, skumppaa ja vähintäänkin puheen yhdistyksen suurimmassa vuosittaisessa tilaisuudessa. Yhdessäkään yhdistyksessä rutiinit eivät hoida itse itseään, ne hoitaa ihminen, joka ansaitsee ison kiitoksen.


Jos haluat keskustella hankehakemuksista, laskutuksesta ja joukkorahoituskampanjoista hyvässä seurassa, tule Varainhankinnan peruskurssille kevätlukukaudella 2017! Opetan kurssia keväällä EspoossaTampereella ja Porissa.

Jokainen tykkäys, jako ja kommentti tuo blogin uusien lukijoiden silmien eteen. Joten olen tosi iloinen, jos käyt tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tarinoita varainhankintamokista

Oppiakseen pitää joskus tehdä aika monta virhettä. Jotta muut voisivat oppia minun virheistäni, olen koonnut tähän kirjoitukseen muutaman tekemäni varainhankintaan liittyvän mokan. En halua vetää lokaan muita kuin itseni, joten olen muuttanut muutaman yksityiskohdan, mutta pohjimmiltaan tarinat ovat totta. Sillä ken paljon tekee, hän paljon mokaa- kuka enemmän, kuka vähemmän, mutta jokainen ainakin kotitarpeiksi.

Kuva: Kewtar Charkoui, Unsplash



Pane muistiin aina kun voit

Päiväjärven pilkkijät ry:n pilkkikauden päättäjäiset olivat vähitellen saavuttamassa huippukohtaansa. Aivan pian seuran kunniapuheenjohtaja, talvikalastuksen grand old man Seppo Säynäväoja pitäisi yhden odotetuista puheistaan. Pilkkiminen on yksinäistä puuhaa, siinä ehtii koota sanoja pitempäänkin talvikalastuksen historiaa, tulevaisuutta ja yhteiskunnallisia vaikutuksia käsittelevään puheeseen.

Sali oli tupaten täynnä ihmisiä, jotka odottivat madesoppaa, ruokajuomia ja Sepon tarjoamaa hengenravintoa. Tajusin unohtaneeni käsilaukkuni takahuoneeseen, jossa olin ollut testaamassa boolia. Vastuutehtävät kun tuppaavat kasautumaan samoille ihmisille. Tungoksen läpi en pääsisi hakemaan laukkua, mutta mitäpä tuosta, kuka nyt kännykkää sun muita tilpehöörejä tarvitsee.

Kuva: Jens Johnson, Unsplash


- Eikös siinä ole itse konttoripäällikkö, kysyi silloin hilpeä ääni. Myönsin olevani. Kävi ilmi että juttukaveri edusti kaveriporukkaa, joilla olisi kova tarve juuri sellaiselle perkauskoulutukselle, jota vain Päiväjärven pilkkijät tarjoavat. Normaalisti olisin ottanut hänen yhteystietonsa ylös ja lähettänyt seuraavalla viikolla sähköpostia koulutuksista. Nyt laukku ja muistiinpanovehkeet sen mukana olivat ihmismassan toisella puolella. Koska perkauskoulutus kiinnosti kaveria niin kovasti, kerroin että minuun saa yhteyttä Päiväjärven pilkkijöiden kotisivun kautta ja kehotin laittamaan sähköpostia.

No tuliko sähköpostia? Ei tullut. Voi olla ettei koulutuskauppoja olisi tullut muutenkaan, mutta nyt homma jäi ihan alkutekijöihinsä. Tästä opin, etten koskaan ikinä enää jää ilman muistiinpanovälineitä. Kynnys ottaa yhteyttä on joskus käsittämättömän korkea, siksi myyjäpuolella olevan on itse madallettava sitä. Asiaa sivutaan muun muassa 8 tapaa kasvattaa jäsenmaksutuloja -artikkelissa.

Munat monessa korissa

- Jenni, olet nero, totesi Suomen kurpitsankaivertajat r.y:n puheenjohtaja Maija Myskimäki. Näön vuoksi hiukan kieltelin, en kuitenkaan kovin innokkkaasti. Järjestämämme Kurpitsarieha oli järjestetty edellisvuonna jo kolmatta kertaa ja osallistujmäärä sen kun kasvoi, samoin median kiinnostus.Olimme saaneet riehan rahoitettua pääosin Säätösäätiön myöntämällä hankeapurahalla, minkä lisäksi paikalliset yrittäjät olivat lähteneet mukaan pienemmillä summilla sekä monenlaisella in-kind-sponsoroinnilla. Odotukset olivat varsin korkealla palaverissa, jossa viimeisteltiin hankesuunnitelmaa Säätösäätiön uutta hakua varten.

Kun suunnitelmat oli hiottu porukalla, tein hakemuksen huolella, innolla ja kenties jopa rakkaudella noudattaen omia opetuksiani. Kertasin niitä 3 vinkkiä apurahanhakijoille -postauksesta. Painettuani "Lähetä"-nappia odottelin vielä hetken saadekseni kuittauksen hakemuksen vastaanottamisesta. Kokemus oli opettanut, että näin kannattaa tehdä. (Itse asiassa kokemus on opettanut, ettei vastaanottoviesteihinkään voi aina luottaa, mutta useimmiten sentään voi.)

Kuva: Verena Yunita Yapi, Unsplash


Sain hakemuksen lähettyä. Juhlistin hyvin tehtyä työtä nauttimalla edellisen päivän kokouksesta yli jäänyttä kurpitsapiirakkaa ja taputtelin itseäni selkään, mikä oli samalla hyvää taukoliikuntaa istumatyöläiselle. Säätösäätiö selvästi arvosti tekemäämme työtä! Syytä olikin, sillä ilman meitä kurpitsankaivertaminen ei lainkaan saisi sitä valtakunnallista näkyvyyttä ja arvostusta, mitä se uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvana, edullisena lajina ehdottomasti ansaitsee.

Järkytys oli valtava, kun Säätösäätiöltä saapui kielteinen apurahapäätös. Säätiö ei perustele päätöksiään. Katkeruuden kyyneliä nieleskellen tajusimme, että hankeapurahat oli tarkoitettu lähtökohtaisesti hankkeisiin. Hankkeella on alku ja loppu. Kurpitsariehan loppu ainakin Säätösäätiön rahoittamana hankkeena oli ilmeisesti nyt tullut. Jos haluaisimme jatkaa, meidän tulisi saada riehalle toiminta-avustus joltain julkiselta rahoittajalta, löytää suursponsori tai keksiä jotain ihan muuta. Mieluiten kaikkia näitä, sillä laaja rahoituspohja on kestävä rahoituspohja. Onneksi uskollisten sponsorien, vapaaehtoisten ja omasta selkänahasta revittyjen ponnistusten ansiosta tästäkin takaiskusta selvittiin ja Kurpitsarieha elää!


Jos kaipaat lisää ideoita ja inspiraatiota varainhankintaan, tule Varainhankinnan peruskurssille kevätlukukaudella 2017! Opetan kurssia keväällä EspoossaTampereella ja Porissa.

Ja muistahan käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Testamenttilahjoitus yhdistykselle

Testamenttilahjoittaminen tulee lisääntymään lähitulevaisuudessa. Omaisuutta kertyy sukupolvi sukupolvelta yhä enemmän. Toisaalta ihmisillä on yhä vähemmän rintaperillisiä syntyvyyden laskiessa. Omaisuuden lahjoittaminen testamentilla yleishyödylliseen toimintaan on tapa tehdä hyvää vielä kuoleman jälkeen.

Testamenttilahjoituksiin kannustaminen on varainhankinnan muoto, joka joskus herättää voimakkaita tunteita. Onhan lahjoituksen saamisen edellytyksenä tällöin lahjoittajan kuolema. Ihmiselämään kuuluu kuitenkin rajallisuus, ja tämä on tosiasia jonka me kaikki tulemme tietämään jo lapsina. Tänne emme voi jäädä, mutta voimme pyrkiä varmistamaan että saamamme maallinen hyvä tekee maailmaa paremmaksi meidän jo lähdettyämme.

Tarinat katkerista perintöriidoista ovat elävää kansanperinnettä ja hyvästä syystä, sillä perinnöistä todellakin käydään oikeutta melko usein. Myös yhdistyksiä on ollut oikeudessa perintöriitojen osapuolina. Testamentin huolellinen laatiminen estää riidat jo ennalta, säästää perinnön saajien aikaa, vaivoja ja rahaa sekä varmistaa sen laatijan viimeisen tahdon toteutumisen. Kuinka siis tulisi toimia, mikäli haluaa itse testamentata omaisuuttaan yhdistykselle tai joku kääntyy yhdistyksesi puoleen kertoen testamenttausaikeistaan?

Blogikirjoitukseni ei ole opas testamentin laatimiseen, vaan pikemminkin ajatusten herättäjä. Suomen lait löytyvät verkosta, myös perintökaari, jossa määrätään testamenttiasioista. Yleistajuista tietoa testamentin tekemisestä löytyy esimerkiksi Lakioppaasta. Testamentin voi laatia itse, mutta usein testamenttia laatiessa kannattaa olla yhteydessä juristiin. Tätä kirjoitusta varten haastattelin OTM Pauliina Sundqvistia, jonka löydät täältä: Liinan lailla.

Testamentista on käytävä selkeästi ilmi mitä testamentataan. Onko kyseessä koko omaisuus vai osa siitä, puhutaanko hallinta- vai käyttöoikeudesta? Vai kenties tekijänoikeuksista, joiden perimysjärjestystä ja testaamenttamista koskeva artikkeli löytyy Elvis ry:n sivuilta. Erityistestamentista eli legaatista puhutaan silloin, kun testamentilla lahjoitetaan tietty rahasumma tai muu selkeä omaisuuden osa edunsaajalle. Tällöin lahjoituksen saaja ei tule kuolinpesän osakkaaksi.

Mikäli aikoo laatia testamentin, tulee kaikkia lain vaatimuksia noudattaa todella tarkasti. Todistajien esteettömyys tulee ottaa vakavasti, eikä yhdistyksen hyväksi laadittavan testamentin todistajan voi toimia, mikäli on itse sen toimihenkilö, hallituksen jäsen tai siihen muuten läheisessä suhteessa.



Kun laatii testamentin yhdistyksen hyväksi, tulee yhdistys yksilöidä selvästi nimellä ja Y-tunnuksella. Jos lahjoittaa testamentilla omaisuutta vaikkapa kuvitteelliselle Maailmanparannusliitolle, täytyy testamentissa yksilöidä onko kyseessä valtakunnallinen järjestö, jonkun maakunnan piiri vai paikallisosasto. Y-tunnuksen käyttäminen varmistaa selkeästi mikä organisaatio on edunsaajana.

Tarkoitemääräyksellä voi määritellä, mihin toivoo testamenttilahjoituksensa käytettävän. Siitä, miten tarkoitemäärys pannan täytäntöön, vastaa lahjoituksen saaja. Mikään taho ei valvo asiaa, ellei testamentissa asiasta erikseen määrätä. Mikäli tavoitemääräys on täysin epärealistinen - esimerkiksi 1000 euron lahjoituksella halutaan pystyttää suuri pronssipatsas- voidaan sen toteuttamisesta luopua.

Kuolinpesän jäsen voi tehdä testamentista moitteen oikeudelle kuuden kuukauden kuluessa sen tiedoksi saamisesta. Tämä kannattaa ottaa huomioon perintöä saadessaan. Perinnön saaminen on varmaa vasta moiteajan kuluttua umpeen, minkä vuoksi saatua omaisuutta ei siis välttämättä kannata käyttää heti. Perintöä ei tietenkään koskaan ole myöskään pakko ottaa vastaan. Jos ikivanha kesämökki Vähä-Nuivialla aiheuttaa enemmän kuluja ja vaivaa kuin iloa ja hyötyä, testamenttilahjoituksen voi jättää vastaanottamatta.

Välillä kuulee hurjia tarinoita perintöä saaneista yhdistyksistä, joiden uusi taloudellinen asema on vetänyt puoleensa nurkanvaltaajia. Uusia, johtotehtäviin aktiivisesti pyrkiviä jäseniä yhdistyksen varsinainen toiminta ei kiinnosta, rahojen junaileminen itselle sen sijaan hyvinkin paljon. Iäkkäiden herrojen koirayhdistys saa äveriään vanhanpojan koko omaisuuden, minkä jälkeen vuosikokoukseen ilmestyy nuorisoa joka äänestyttää edustajiaan hallitukseen. Pian huomataan, että omaisuus on kulunut rakennekynsiin ja ripsienpidennyksiin, joita hallituksen jäsenet tietysti tarvitsevat edustaakseen yhdistystä kunnialla Kodittomien marsujen ystävien järjestämässä vetäytymisseminaarissa Ibizalla. Äkkirikastuminen vetää puoleensa monenlaista väkeä, eivätkä yhdistyksetkään ole tässä poikkeus. Vahva, toimintakykyinen hallitus on paras turva tätä vastaan.

Itse en todennäköisesti tule jättämään jälkeeni suurta perintöä, ja suurimman osan siitäkin vähästä aion jättää lähisukulaisilleni. Toivon kuitenkin voivani ilahduttaa hyväksi katsomiani tahoja lahjoituksilla, jotka suhteellisesta pienuudestaan huolimatta mahdollistavat monia hyviä asioita.

Jos kaipaat lisää ideoita ja inspiraatiota varainhankintaan, tule Varainhankinnan peruskurssille kevätlukukaudella 2017! Opetan kurssia keväällä Espoossa, Tampereella ja Porissa.

Ja muistahan käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!




sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Toimintakertomus varainhankintatyökaluna

 
Toimintakertomus on monien apurahahakemusten välttämätön liite, joka kertoo päättäjille toiminnastanne. Se kertoo yhdistyksenne toiminnasta jäsenille, yhteistyökumppaneille ja muille kiinnostuneille. Se voi olla myös keino tuoda toimintaanne uusien ihmisten tietoisuuteen ja vahvistaa vanhoja siteitä. Toisin sanoen toimintakertomus on tärkeä työkalu niin varainhankinnassa kuin muussakin yhdistyksen toiminnassa. Miten hyvä toimintakertomus siis tehdään?

Mitä saitte aikaan?

Toimintakertomus vastaa toimintasuunnitelman heittämiin haasteisiin, eli kertoo miten olette onnistuneet toiminnassanne. Suunnitelmaa kannattaa siis tutkia toimintakertomusta tehdessään. On inhimillistä ja täysin tavallista, ettei kaikkea suunniteltua ole saatu toteutettua. Jonkinlaista vastaavuutta suunnitelmasta ja sitä koskevan vuoden toimintakertomuksesta täytyy kuitenkin löytyä. Ellei suunnitelmia ole pystytty toteuttamaan, kannattaa kertoa mistä tämä johtuu. Varainhankinnan näkökulmasta toimintakertomus on raportti, jossa kerrotte rahoittajillenne kuinka hyvin olette tavoitteenne saavuttaneet. Mikäli saatte toiminta-avustusta joltain julkiselta taholta, toimintakertomus kertoo myös sen mitä tuolla avustuksella on saatu aikaan.

Minkä asian haluat jäävän mieleen toimintakertomuksen lukijoiden mieleen? Mielikuva yhdistyksenne toiminnasta ei muotoudu itsestään, vaan voit vaikuttaa siihen kertomalla tarinoita, jotka mielestäsi ovat kertomisen arvoisia. Vaikka toimintakertomus on virallinen dokumentti, sen ei tarvitse olla tylsä. Voit nostaa esille toiminnasta juuri niitä asioita, jotka ovat sinun ja muiden kertomuksen laatijoiden mielestä tärkeitä.


Toimintakertomuksen laatijalla voi joskus nousta höyryä päästä.


Nimentiputtelu on suotavaa

Et ole passiivi eikä kukaan muukaan yhdistyksessänne ole sellainen. Toimintakertomuksessa voi harrastaa namedroppausta eli nimentiputtelua ihan vapaasti. Jos tapahtumia on järjestetty, koulutusta on tarjottu ja tiedotustakin on suoritettu, voit varmasti kertoa avoimesti kuka nämä asiat on tehnyt. Vastuutehtävät yhdistyksessänne ovat ilon aihe tekijöilleen ja innostuneet ihmiset ovat yhdistyksenne ylpeys.

Toimintakertomuksesta tulisi käydä ilmi ainakin hallituksen jäsenet ja heidän roolinsa hallituksessa: kuka on hallituksen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja? Yleensä kertomuksessa kerrotaan myös ainakin vastuullisimmissa tehtävissä työskentelevät työntekijät ja vapaaehtoiset. Ei ole mitään syytä jättää tärkeitä tehtäviä hoitaneita ihmisiä mainitsematta, sillä maininta toimintakertomuksessa on myös arvonannon merkki. Samalla kertomus on myös historiallinen dokumentti, jota tulevaisuuden historioitsijat innolla tutkivat, joten tarkkuudella esimerkiksi nimien suhteen helpotat myös heidän työtään. ( Opiskeluaikoinani istuin historian seminaarissa, jossa esiteltiin useita Perä-Syrjälän säätämis- ja värkkäysyhdistyksen* arkistoista materiaalinsa ammentavia töitä, joten uskokaa minua, historioitsijat saattavat kiinnostua ihan mistä tahansa.)

Muista numerot!

Älä jätä tilinpäätöstä lukijoiden tulkittavaksi vaan kerro omin sanoin, miksi rahanne on käytetty niin kuin ne on käytetty. Ikä ei ole vain numero vaan se kertoo eletystä elämästä, eivätkä tilinpäätöksen luvutkaan ole pelkkiä numeroita vaan ne kertovat siitä, mihin olette varanne päättäneet käyttää. Sanojen ja numeroiden on kerrottava samaa tarinaa. Infografiikka auttaa tässä hyvinkin paljon.

Rahankäytön lisäksi myös muut numeroilla mitattavat asiat elävöittävät kertomusta ja tekevät siitä konkreettisemman. Mikäli yhdistyksenne esimerkiksi järjestää tapahtumia, rahoittajat ja muut tukijat haluavat varmasti tietää osallistujamäärän. Jos tarjoatte neuvontaa ja tiedotusta, kuinka paljon yhteydenottoja saatte? Paljonko tilaajia uutiskirjeellänne on? Sosiaalisen median kanavat tarjoavat myös paljon numeroina esitettävää tietoa. Muutos on aina kiinnostavaa: onko joku asia kasvanut vai pienentynyt edellisestä vuodesta?

Kuvittaminen kannattaa

Toimintakertomukseen voi ja kannattaa liittää valokuvia, piirroksia sekä tietysti myös infografiikkaa. Yksinkertaisimmissakin tekstinkäsittelyohjelmissa pystyy yleensä lisäämään kuvia, joten rahanpuute ei ainakaan estä kuvittamasta dokumentteja. Kuvia ei välttämättä tarvita paljon, sillä myös niitä voi olla liikaa. Kuvatekstit kannattaa kirjoittaa erityisen hyvin, sillä monet lukijat saattavat silmäillä pelkästään väliotsikot ja kuvatekstit.

Infografiikan tekeminen kannattaa tietysti jättää jonkun asiansa osaavan tehtäväksi. Jos sellaista henkilöä ei kerta kaikkiaan yhdistyksessä ole eivätkä rahavarat anna periksi ulkoistaa asiaa, kannattaa tutustua Canvaan. Itse käytän sitä joskus tehdessäni blogiin tekstikuvia kuvitukseksi, mutta ahkerammin harjoittelevan käyttäjän käsissä sen avulla voi luoda varsin päteviä juttuja.

Toimintakertomus on kokovuosityötä

Tämä on ärsyttävän järkevää, mutta ihan oikeasti: toimintakertomusta kannattaa valmistella ympäri vuoden. Toimintakertomusaihiota voi täyttää jatkuvasti esimerkiksi tapahtumien tiedoilla kuten osallistujamäärillä ja mediaraporteilla. Toimintakertomusta pystyy tekemään ryhmätyönä vaikkapa Google docsin tai muiden dokumenttien jakamiseen tarkoitettujen palvelujen kautta. Toimintakertomuksen tekemiseen voi varautua myös kuvituksen näkökulmasta. Kuvaamisen lisäksi täytyy muistaa kerätä eri kuvaajien otokset samaan paikkaan eli yhdistyksen kuva-arkistoon, josta ne saa tarvittaessa helposti käyttöön.

Kun olet nähnyt paljon vaivaa toimintakertomuksen eteen, kannattaa materiaalia käyttää uudelleen. Jos olet kiroillut Canvan kanssa tuntikausia tehdäksesi hienon infografiikan, kannattaa sitä esitellä useammankin kerran. Miten olisi siis vaikkapa aihetta käsittelevä Facebook-päivitys? Toimintakertomuksen valittuja paloja voi vallan mainiosti käyttää erilaisten somepäivitysten aiheina sekä muussa viestinnässä, sillä hyvin tehdystä materiaalista kannattaa ottaa kaikki ilo irti.



Entä jos tekisitte videon toimintakertomusta tukemaan? Lue 6 askelta hyvään varainhankintavideoon.

Muistahan käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

* Vedin nimen alitajunnan syövereistä.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Varainhankintatrendit 2017

Hyviksi havaitut varainhankintatavat tuottavat tulosta tulevanakin vuonna, mutta vierivä kivi ei sammaloidu vaan on hedelmällinen vielä kypsässä iässäkin... eli kuinka nämä trendit näkyvät yhdistyksesi varainhankinnassa?


Varainhankintapohjan laajentaminen

Varainhankintapohjan laajentamiseen kannattaa panostaa. Varsinkin pienten yhdistysten toiminta voi olla hyvin riippuvaista yhdestä rahoittajasta. Muutokset ja varsinkin avustusten väheneminen ovat aiemmille avustuksensaajille ikäviä, mutta tilanne tulee tuskin lähiaikoina muuttumaan. Mikäli toimintaa halutaan jatkaa ja kehittää, on pakko löytää muita rahoituslähteitä. Raha ei ole kadonnut tästä maailmasta eikä edes Suomesta yhtään mihinkään, mutta sen saamiseen täytyy nykyään panostaa eri tavalla kuin ennen.

Monet paikalliset toimijat ovat murheissaan kaupunkien vähenevistä avustuksista eri alojen seuratoimintaan. Valtionavusten muuttuvat käytännöt mietityttävät myös monia. Myös erilaisiin hankeapurahoja jakaviin tahoihin kohdistuu valtava hakemuspaine. Apurahat ovat usein suuria kertapanostuksia, jotka tekevät mahdollisiksi aiemmin mahdottomia asioita. Niiden hakeminen, hallinnoiminen ja raportoiminen vie aikaa ja voimia. Läheskään kaikki hakemukset eivät myöskään tuo toivottua tulosta hyvästä ideasta ja huolella laaditusta hakemuksesta huolimatta. Mikäli yhdistyksen kaikki aika ja voimat tuntuvat menevän hankehallintoon, pitäisikö pohtia myös muita varainhankinnan mahdollisuuksi?

Tykkääjästä toimijaksi

Peukkujen ja sydänten kerääminen Facebookissa tai huomion saaminen muualla sosiaalisessa mediassa tuntuu ihanan helposti mitattavalta saavutukselta. Se voi myös olla sitä, jos haet nimenomaan huomiota viestillesi. Voiko somehuomiota muuttaa tulokselliseksi varainhankinnaksi -tai ylipäätään miksikään sosiaalisesta mediasta erillään olevaksi toiminnaksi?

Vastaus on tietysti myöntävä. Ihan itsestään se ei kuitenkaan yleensä tapahdu. Ei riitä, että somessa ollaan, siellä pitää myös toimia. Joskus somea käyttäviltä yhdistyksiltä tai muilta organisaatioilta unohtuu sosiaalisen median sosiaalisuus. Siellä toimimisen ei siis tarvitse rajoittua vain tiedottamiseen, vaan somessa voi ja kannattaa myös osallistua keskusteluihin ja tykkäillä muiden tekemisistä. Näin yhdistys muuttuu tiedottajasta aktiiviseksi toimijaksi. Toinen kysymys on, kuinka selvästikin yhdistykseen myönteisesti suhtautuva tykkääjä saadaan jäseneksi tai muuten tukemaan toimintaa.

Inhimillinen kohtaaminen

Ihminen kaipaa kaltaistensa hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tässähän ei sinänsä ole mitään uutta ja trendikästä, sillä yhdistyksiin on aina liitytty ja kuuluttu kavereiden ja ihailun kohteiden perässä. Työelämän muuttuessa yhä sirpaleisemmaksi ihmisten kaipuu olla osa yhteisöä voi siirtyä kolmannelle sektorille. Kaipaamme sitä, että on ihmisiä jotka pysyvät elämässämme työelämän heilahteluista huolimatta - ja toisaalta kaipaamme mahdollisuutta tehdä itsemme näköisiä asioita yhdessä muiden samanmielisten kanssa. Yhdistys, joka luo ympärilleen yhteisöä, on vahvoilla myös varainhankinnan näkökulmasta. Uuden näkökulman yhteisön vaikutukseen tuovat internetin yhteisöt.

Netissä menestyvät yritykset, joiden toiminnassa muiden käyttäjien suositukset ovat tärkeä osa. Tällaisia ovat esimerkiksi Amazon, AirBnB ja TripAdvisor. Ei ole mitään syytä, miksi suositukset eivät toimisi myös yhdistystoiminnassa: jos kaverini arvostaa tiettyä yhdistystä, ehkä minunkin kannattaisi tutustua siihen. Sosiaalisessa mediassa on teknisesti helppoa rakentaa yhteisöjä. Sisällöntuotanto ja ihmisiä jatkuvasti kiinnostava viestintä vaatii aikaa ja energiaa, mutta onnistuessaan se palkitsee monella tavalla. Muun hyvän lisäksi sitoutuneet jäsenet tai muut kannattajat tuovat yleensä panoksensa myös varainhankintaan.

Tarina pakettiin

Hyville tarinoille on aina kysyntää. Niistä ollaan myös valmiita maksamaan. Joten jos haluat kukkaronnyörien heltiävän, kerro mahdollisimman kiinnostavalla tavalla, mihin rahat käytetään. Kerro tarina, jossa kerrotaan miten tilanne voi muuttua paremmaksi tarinan kuulijan ansiosta. Ihmiset haluavat rahoilleen vastinetta eli tietoa ja tunteita. Tästä on kyse aineettomissa joululahjoissa: rahan antajalle kerrotaan, mitä kyseisellä rahasummalla saa (ja hän voi sitten kertoa tämän eteenpäin).

Idea on  mahtava ja se on monistettavissa monenlaiseen varainhankintaan. Todellisuus ei muotoudu tarinoiksi itsestään. Joskus tarinoita saa kalastaa hyvinkin tiheällä verkolla arkipäivän sekalaista saalista kuhisevasta merestä. Aina täytyy myös muistaa, että toisten ihmisten tarinoiden kertomiseen tarvitaan lupa. Nimien ja muiden yksityiskohtien muuttaminen on aivan sallittua ja joskus välttämätöntä, toimialasta ja muista olosuhteista riippuen. Joka ikisen yhdistyksen toiminnasta kuitenkin löytyy aivan varmasti kiinnostavia tarinoita. Jos teette jotain niin tärkeää, että ylipäätään viiitsitte tehdä sitä, työstänne pystyy aivan varmasti kertomaan hyvän tarinan. Resurssien salliessa niiden kertomiseen voi myös hankkia ulkopuolista viestintäapua.


Jos etsit uusia varainhankintatapoja, lukaisepa nämä: Talkootyö varainhankintamuotona, Arpajaisten ABC, Myyjäiset: mokkapalaorjuutta vai varteenotettavaa varainhankintaa sekä 8 tapaa saada tapahtuman tuotto kasvuun.

Ja käyhän tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!