sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Tarinoilla taaloja: tarinankerronta ja varainhankinta

Ostaisitko auton tai vaikka suklaapatukan sen ominaisuuksien vuoksi? Toki autolla pääsee paikasta toiseen kohtuullisen mukavalla tavalla ja suklaapatukka vie nälän pois makealta maistuen. Vai vaikuttaako ostopäätöksen sittenkin tuotteen tarina, jonka osaksi haluan päästä? Harva ostaa täysin kelvotonta tuotetta, mutta kun valinta tehdään ihan hyvien vaihtoehtojen välillä, tarinalla on merkitystä. "Facts tell, but stories sell", sanovat Ameriikanraitin tallaajat, varmaankin ollessaan matkalla pankkiin.

Kuva: Ryan McGuire

Tarinankerronta, tarinallistaminen ja ylipäätään kaikki tavat käyttää tarinoita oman päämäärän saavuttamiseksi ovat kustannustehokkaita tapoja vaikuttaa myös yhdistystoiminnassa. Hyvä tarina kuljettaa tosiasiat kuulijansa tietoisuuteen kuin huomaamatta. Vaikka eläisimmekin totuudenjälkeistä aikaa ja vastuu siirtyisi kuulijalle, täytyy tarinankertojan itse tietää mitä kertoo ja oltava rehellinen niin itselleen kuin kuulijoilleenkin. Esimerkinomaiset tarinat ovat vallan mainioita, kunhan kuulija tietää mistä on kysymys. Tarinankertojan lahjojaan, synnynnäisiä ja itse edelleen kehitettyjä, tulee käyttää vastuullisesti.

Tarinankerronta töissä, luottamustoimissa  tai tavoitteellisissa harrastuksissa vaatii muutakin kuin hyviä juttuja jotka itkettävät ja naurattavat. On ikävää, jos saat tarinoillasi yleisön paatoksen ja murheen valtaan pikkujouluissa, joissa tarkoitus on pitää hauskaa. Eikä naurava yleisö tuo kuin hetken egobuustauksen riemun, jos päällimmäiseksi mieleen jää vain hauska vitsi varsinaisen sanoman sijaan. Täytyy tietää, mitä tarinoillaan haluaa kertoa sekä se, miten viestin saisi parhaiten perille.

Voi olla, että nerokkaille yhdistysviestijöille tarinat pulppuavat alitajunnan ehtymättömästä lähteestä vailla suurempaa vaivannäköä. Me runoratsun tallitytöt ja -pojat, jotka lähinnä luomme lantaa ja syötämme porkkanoita Pegasokselle, joudumme hiukan harjoittelemaan. Ja muistamaan sen, ettei tarkoituksena ole itseilmaisu, vaan viestintä.

Tarinoilla taaloja -koulutus sopii kaikille, jotka haluavat kehittyä tavoitteellisina tarinankertojina.
Suomen kielen lisäksi koulutus on saatavilla myös viroksi ja englanniksi. Kolmen tunnin koulutus maksaa 400 e + alv 24 %. Jos kiinnostuit, kysy lisää sähköpostilla jenni.kallionsivu@paluu.fi. Koulutuksistani löytyy lisää tietoa myös täältä.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!



sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lohikalayhdistyksen huutokaupalla tuhansia euroja

Tämä on kirjoitus on vieraspostaus, jonka on tehnyt Tuomas Rinne, järjestökonsultti ja virtavesivapaaehtoinen. Vapaa-aikanaan hän toimii järjestöissä, jotka tekevät merkittävää varainhankintaa. Ja nyt asiaan: kuinka huutokauppa järjestetään?

"Näsijärven lohikalayhdistys järjestää nyt toista kertaa huutokaupan, jonka tuotto käytetään Näsijärven lohikalaistutuksiin ja virtavesikunnostuksiin. Huutokaupassa lahjoittajien ja huutajien  intressit ovat samat ja tämä takaa erittäin toimivan varainhankinnan.

Yksinkertaisuudessaan asia menee niin, että mitä enemmän kalaa järvissä on sitä, sitä enemmän kalastetaan ja sitä enemmän kalastusvälineiden myyjät saavat myytyä tuotteitaan. Siksi olemmekin saaneet huutokauppaamme kymmeniä lahjoituksia harrastajilta, välinevalmistajilta ja jälleenmyyjiltä.

Huutokaupassa on myynnissä paljon pienvalmistajien käsityönä tekemiä vieheitä ja pilkkejä. Näitä ei ole saatavilla kaupoissa ja hinnat ovat sen mukaiset.


Huutokauppamme toteutetaan siten, että ennakkohuutoja kohteisiin on mahdollista tehdä yhdistyksen Facebook-sivuilla. Huutokohteita varten on tehty oma kuva-albumi, johon kohteita lisätään sitä mukaa kun lahjoituksia huutokauppaan saamme.

Yksi erittäin tuottoisa tapa on ollut pyytää kalareissuja huutokohteiksi tunnetuilta kalastajilta. Tällaisissa huutokauppakohteissa lahjoittajaa lahjoittaa käytännössä omaa vapaa-aikaansa ja harrastajat ovat valmiita maksamaan paljon päästäkseen tunnetun harrastajan kanssa vesille.

Itse huutokauppa tapahtuma järjestetään vuosittain järjestämälle Näsijärven Lohikunkku -kilpailun aattona 3.11. klo 21.30 Murikanrannassa, joka toimii kilpailijoiden majoituspaikkana. Meklareina toimivat yhdistyksen vapaaehtoiset ja muutaman luukun huudattaa itse kohteen lahjoittaja. Sopivasti olutta saunassa nauttineet kalastajat huutavat kohteita kilpaa ja huutokaupan tuotto on sen mukainen. Tänä vuonna odotamme huutokaupalta noin 3000-4000 euron tuottoa.

Käy katsomassa huutokauppamme kohteita huutokaupan Facebook-sivuilla."

Kiitos Tuomakselle huutokauppapostauksesta!

Rahaa rattaisiin -uutiskirje saapuu postilaatikkoosi muutaman kerran vuodessa, mikäli tilaat sen täällä.

Muistahan käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Tapahtumalippujen ennakkomyynti

Kaveri soitteli äskettäin jutellakseen yhdistyksen järjestämän tapahtuman lippujen ennakkomyynnistä. Miten myydä tapahtumiin ennakkolippuja siten, ettei yhdistyksen info@-sähköpostiin vastaava taho ylikuormitu? Ja miten ihmiset ylipäätään saa houkuteltua ostamaan lippuja ennakkoon? Saimme aiheesta varsin pitkän ja hedelmällisen keskustelun aikaiseksi ja esitänkin nyt sen yhteenvedon teille, rakkaat lukijat.

Aikainen lintu alennuksen nappaa


Lippujen myyminen ennakkoon on järkevää monestakin syystä. Kun tiedetään, paljonko ihmisiä on tulossa, osataan heidän tuloonsa varautua. Tarvittaessa voidaan varata isommat tai pienemmät tilat sekä tarpeeksi tarjoiluja tai osallistumisvälineitä. Joskus lippurahoja voidaan tarvita ennen tapahtumaa, jotta erilaisia tapahtumaan liittyviä kuluja saadaan katettua. Ja tähän väliin pakollinen varoitus: ottakaa vain harkittuja taloudellisia riskejä!

Joka tapauksessa ennakkoliput ovat usein hyvä idea järjestäjän kannalta. Rahojaan ja vapaa-aikaansa tarkasti vartioiva ihmisyksilö sen sijaan haluaa säilyttää mahdollisuutensa avoimina viimeiseen asti. Valinnanvapauden vapaaehtoinen kaventaminen tuntuu houkuttelevalta vain, jos siihen on hyvä syy. Epäilys siitä, että liput myydään loppuun, on tehokas syy lyödä suunnitelmansa lukkoon. Harvat yhdistysten järjestämät tapahtumat kuitenkaan ovat näin suosittuja, vaikka toki niitäkin on.

Toinen vahva kannustin tapahtumaan sitoutumisessa on raha. Mikäli liput saa ennakkoon edullisimmin kuin tapahtumapaikalta, tuntuu niiden varhainen ostaminen järkevältä ja suorastaan säästäväiseltä. Jos haluaisin myydä lippuja ennakkoon, tarjoaisin sellaista aikaisen ostajan alennusta että se tuntuu kukkarossa.

Kuva: Tom Sodoge, Unsplash

Lipunmyyntiä ilman hermoromahdusta


Jos osallistujia on vähän, on lippuvarausten ohjaaminen yhdistyksen sähköpostiin hyvä ja toimiva tapa hoitaa lippujen myynti. Osallistuja kirjoittaa sähköpostiin haluavansa ostaa niin ja niin monta lippua, ja yhdistyksen puuhahenkilö kertoo vastaussähköpostissa miten liput voi maksaa. Jos osallistujia on paljon, sähköpostiliikenne käy kokopäivätyöstä. Hyvin puuduttavasta sellaisesta.

Lippujen myyminen netin kautta säästää myyjän hermoja ja voi tuntua ostajastakin helpommalta. Sähköpostissa kun joutuu miettimään mitä kirjoittaa ja mitä vastaanottaja siitä ajattelee, kun taas nettikaupassa ruutujen rastittaminen riittää. Joskus lipunmyynnin ulkoistaminen siihen erikoistuneelle yritykselle on välityspalkkion arvoinen helpotus. Joskus taas on järkevää laittaa liput myyntiin omaan verkkokauppaan. Jos verkkokaupan perustaminen mietityttää, verottajan vastauksia löytää postauksesta Yhdistyksen verkkokauppa: verottaja vastaa.

Joskus tapahtuman osallistujia pyydetään maksamaan osallistumismaksut suoraan yhdistyksen tilille ja merkitsemään viestikenttään osallistujan nimi ja muut tarvittavat tiedot. Periaatteessa tämä on kätevää. Käytännössä viestikentän täyttäminen saattaa unohtua ja tapahtuman lippupisteellä ihmetellään, onko lippu Suksimuksujen rullasuksiriehaan maksettu mummon, vaarin vai naapurin Reiskan tililtä. Jos osallistujajoukko on pienehkö ja ennalta tunnettu, tämäkin lipunmyyntitapa voi toimia hyvin.

Tsemppiä lipunmyyntiin ja tapahtumajärjestelyihin! Jos kaipaatte koulutusta nimenomaan ruohonjuuritason yhdistystoiminnan näkökulmasta, tsekkaa Tapahtumavarainhankinta -koulutukseni.

Vielä ehtii ilmoittautua opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon!

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Varainhankintaideoita pennittömille

Mitä tehdä, kun yhdistyksen tili on tyhjä? Olette ehkä vasta perustaneet uuden yhdistyksen tai rahan tarve on muuten päässyt yllättämään. Ajatukset yhdistyksen viestin selkiyttämisestä tai varainhankintagaalan järjestämisestä tuntuvat ärsyttävältä teoretisoinnilta, kun rahaa tarvitaan nyt ja heti.

Varainhankintaa on mahdollista tehdä nopeasti ja olemattomilla kuluilla. Töitä rahan eteen joutuu todennäköisesti tekemään eikä glamouriakaan välttämättä ole luvassa, mutta rahassa mitattavia tuloksia saatatte hyvinkin saada aikaan.

Kuva: Delaney Dawson


Jäsenmaksut kuntoon


Onko jäsenmaksut maksettu? Jäsenmaksutulo on yhdistykselle tärkeää monestakin syystä. Se jää kuitenkin myös helposti saamatta esimerkiksi retuperällä olevan jäsenrekisterin vuoksi. Onhan osoitteenmuutosten vastaanottaminen vähän tylsää hommaa yhdistysaktiiveille, joilla on noin miljoona rautaa tulessa ja polttopuut vielä pystymetsänä. Sen tekemättä jättäminen voi kuitenkin koitua kalliiksi, kun ihmiset eivät saa jäsenmaksulaskujaan ja muut yhdistyksen postia. Tästä ja muista jäsenmaksuun liittyvistä aiheista saarnaan myös postauksessa nimeltä 8 tapaa kasvattaa jäsenmaksutuloja.

Myyjäiset


Myyjäiset ovat varainhankinnan klassikko siksi, että ne toimivat. Toinen puoli yhdistyksestä leipoo mokkapaloja ja toinen puoli ostaa ne, mikä voisi olla kätevämpää? No tietysti myyntipaikka, jolla on niin paljon ostohaluisia kävijöitä, ettei kenenkään tarvitse ryhtyä mokkapaladieetille tahtomattaan. Joulumyyjäisetkin tulevat pian, joten ei muuta kuin lukemaan Myyjäiset -- mokkapalaorjuutta vai varteenotettavaa varainhankintaa? Myyjäisten tai muiden tapahtumien varainhankintaa voi buustata arpajaisilla: siinä tapauksessa lue Arpajaisten ABC.

Ravintolapäivä


Ravintolapäivä on mahtava juttu monesta syystä ja monet yhdistykset hankkivat merkittävän osan varoistaan sen avulla. Niin sanottua säätämistä ei tarvita ollenkaan niin paljon kuin usein luullaan, sillä hämmästyttävän monet asiat ovat aivan luvallisia ja sallittuja. Kaikkien meidän pitää syödä joka päivä, joten asiakaskuntaakin saa ahkeralla viestinnällä varmasti kokoon. Terveen järjen käyttöä ja hyvää hygieniatasoa toki tarvitaan kaikessa ruokaan liittyvässä toiminnassa. Muistin virkistämiseksi voi lukea tekemäni elintarvikevalvonnan esimiehen haastattelun ja klikkailla siitä eteenpäin eri viranomaisten sivuille.

Talkootyö


Sopivan talkootyökeikan löytyminen voi olla mainio juttu yhdistykselle ja myös työn tilaajalle. Sopivia hommia ovat esimerkiksi erilaiset satunnaiset siivous- ja raivausprojektit, joissa ei tarvita erityistä ammattitaitoa. Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, laajat verkostot ovat avuksi. On tärkeää muistaa, että talkootyön hyödyn on koiduttava koko yhdistyksen, ei vain työtä tehneiden hyväksi. Tästä varainhankintatavasta olen kirjoittanut postauksen Talkootyö varainhankintamuotona.

Kirpputori


Tämäkin on varainhankinnan klassikko eikä suotta, onhan toisen roska toisen aarre myös muualla kuin Tinderissä. Tavaroiden löytäminen kirpputorilla myytäväksi helpottuu heti, jos tarjoudette hakemaan tavarat suoraan lahjoittajan kotoa. Tällä konstilla saimme aikanaan koululuokkani kanssa varsin asialliset kirpputorituotot eikä vaivakaan ollut liian suuri.

Varainhankinnan maailma on suuri ja avara. Nämä ovat vain ehdotuksia, joita voi lähteä kehittämään ihan omalla tavallaan. Tekipä yhdistys varojen hankkimiseksi mitä tahansa, on tärkeää että tiedätte itse, mitä varten sitä teette.


Vielä ehtii ilmoittautua opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon!

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Perinteiden voima on päivittämisen arvoinen

Mukavuusalueella kannattaa viettää runsaasti aikaa, sillä hei, siellähän on mukavaa! Varainhankinnassa on parempi pyy pivossa kuin kymmenen enoa veneessä. Saman pyyn voi kuitenkin paistaa vain kerran, joten pidetäänpä silmät auki (ja korvat myös, jospa oppisin vaikka sananlaskujen parempaa käyttöä).

Hyvää kannattaa tuunata


Mukavinkaan sohva ei ole enää mukava kun sille on vuosien ajan karissut keksinmuruja ja läikkynyt teetä. Joten ehkä myös yhdistystoiminnan mukavuusaluetta kannattaa välillä siivota ja pöyhiä kuohkeammaksi. On olemassa valtava määrä tapahtumia, yhdistysten ja muiden tahojen järjestämiä, joista on muodostunut odotettuja ja suorastaan rakastettuja. Ne pysyvät elinvoimaisina, koska ne muuttuvat ajan mukana.

Keväällä kirjoitin Martin markkinoista, vuodesta 1983 Helsingissä järjestetystä tapahtumasta, joka nyt vuonna 2017 oli ensimmäistä kertaa laajentumassa Tampereelle. Kerrottakoon näin jälkikäteen Tampereen markkinoiden vetäneen jättiyleisön. Maailma on todellakin muuttunut sitten vuoden 1983, mutta tuolloin aloitettu tapahtuma saa yleisön liikkeelle jo kahdessa eri kaupungissa.  Elokuussa kirjoitin espoolaisesta YIMBY-juoksusta, joka juostiin tänä vuonna viidettä kertaa. Viisi vuotta on verrattain lyhyt aika, mutta sekin riittää jo luomaan perinteitä ja toisaalta tarvetta uudistaa niitä. Nämä  tapahtumat ovat kiinnostaneet osallistujia jo vuosia, joten ne ovat onnistuneet pysymään ajassa mukana ja säilyttämään samalla oman ytimensä.

Kuva: Annie SprattUnsplash

Jos se toimii, käytä sitä


Uuden keksiminen vie aina enemmän resursseja kuin vanhan konsti uudelleenkäyttäminen. Jos olette jo vuosia keränneet valtaosan vuoden budjetista joulumyyjäisillä, niihin kannattanee osallistua tänäkin vuonna, vaikka kuinka kutkuttaisi kehitellä oma varainhankinta-applikaatio. Itse asiassa kannattaa tehdä molemmat, jos vain suinkin resursseja -- eli aikaa, rahaa ja osaamista -- riittää. Hyväksi havaittua ei kuitenkaan kannata hylätä vain siksi ettei se ole uusi ja jännittävä, vaan pikemminkin maustaa uudella tavalla (nyt tunnen kiusausta sortua parisuhdevertauksiin, mutta kykenen hillitsemään itseni).

Tunnetuista ja hyvin toimivista tapahtumasta kannattaa pitää kiinni, vaikka niiden tekijät välillä vaihtuvatkin. Yhdistystoimintaan kuuluu vaihtuvuus: ihmisten elämäntilanteet muuttuvat eikä toimintaan voi aina sitoutua yhtä paljon. Samalla mukaan tulee uusia innokkaita tekijöitä. Joskus muutokset eivät suju ilman voimakkaita tunteita ja tällöin voi olla houkuttelevaa katsoa aiemmin tehtyä työtä virheitä etsien. Niitä varmasti löytyy, sillä ihmisenä olemiseen kuuluu epätäydellisyys. Jos yhdistys on edelleen olemassa, menneestä löytyy kuitenkin varmasti jotain toimivaa. Pitäkää siitä kiinni ja kehittäkää siitä entistäkin parempi.

Ajassa kiinni kynsin ja hampain 


Aina uudistumisen ei tarvitse olla mullistavaa tai radikaalia. Asteittain tapahtuvaa muutosta on usein helpompi hallita, varsinkin toiminnassa jossa suuri osa on mukana vapaaehtoisesti. Erään äskettäin vetämäni koulutuksen jälkeen kuulin, kuinka hyvä neuvo muiden asioiden ohessa mainitsemani kannettavan maksupäätteen hankkiminen oli ollut. Maksutapojen lisääminen tapahtumaan on sinänsä pieni muutos, mutta sillä voi olla hyvinkin paljon merkitystä tapahtuman tuoton ja myös ihmisten viihtyvyyden kannalta.

Se, ettei jotain ole koskaan tehty, on hyvä syy kokeilla sitä nyt. Toisaalta hyvää ideaa ei kannata hylätä siksi, että "kaikki" tekevät sitä. "Kaikki" ovat nykyään somessa, eikä se tarkoita etteikö teidänkin todennäköisesti kannattaisi olla. Jotkut toimintavat ovat yleisiä siksi, että ne toimivat. Kaikki uudet ideat eivät ole omaksumisen arvoisia, mutta joku niistä on sitä aivan varmasti. Uusia ideoita löytää kaikkialta, kun kulkee aistit ja aivot avoimina ja kuuntelee yhdistyskavereitaan -- niin vanhoja jääriä kuin nuoria hupakoitakin.


Tervetuloa opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon. Tampereen Sampolassa opetan syksyllä hankehallinnon peruskurssia.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Hankerahoituksen hakeminen on helppoa ja hauskaa

Olin Helsingin rautatieasemalla ostamassa automaatista lippua, kun kuulin englanninkielisen avunpyynnön. Kaksi aasialaisen oloista tyttöä pyysi auttamaan, he kun halusivat ostaa junalipun jonnekin joka kuulosti lähinnä "Kopnhanilta" eikä automaatti suostunut myymään heille sellaista. Mietin mikä paikka se voisi olla, mutta mieleeni ei tullut mitään mikä kuulostaisi edes etäisestä tuolta. Pyysin tyttöjä selittämään tarkemmin ja viimein selvisi, että kyseessä on Tanskan pääkaupunki.

Yllätin tytöt kertomalla että Suomen ja Tanskan välissä on meri ja he joutuisivat turvautumaan laivaan tai lentokoneeseen.  Seuraavaksi ryhdyttiinkin kyselemään millä yhtiöllä Kööpenhaminaan voisi lentää tai seilata. Ihailin nuorten matkustavaisten huoletonta asennetta Euroopan-kiertueeseen: aina löytyy reitti sinne minne haluaa, vaikka välissä olisi meri.

Picture by Ryan McGuire
Kuva: Ryan McGuire

Vaikka rento asenne omiin tekemisiin, tulevaisuuteen ja ensimmäisen vaikutukseen jälkimmäisen on hieno juttu, on ennakkovalmistautumisellakin oma arvonsa. On varmasti tilanteita, jolloin on jännittävää pyöriä ympäriinsä ilman karttaa, aikataulua tai muuta rajoittavaa. Mutta on myös tilanteita, jolloin kaipaisi jonkinlaista käsitystä siitä, mitä on tekemässä. Hankerahoituksen hakeminen kuuluu useimmille näihin jälkimmäisiin. Jotta hankerahoituksen hakeminen ei olisi tuskallinen kokemus, käy valmentautumassa näiden postausten äärellä.

3 vinkkiä apurahanhakijoille

on hyvä tapa aloittaa henkinen matka hakemuksen julman kauniisiin syövereihin. Jos edellisestä hakemuksesta on vierähtänyt jo tovi tai sellaista ei ole koskaan ollutkaan, voit käydä päivittämässä käsitystä siitä mistä hankehakemuksissa ylipäätään on kyse.

Hyvä apurahahakemus, osa 1

syventää hankehakemustrippiäsi. Itse en suinkaan ole aina saanut rahoitusta aina kun olen sitä hakenut, mutta epäonnistumisistakin olen joskus oppinut jotain. Eikä ilman kokeilemista ja siitä väistämättä välillä seuraavaa epäonnistumista voikaan oppia mitään. Joten ei muuta kuin rahoitusrakettia laukaisemaan: lennä, kuka oletkin, lennä, tule elävänä takaisin!

4+1 asiaa jotka helposti unohtuvat talousarviosta

kertoo mihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun tarkistaa hakemusta puoli tuntia ennen hakuajan loppumista. Tai ehkä mielellään jo vähän aiemmin. Tunnen paljon ihmisiä, joille sanat ovat läheisempiä kuin numerot. Monille hankehakemuksen talousarvio on yhtä mukava asia kuin veromätkyihin liitetty haukkumakirje. Sitäkin suuremmalla syyllä talousarvio kannattaa käydä tiheällä kammalla läpi ja tarkistaa että se vastaa hankesuunnitelmaa.

Mitä tehdä vanhalla apurahahakemuksella?

vastaa kysymykseen, jota et vielä halua kysyä. Kun hakemus on vielä vain kyynel tekijänsä silmäkulmassa, on vaikea miettiä mitä sillä pitäisi valmistuttuaan tehdä. Lue kuitenkin.

Entäs tuo otsikon väite: onko hankerahoituksen hakeminen todellakin helppoa ja hauskaa? Nyt täytyy kyllä myöntää että tuli tehtyä klikkiotsikko. Vaikka olenkin viettänyt hankehakemusten äärellä monta hienoa hetkeä, on niiden tekeminen kuitenkin työtä. Työ voi joskus olla helppoa ja hauskaakin, mutta aina se ei sitä ole. Aina silloin tällöin sillä on kuitenkin mukava taipumus palkita tekijänsä. Joka ikisellä hakemuskierroksella joku saa hankkeelleen rahoitusta.



Tervetuloa opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon. Tampereen Sampolassa opetan syksyllä hankehallinnon peruskurssia.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Onko rahalla sielu? Arvostelu kirjasta The Soul of Money

Elämä ei ole nollasummapeliä


Elämä on taistelu, jonka vahvimmat voittavat ja vahvuutta mitataan omaisuuden määrällä. Se on joko sinä tai minä, sillä toisen voitto on toisen tappio. Jos joku väittää vastaan, voi hänet torpata sanomalla "näin se nyt vaan on aina ollut ja tulee aina olemaan." Tässä vaiheessa ryhdyn tietysti itse väittämään vastaan, sillä mikään ihmisen tekemä ei koskaan ole ikuista, ei myöskään raha ja sille antamamme merkitykset.

The Soul of Money: Transforming Your Relationship with Money and Life (W.W. Norton & Company, 2017) -kirjan kirjoittaja Lynne Twist väittää ettei elämä olekaan joko-tai: sekä sinä että minä voimme menestyä. Twistillä on kokemusta ja näkemystä kirjoittaa rahasta, sillä hän on työskennellyt vuosia humanitaaristen hankkeiden varainhankinnassa ja kohdannut niin upporikkaita kuin rutiköyhiäkin. Eivätkä köyhät suinkaan aina ole nälän ja puutteen jalostamia eivätkä rikkaat kietoudu salametsästetyn halinallen turkkiin. Jos ajattelee rikkaiden olevan rahojensa saastuttamia, on itse päästänyt rahan hallitsemaan ajatuksiaan. Raha on varsin käytännöllinen vaihdon väline, mutta usein annamme sille paljon tätä suuremman painoarvon.



Rahat vai henki? Vai molemmat?


The Soul of Money eli rahan sielu on sinänsä jo ajatuksia herättävä nimi kirjalle. Me kaikki, koko ihmiskunta, haluamme terveen maapallon ja läheisillemme mahdollisuuden elää tervettä, antoisaa elämää. Missä välissä oikein päästämme rahan itsemme ja näiden tavoitteiden väliin? Twist kertoo Intian Dharmapurissa tapaamistaan naisista, jotka kokivat velvollisuudekseen tappaa vastasyntyneet tyttärensä, jottei perheiden tarvisisi maksaa heidän myötäjäisiään. Hän kertoo myös itsestään ja aviomiehestään, jotka tekivät perheensä hyväksi töitä niin paljon, etteivät nähneet lapsiaan näiden valveillaoloaikana. Molempia ilmiöitä on varmasti usein puolustettu sanomalla että näin asiat vain ovat.

Tapoja ja ajatuksia on mahdollista muuttaa. Aina siihen ei tarvita edes rahaa. Mutta se, jolla rahaa on, voi käyttää sitä muokatakaseen maailmaa haluamansa laiseksi. Raha on kuin vettä: joskus se virtaa vuolaana, joskus pieninä puroina ja joskus se pisaroi. Se voi antaa elämää ja se voi hukuttaa sen. Raha, kuten vesikin, on väline, se ei ole itsessään hyvää eikä pahaa. Aina se kuitenkin muokkaa sitä, johon se koskee.

Varainhankinta on yhteistyötä


Vertauskuva rahasta vetenä varmasti ärsyttää niitä, joilla elämä on olemassolon taistelua leivästä ja lämpimästä. Jos kuitenkin vatsa on täynnä eikä kylmyyskään vaivaa, voi käyttää hiukan aikaa ja voimavaroja rahasuhteensa miettimiseen. Kirjassa on runsaasti tarinoita ja anekdootteja, joista eräs itselleni parhaiten mieleen kertoo ostosretkestä. Tyttövauvan tuore isoäiti Twist oli sisäistänyt kaikki ostoshulluja isoäitejä koskevat mielikuvat osaksi omaa kuvaansa ja halusi osoittaa rakkauttaan vaaleanpunaisilla röyhelöillä. Pikkutytön isä eli Twistin poika kuitenkin kertoi äidilleen, että he halusivat vaimonsa kanssa lapselle ostettavan vain sellaisia tavaroita, joiden ostaminen tekee maailmalle hyvää. Vaatteita ja leluja, jotka eivät ole toisten lasten tekemiä ja jotka eivät saastuta luontoa enempää kuin on pakko. Ostosretkestä tuli tämän jälkeen hankalampi, mutta myös palkitsevampi, sillä tuntui hyvältä maksaa luontoa ja ihmisiä kunnioittaen tehdyistä tuotteista ja asiantuntevasta palvelusta.

Varainhankintaa tekevälle kirja antaa tarpeellisen muistutuksen siitä, että varainhankinta on yhteistyötä. Varainhankinta ei ole kerjäämistä, se ei ole välttämätön paha eikä sitä pidä nolostella. Yhteisen päämäärän eteen voi ponnistella monella tavalla, esimerkiksi antamalla varojaan sen hyväksi. Ajatus on yksinkertainen, mutta siitä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä . Itselläni heräsi runsaasti ajatuksia esimerkiksi varainhankinnan viestinnästä: mitä varten rahaa oikeastaan kerätään ja miten siitä kerrotaan yhteistyökumppaneille? Mietin myös, kuinka pystyn kouluttajana auttamaan koulutusten osallistujia käyttämään lahjojaan ja osaamistaan heille tärkeiden asioiden hyväksi.

Otsikossa kysyn, onko rahalla sielu? Tämän kirjan perusteella rahan sielu on se merkitys, minkä me ihmiset sille toiminnallamme annamme.



Jos tilaat kirjan tämän linkin kautta, saan Amazonilta hieman korvausta. Sinulle kirja on saman hintainen kuin muutenkin. Linkki vie Saksan Amazoniin, josta tulevat lähetykset eivät jumita tulliin. Sivuja voi käyttää myös englanniksi. Lukemani kirjan olen ostanut ja maksanut itse.





Tervetuloa opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon. Tampereen Sampolassa opetan syksyllä hankehallinnon peruskurssia.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!


sunnuntai 13. elokuuta 2017

YIMBY: juoksemalla rahaa kehitysvammaisten harrastustoimintaan

"Sanoudutaan yhdessä irti Not In My Backyard -ilmiöstä ja sanotaan kaikki yhdessä Yes In My Backyard!",  kehottaa Villa Huvin asukkaan äiti ja YIMBY-koordinaattori Sari Koivusaari-Joensuu. 22. elokuuta Espoon Puolarmaarissa järjestettävä YIMBY on hänen mukaansa lämminhenkinen ja iloinen juoksu- ja kävelytapahtuma suvaitsevaisuuden puolesta.

Mikä on YIMBY?


Nyt jo viidettä kertaa juostava tapahtuma kerää rahaa  kehitysvammaisten nuorten asumisyksikkö Villa Huvin asukkaiden virkistystoimintaan ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös muuhun kehitysvammaisten nuorten harrastustoimintaan. Toista kohdetta ei vielä ole päätetty, mutta järjestäjät haluavat jakaa hyvää myös muille.


Tapahtuma sai alkunsa Villa Huvin rakennushankkeen ympärillä velloneesta valituskierteestä ja sen saamasta julkisuudesta. Luettuaan naapureiden vastustuksesta hanketta kohtaan espoolainen Mervi Savo halusi näyttää, että hänen Espoonsa on suvaitsevainen. Tapahtuma oli menestys ja nyt se on siirtynyt Villa Huvin ystävät ry:n järjestettäväksi. Idean äiti vaikuttaa taustalla neuvonantajan roolissa. Juoksussa on edelleen kyse ystävällisyydestä ja toisten huomioonottamisesta.

Tapahtuman Facebook-sivuilla on jo kyselty, voisiko YIMBY-tapahtumia järjestää muuallakin. "Jaamme mielellämme tietoa, jos joku ryhtyy järjestämään vastaavaa tapahtumaa", kertoo Sari Koivusaari-Joensuu. Hän muistuttaa, ettei YIMBY ole heidän keksimänsä termi vaan vastaavia tapahtumia on järjestetty myös muulla maailmassa.

Tapahtuman tekevät ihmiset


YIMBY-juoksuun odotetaan noin paria sataa juoksijaa kehitysvammaisten omaisista juoksun aktiiviharrastajiin ja muihin kiinnostuneisiin. Juosta voi Espoon lisäksi myös etänä missä päin maailmaa tahansa: edellisenä vuonna mukana oli muun muassa iso porukka Ranskasta ja kaukaisimmat osallistujat ovat olleet Thaimaasta. Mukaan pääsee, kun etsii tapahtuman Facebook-sivuilta ilmoittautumislinkin ja maksaa osallistumismaksun. Sari Koivusaari-Joensuu toivoo myös, että etäosallistujat jakaisivat juoksustaan tai kävelystään kuvia tapahtuman someen. Varsinainen juoksurata Espoossa on esteetön, joten osallistua voi myös esimerkiksi pyörätuolilla. Jokainen paikalle saapunut osallistuja saa muistoksi osallistumisestaan myös YIMBY-mitalin, joka on tehty käsin suomalaisesta koivusta ja pihlajasta. 

Sari Koivusaari-Joensuu esittelee YIMBY-mitaleita
Viisi vuotta tapahtumajärjestämistä ovat opettaneet Villa Huvin ystäville tehtävänjaon tärkeyttä. Kymmenhenkinen järjestäjätiimi on listannut kaikki tehtävät -- niin ennen tapahtumaa kuin sen aikana ja jälkeenkin tehtävät -- taulukkoon. Tekemistä on paljon, sillä juoksutapahtuma vaatii omat liikennejärjestelynsä ja esimerkiksi ensiavun järjestämisen. Jotkut laajemmat tehtävät, kuten viestintä ja sponsorihankinta on "nakitettu" heille, joille se on luontaista. Lisäksi on valtavasti muita tehtäviä: paikkavaraukset, viralliset luvat ja ilmoitukset, juoksun ajanotto, kahvituksen järjestäminen, paitatilaukset ja paljon muuta. Kun tehtävät on jaettu, työt sujuvat eikä tule ikäviä yllätyksiä. Joka vuosi järjestäjät ovat myös tilanneet hyvän sään: vaikka säähän ei voikaan vaikuttaa, täytyy muistaa että ulkoilmatapahtumassa sillä on merkitystä.

Tapahtuman aikana järjestäjät tekevät töitä koko sydämellään. He ovat valmiina opastamaan ja neuvomaan osallistujia ja siten tekemään tapahtuman iloista ja hyväntuulista tunnelmaa. Järjestäjien työtä tapahtuman aikana voikin pitää asiakaspalveluna, jossa tärkeää on mieleenjäävän elämyksen luominen osallistujille.

Tapahtuman tulovirrat ja tuotto


Juoksutapahtuman tulot koostuvat osallistumismaksuista ja T-paitojen myynnistä. Aiempina vuosina on joskus järjestetty myös arpajaiset, mutta Sari Koivusaari-Joensuun mukaan niistä oli hyötyyn nähden liian suuri vaiva. YIMBY-juoksulla on myös useita sponsoreita, joista monet ovat olleet aiemminkin mukana. Kaikki tarjoavat tapahtuman käyttöön tuotteita tai palveluita eikä suoraa rahallista tukea ole edes kysytty. Esimerkiksi juoksusarjojen palkinnot ovat sponsoreiden lahjoittamia.

Aiempina vuosina YIMBY-juoksu on tuottanut noin neljä tuhatta euroa. Rahoilla on hankittu Villa Huvin asukkaille laajakaistayhteys, soittimia, urheiluvälineitä sekä toteutettu teatterikäyntejä ja muita retkiä. Nyt tapahtuman tuomaa hyvää halutaan jakaa Villa Huvin asukkaiden lisäksi myös muille kehitysvammaisille. Parhaillaan Villa Huvin ystävät ry. miettii, mitä muuta kehitysvammaisten virkistystoimintaa YIMBY-juoksun tuotolla voisi myös tukea.

"Paitsi että teemme työtä omien nuorten hyväksi, vaikutamme myös yleiseen mielipiteeseen suvaitsevaisuuden puolesta. Yhdessä saadaan paljon hyvää aikaan", summaa Sari Koivusaari-Joensuu. Tapahtumaan voi osallistua paikan päällä Espoossa tai etänä joko itse kerätyn porukan kanssa tai yksin luonnossa juosten. YIMBY-juoksuun pääset mukaan tapahtumaan Facebook-sivujen kautta. Itse maksoin juuri etäosallistumismaksun, eli juoksen (tai käppäilen... mutta tyyli on vapaa!) YIMBYni kotimetsässä ja olen ajatuksissa mukana hienossa tapahtumassa!


Jos tapahtumien järjestäminen varainhankintamuotona kiinnostaa, lue Tapahtumien järjestäminen ja yhdistyksen varainhankinta!

Tervetuloa myös opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon. Tampereen Sampolassa opetan syksyllä hankehallinnon peruskurssia.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Näin saat kävijät mainostamaan tapahtumaasi

Olin maakuntamatkallani saapunut suureen, erään yhdistyksen järjestämään yleisötapahtumaan nauttimaan ohjelmasta sekä tietysti letuista ja mansikkahillosta. Kun retken varsinainen tavoite oli saavutettu, ryhdyin tietysti etsimään paikkaa jossa voisin napata selfien. Mutta ei. Missään ei ollut valokuvausseinää, -kojua eikä edes tapahtuman mainosjulistetta jonka edessä olisi voinut napata kuvan. Viimein löysin vajan takaa käsin mustalla tussilla suurehkolle paperille kirjoitetun julisteen, jossa kerrottiin tapahtuman nimi, aika ja paikka. Nappasin selfieni sen edessä. Koska tapahtuma oli muuten mainio, jääköön myötätuntoa herättävä kuva yksityiseen kokoelmaani.

Jakob Owens, Unsplash

Jos sen sijaan tapahtumalla olisi ollut tarjota jotain, jonka edessä/vierellä/sylissä olisi saanut kiinnostavan kuvan, olisin jakanut sen keski-ikäisten somessa eli Facebookissa. Todennäköisesti useat muut kävijät olisivat jakaneet kuvan itselleen sopivissa sosiaalisen median kanavissa. Tämä kaikki olisi ollut ilmaista mainosta tapahtumalle. Monipäiväinen tapahtuma niittää ansaitun huomion tuomia lisäkävijöitä ja -tuloja heti, vuosittainen tapahtuma seuraavana vuonna.

Sillä mikä ihmisiä kiinnostaa? No tietysti oma ihana itse, minkä jälkeen hyvänä kakkosena tulevat tuttujen puuhat. Mikä tahansa tapahtuma muuttuu heti kiinnostavammaksi, jos nyksän eksä on paikalla. Tai lapsuuden kaveri, sukulaistäti tai se yksi tosi hauska tyyppi, jonka tapasin jatkoilla vuonna 2011.

Somekanavissa voi myös ostaa näkyvyyttä, mutta kävijöiden houkutteleminen kuvaamaan itseään ja kavereitaan on varmasti paljon edullisempaa. Tapoja luoda selfienottopaikkoja on varmasti loputtomasti. Tekemällä hakukoneessa haun sanoilla "selfie backdrop" löytää paljon ideoita, joita voi soveltaa omaan tapahtumaan. Ehkä teillä on jotain todella kuvauksellista, kuten mahtava retrotraktori keskellä kyläjuhlia? Yksinkertainen kyltti, jossa kehotetaan ottamaan kuva ja julkaisemaan se, voi rohkaista ottamaan kuvia ja tuoda paljon näkyvyyttä.

Vaikka en saanutkaan alussa kertomastani tapahtumasta julkaisukelpoista kuvaa, onneksi Liikennevirastoon voi tässä asiassa sentään luottaa ja pääsin matkallani ottamaan kuvan glamoröösissä kohteessa. (Kuvaa ottaessa pidin tietysti huolta siitä, että olin riittävällä etäisyydellä ajoradalta. Eikä liikennettäkään kyllä ollut, mitä nyt yksi peura jolkotti tiellä.) Suosittelen Iivantiiraa matkakohteeksi kaikille, jotka huomaavat valittavansa nykyajan kaupallisesta hapatuksesta. Siellä ei kukaan yritä myydä sinulle mitään.





Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ensimmäinen kerta on ilmainen

Posti toi varsin ovelan mainoksen. Pälkäne houkuttelee matkailijoita lähettämällä raaputusarvan: jos "onni suosii", voi voittaa 4 ilmaista jäätelöä (suurperheet kustantakoot herkkunsa itse). Ne on tosin käytävä hakemassa Pälkäneeltä.

Vaikka tykkäänkin jäätelöstä, voi olla ettei tämä vielä riitä vetovoimatekijäksi. Vaikka mistä sen tietää, ehkä jonain tylsänraukeana kesäpäivänä koetan epätoivoisesti keksiä tekemistä ja muistan tämän tarjouksen. Ei pidä aliarvioida ihmisten kiinnostusta ilmaisia asioita kohtaan, ei edes omaansa. Joka tapauksessa tämä sai minut muistamaan vanhan totuuden ilmaisen näytteen voimasta.

Ryan McGuire

Myykö yhdistyksesi jotain? Jos myy, kokeile ilmaista näytettä. Erityisesti suuntaan nyt sanani erilaisia harrastusmahdollisuuksia tarjoaville yhdistyksille. Kaupalliset liikuntakeskukset tarjoavat usein ilmaista näytetuntia, jolloin paikkaan ja sen tarjontaan voi tutustua ilman taloudellista panostusta. Menetelmä toimii ja on hyödyksi kaikille osapuolille. Joskus myös urheiluseurat tarjoavat vastaavaa mahdollisuutta tutustua uusiin lajeihin.

Samaa ideaa näkee harvemmin sovellettavan muihin harrastuksiin. Onneksi juuri nyt on oikea aika suunnitella ilmainen kivenhionnan/esperanton/rivitanssin tai minkä tahansa tarjoamanne harrastuksen näytetunti. Syyslukukauden alkaessa ihmislaumat säntäilevät vauhkoontuneina netin äärettömillä lakeuksilla etsimässä sisältöä elämäänsä. On sinun tehtäväsi ohjata heidät turvallisesti Päiväjärven pilkkijät ry:n kuivan maan talvikalastusharjoituksiin tai mihin ikinä heidät haluatkaan ohjata (jutun kuva ei tietääkseni liity tähän, mutta mistä sitä ikinä tietää).

Ilmainen näytetunti on myös osoitus siitä, että uudet osallistujat ovat tervetulleita. Sitähän heidän on oltava, mikäli toimintaa pyörittää yleishyödyllinen yhteisö. Uusien ihmisten kannustaminen ja rohkaiseminen mukaan toimintaan on eräs yhdistystoiminnan tärkeitä tehtäviä. Kun olette saaneet uusia tulijoita houkuteltua tutustumaan toimintaan, heistä kannattaa pitää kiinni. Uuden jäsenen vastaanottaminen on asia, johon kannattaa uhrata hiukan aikaa ja vaivaa.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!




sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Varainhankinnan tavoite - mistä sen tietää?

Yhdistystoiminta on lähtökohtaisesti voittoa tavoittelematonta. Varainhankinnan tavoitteena ei siis ole kahmia yhdistyksen kassaan niin paljon rahaa kuin sitä maailmasta löytyy vaan sen verran, että saadaan tehtyä sitä mitä yhdistyksen halutaan tekevän. Eikö olekin helpottavaa tietää, että tavoite on saavutettavissa?

Konkreettinen tavoite kannustaa


Tavoitteen tiedätte parhaiten itse, ja muistia voi käydä virkistämässä toimintasuunnitelman ja yhdistyksen sääntöjen parissa. Jos aikeissa on järjestää leiri, tarjota maksutonta neuvontaa 2 tuntia viikossa tai vaikka pystyttää patsas, pystytään näiden vaatimat kulut laskemaan. Kun vertaa yhdistyksen kuluja olemassaoleviin varoihin, saa kätevästi laskettua varainhankinnan tavoitteen.

Kuva: Ryan McGuire


"Niin paljon kuin mahdollista" on nimittäin lamauttava tavoite. Sitä ei voi saavuttaa, ei vaikka miten yrittäisi. Kaikki maailman raha ei (onneksi) voi mitenkään virrata yhdistyksenne tilille. "Paljon rahaa" merkitsee eri ihmisille ja eri tilanteissa aivan eri asioita: toiselle tuhat euroa on valtava summa, toiselle mukava alku. Jos tavoitetta ei ole lausuttu ääneen ja kirjoitettu ylös, ei voi koskaan tietää mikä on tarpeeksi.

Tavoitteiden kannattaa olla reippaan kokoisia, mutta niiden pitäisi olla jonkinlaisessa yhteydessä käytettävissä oleviin resursseihin. Todennäköinen epäonnistuminen saattaa jäädyttää innokkaan yhdistystoimijan jo alkumetreille. Hyvin ei mene silloinkaan, jos puolivuotistavoite on täytetty heinäkuun puolivälissä. Liian matalalle asetettu tavoite voi sekin lamauttaa, ja paljon intoa ja osaamista jää käyttämättä. Eikä ongelma ole tällöin ainoastaan saamatta jäävä raha, vain myös työntekijöiden ja vapaaehtoisten kykyjen aliarvioiminen. Se jos mikä on tylsää eikä hyödytä ketään.


Tavoitetta kohden


Hyvä tavoite on sidottu aikaan. Ellei kello käy, on houkuttelevaa keskittyä siihen mitä tekee mieluiten - ja aika harvalle yhdistystoimijalle se on mitään varainhankintaan liittyvää. Koska kaikkien yhdistysten rutiineihin kuuluu vuosittaisen talousarvion teko, voi varainhankinnan tavoitteita ryhtyä pohtimaan sen pohjalta. Talousarviossa kerrotaan, kuinka paljon yhdistykselle ajatelleen tulevan tuloja ja mistä nämä tulot tulevat. Näin vuoden puolivälissä on hyvä aika tarkistaa, toimiiko oma varainhankinta niin kuin on suunniteltu. Jos toimii, hienoa, jos ei toimi, vielä on aikaa tehdä asialle jotain.

Usein talousarviossa esitetään melko laveita suuntaviivoja, joita on syytä purkaa pienemmiksi palasiksi. Mitä kaikkea esimerkiksi varainkeruutuotteiden myynti oikeastaan tarkoittaa? Mitä tuotteita teillä on kaupan, ja missä niitä myydään? Jos tavoitteena on saada uusia maksavia jäseniä, miten jäsenhankintaa tehdään ja toimiiko nykyinen tapa? On tärkeää uskoa ja toivoa, että tavoitteet saavutetaan, mutta lisäksi pitää myös miettiä miten niihin päästään. Ellei jäsenhankinta edisty, pitäisikö järjestää uusien jäsenten rekrytointitilaisuus? Jos upeita varainkeruupostikorttejanne ei osteta, voisiko syynä olla se että niitä voi ostaa vain yhdistyksen toimistolta arkisin klo 9-15 (heinäkuun suljettu)?


Hetken kaikki on hyvin


Maailma ei koskaan tule valmiiksi: kun jonkun nurkan saa siistiksi, toisaalta jo repsottaa. Koska meillä ihmisillä on rajallinen määrä elinpäiviä täällä maan päällä, kannattaa iloita niistä onnistumisista joita elämään ja yhdistystoimintaan mahtuu. Hetken voi olla murehtimatta kaikkia tekemättömiä töitä ja olla tyytyväinen siihen mitä on tehnyt. Jos olet saanut kerättyä 500 euroa ja se riittää toteuttamaan tavoitteenne, voi sen kerättyään olla tyytyväinen, taputtaa itseään ja yhdistyskavereitaan olalle ja ehkä järjestää jatkot?

Jos rahaa jostain syystä tulee ovista ja ikkunoista, ei sitä tarvitse varsinaisesti estääkään. Tällainen tilanne on kyllä useimmiten mielikuvituksen tuotetta, mutta välillä maailmassa tapahtuu ihmeellisiä asioita. Joten jos vaikkapa yllättävä kansainvälinen ilmiö tuo ajamanne asian niin sanotusti tapetille, tee parhaasi että saatte huomion valjastettua varainhankintaan. Esimerkiksi jäävesihaaste oli suomalaiselle Lihastautiliitolle yllättävä mahdollisuus, johon kuitenkin tartuttiin aktiivisesti. Kannattaa olla valppaana ja ottaa mahdollisuudesta koppi silloin kun sellainen lentää suoraan kohti, vaikkei sitä suunnitelmassa lukisikaan. Silloin kun onni ei potki, eteenpäin pääsee kovalla työllä ja hyvällä meiningillä.


Muistahan käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Tapahtuman järjestäminen ja yhdistyksen varainhankinta

Amerikkalaisissa elokuvissa järjestetään usein hienoja hyväntekeväisyysgaaloja. Suomalaisissa elokuvissa taas saatetaan viihtyä lavatansseissa, jotka nekin ovat todennäköisesti Perä-Syrjälän nuorisoseuran järjestämät. Tapahtumien järjestäminen varainhankinta toiveena ja tavoitteena on siis perinteikästä puuhaa.

Tapahtumat eivät tuota pelkästään rahaa, vaan parhaimmillaan ne tuovat uusia yleisöjä, huomiota niin toimitetussa kuin sosiaalisessakin mediassa ja jos oikein hyvin käy, yhdistyksen tapahtumasta muodostuu odotettu perinne. Ne tarjoavat jäsenille ja yhdistyksestä kiinnostuneille mahdollisuuden osallistua, joko tapahtuman kävijänä tai vapaaehtoisena.

Joskus taas tapahtuma on jo olemassa yhdistyksen toiminnan tärkeänä osana. Urheiluseura järjestää kilpailuja, harrastajateatteri näytöksiä ja lukemattomat muut yhdistykset monenlaista muuta jännittävää. Vaikka varainhankinta ei olisikaan ensimmäisenä mielessä näitä tapahtumia järjestäessä, voisi sillekin suoda ajatuksen tai pari. Jos rahan ajatteleminen tuntuu pahalta, voi miettiä sitä kuinka lisäpalveluilla voi tehdä tapahtumasta sen osallistujille paremman. Meinaan että joskus sitä todella kaipaa kahden euron pahvimukikahvia katseltuaan Perä-Syrjälän twerkkausyhdistyksen ikämiessarjan kevätkatselmusta.

Kuva: Melissa Askew, Unsplash
Kaiken tuomansa hyvän lisäksi tapahtumat kuitenkin myös vievät  paljon aikaa, energiaa ja muita resursseja, mukaan lukien taloudellisia. Vastuuta kannattaa jakaa jo alusta lähtien, sillä yhteistyö tarkoittaa enemmän viestinviejiä tapahtumalle. Vaikka mainetta, kunniaa ja myös taloudellista menestystä joutuisi jakamaan, voi kakku olla yhteistyön myötä sen verran suurempi että jakaminen kannattaa.

Enemmän on enemmän myös tulonlähteiden suhteen. Niitä kannattaa olla useampia samassa tapahtumassa: nekään eivät välttämättä tuo mukanaan ainoastaan rahaa, vaan myös osallistumisen mahdollisuuksia niin yhteistyökumppaneille kuin osallistujillekin. Pääsylippujen lisäksi kävijöille voi tarjota myös kahvia, hattaraa, arpoja, yhdistyksen kannatusjäsenyyttä ja vaikka twerkkauksen - tai mitä nyt yhdistyksessänne teettekin - pikakurssia.

Varmaa reseptiä onnistuneen tapahtuman järjestämiseksi ei ole, mutta muiden kokemuksista ja ideoista voi ottaa oppia. Yksi hyvä tapa innostua ja oppia uutta on osallistua tarjoamaani Tapahtumavarainhankinta -koulutukseen.

Koulutuksessa käsitellään muun muassa seuraavia aiheita:

- mistä raha tulee: tapahtumien monipuoliset tulovirrat
- kuinka saada ihmiset mukaan: verkostojen voima
- millaiset tapahtumat on todistettu toimiviksi: tapahtumavarainhankinnan perinteet
- mikä on sallittua: yleiskatsaus tapahtumia koskevaan lainsäädäntöön
- … ja paljon muuta!

Koulutus sopii kaikille, jotka järjestävät tai haluaisivat järjestää tapahtumia osana yhdistyksen varainhankintaa. Suomen kielen lisäksi koulutus on saatavilla myös viroksi ja englanniksi. Kolmen tunnin koulutus maksaa 400 e + alv 24 %. Jos kiinnostuit, kysy lisää sähköpostilla jenni.kallionsivu@paluu.fi. Koulutuksistani löytyy lisää tietoa myös täältä.

Ja muista käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Uuden jäsenen vastaanottaminen

Uudet jäsenet tuovat yhdistyksiin uutta energiaa, uusia ideoita ja tämän blogin näkökulmasta katsottuna tietysti myös jäsenmaksuja. Jäsenmaksutulohan on "makeinta nektaria, mitä yhdistyksen tilille voi valua", kuten eräs Jenni Kallionsivu kerran kirjoitti. Yhdistyksen jäsenyys voi olla tärkeä osa elämää pitkän aikaa, joskus vuosikymmeniäkin.

Alkuhuuma kantaa kauas


Pitkissä suhteissa on monenlaisia aikoja, mutta muistot ihanista alkuhetkistä kantavat monien vaikeiden vaiheiden yli. Siksi uusien jäsenien vastaanottamiseen kannattaa panostaa ainakin hiukan aikaa ja vaivaa. Joissain yhdistyksissä järjestetään uusien jäsenten iltoja, mikä kuulostaakin mainiolta tavalta. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, Yksinkertaisin, nopein  ja edullisin tapa toivottaa uusi jäsen tervetulleeksi on lähettää hänelle tervetulokirje.

Liittymispäätöksen juuri tehnyt ihminen on todennäköisesti juuri nyt kiinnostunut kaikesta, mitä yhdistyksenne tekee. Tavoitteenne ja toimintanne on kiinostanut häntä niin paljon, että hän on ottanut jäsenyyteen johtavat askeleet. Tätä innostusta kannattaa ruokkia ja kehittää siitä kaikkia osapuolia rikastuttava suhde. Juuri nyt on oikea aika kertoa, mitä kaikkea hienoa jäsen pääsee tekemään, näkemään ja kokemaan.

Melissa Johnson, Unsplash

Jos se toimii, käytä sitä


Pyörää ei kannata keksiä joka päivä uudelleen, vaan saman viestin voi lähettää kerta toisensa jälkeen aina uusille jäsenille. Kun viestin kirjoittaa (tai piirtää, kuvaa videolle tai kertoo muilla tavoin) kerran hyvin, sitä voi käyttää pitkän aikaa. Vuosikausia samaa kirjettä ei toki kannata lähetellä, ainakaan tarkistamatta olisiko jo muutoksen aika. Vaikka kirjeen koostaminen huolella kannattaa, tärkeintä tervetuloviestissä on se, että se on olemassa. Matkan varrella voi aina hienosäätää ja luultavasti mahdollinen vastaanottajilta saatu palaute on hyödyllisempää kuin asian loputon hiominen omassa päässä.

Kaikkien yhdistyksen lähettämien viestien suunnittelu kannattaa tietysti aloittaa miettimällä, mihin viestillä pyrkii. Kun suunnittelin Rozentāls-seuran tervetulokirjettä uusille jäsenille, halusin heidän tuntevan, että he ovat tervetulleita mukaan seuraan paitsi jäsenmaksun maksajina, myös tapahtumien osallistujina ja toiminnan tekijöinä. Siispä kerroin kirjeessä seuran vapaaehtoisryhmistä. "Tekemistä riittää monenlaisille tekijöille: tärkeintä on innostus, sillä kaiken muun voi oppia!", kirjoitin uusille jäsenille. Vaikka kaikki eivät tarjottuun tilaisuuteen tartukaan, haluamme toivottaa ihmiset tervetulleiksi tekemään yhdessä. Monille nimenomaan mahdollisuus toimia itse yhdistyksen tavoitteiden hyväksi on suurin houkutin liittyä mukaan. Mahdollisuuksia siihen kannattaa kehittää koko ajan.


Mitä jäsenmaksulla saa?


Uusille jäsenille voi olla myös hyvä kertoa, mitä jäsenyys tuo tullessaan. Jos jäsenenne saavat jäsenlehden tai jäsenkirjeitä, on kiva tietää kuinka usein niitä on odotettavissa. Jäsenedut kiinnostavat uutta jäsentä tietysti myös, olivatpa ne sitten alennuksia eri liikkeistä, mahdollisuus käyttää yhdistyksen harrastusvälineitä tai jotain ihan muuta.  Mahdollisista jäseneduista voi olla hyvä muistututella jäseniä myöhemminkin, sillä ihminen on unohtavainen olento. Uskollisesta jäsenestä voi olla ikävä kuulla, että tieto jäsenyyden tuomista mahdollisuuksista on jäänyt huomaamatta jo vuosien ajan.

Tervetulokirje on myös hyvä tilaisuus tarjota yhdistyksen maksullisia palveluita tai varainhankintatuotteita uudelle jäsenelle. Yhdistyksen omat jäsenet ovat kaikkein kiinnostuneinta kohderyhmää, mitä suinkin olla saattaa. Juuri heille kannattaa ensimmäisenä kertoa, mitä on tarjolla. Näistäkin mahdollisuuksista kannattaa aika ajoin muistutella myös pitkäaikaisempia jäseniä. Vaikka alkuhuuman ihanat muistot lämmittävät pitkään, täytyy liekkiä ruokkia myös matkan varrella.


Tervetuloa myös tykkäämään Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Hankerahoituksen takaisinperintä: uhka vai mahdollisuus?

Hankeapuraha ei koskaan ole yhdistyksen omaa rahaa, vaan se täytyy aina käyttää hakemuksen mukaisesti hankkeen kuluihin. On ollut ikävä lukea, että Olympiakomitea ja liikuntajärjestö Valo joutuvat maksamaan takaisin Opetus- ja kulttuuriministeriön niille myöntämiä erityisavustuksia. Lisää aiheesta voi lukea vaikka tästä Ylen jutusta. Tästä nimenomaisesta tapauksesta en tiedä enempää kuin mitä olen mediasta lukenut, mutta se näyttää selvästi suurin numeroin piirrettynä takaisinperinnän olevan todellinen uhka - tai mahdollisuus, riippuen siitä katsooko asiaa ministeriön rahoittaman tahon edustajana vai veronmaksajana.


Hakemus on vasta hanketyön alku


Olipa kyseessä minkä tahansa tahon myöntämä apuraha, todennäköisesti sen käytöstä solmitaan sopimus jossa luvataan käyttää rahat hakemuksen mukaiseen toimintaan ja toimittaa siitä raportti määräaikaan mennessä. Tämä on otettava vakavasti eikä yhdenkään järjestön tulisi koskaan tuntea, että juuri heillä on "piikki auki" julkisen rahoittajan pippaloissa.

Vaikka hankehakemusten tekeminen voi olla rankkaa, se on vain yksi vaihe hanketyössä. Rahan liikkeitä pitää seurata jatkuvasti - samoin tietysti myös sitä, että hankkeen sisältö on sitä mitä sen on luvattu olevan. On tylsää tutkiskella kuitteja vuosi niiden syntymisen jälkeen ja miettiä mihin projektiin jyvittäisi vaikka lavallisen kopiopaperia, ravintolalaskun tai kaveriltasi tilaamasi raportin Kopinottaja jumppaa ja taputtelee: työnteon metaforat järjestötyössä. Oikeus käyttää hankkeen rahoja tuo mukanaan myös vastuuta. Ei pelkästään moraalista vastuuta siitä, että rahat on käytetty oikein, vaan myös vastuun siitä että niiden käyttö on todennettavissa.

Ei nimittäin riitä, että kaikki tietävät rahojen menneen oikeaan kohteeseen ja asia on maalais- tai kaupunkilaisjärjellä selvästi nähtävissä. Kaikesta tarvitaan tosite, eikä niiden kerääminen ole välttämättä mikään läpihuutojuttu.



Rahoittajan vastuu


On ollut aikoja, jolloin en olisi uskonut sanovani tätä, mutta kieltämättä ihailen Eesti kultuurkapitalin eli Viron kulttuurirahaston tiukkaa linjaa. Ellet palauta raporttiasi määräaikaan mennessä, saat heti muistutussähköpostin joiden lähettämistä tarvittaessa jatketaan ja mahdollisesti lähestytään huolimatonta projektivastaavaa myös puhelimitse. Oletan, että raportoinnin välttelyn edelleen jatkuessa rahaston edustaja laskeutuu riippuliitimellä parvekkeellesi ja suorittaa erityistoimenpiteitä joiden seurauksena luovutat raportin. 

Tämä on kuitenkin spekulointia. Raportointivelvollisuutensa täyttänyt saa rahastolta vain sähköpostin, jossa kerrotaan että raportti on hyväksytty. Kaunista virolaisten järjestelmässä on se, ettei uutta rahoitusta pysty hakemaan ennen kuin vanhat on hyväksyttävästi raportoitu. Usean hankkeen suuruista velkaa ei pääse syntymään. Jos yhdistys on kykenemätön toimimaan rahoittajan vaatimalla tavalla, se huomataan heti. Joka ikisen hankkeen yksityiskohtainen tarkistaminen vaatii tietysti myös resursseja ja aina voi miettiä, mikä on järkevää ja tarkoituksenmukaista.


Tarvitsevatko yhdistykset julkista rahoitusta?


Järjestöjen rahankäytön tarkistaminen sopii hyvin nykypäivän säästämistä korostavaan asenneilmapiiriin. Yhdistysten saama julkinen rahoitus on saanut reipasta kritiikkiä Ajatuspaja Liberan julkaisemassa, Heikki Pursiaisen ja Klaus Kultin kirjoittamassa Kansalaisyhteiskunnan kultaiset kahleet -raportissa. Kirjoittajien mukaan julkista tukea saavat järjestöt muodostavat kansalaisyhteiskunnan sijaan "eräänlaisen puoli- tai varjojulkisen sektorin".

Useimmat ruohonjuuritasolla toimivat yhdistykset voivat vain uneksia yhtään minkäänlaisista toiminta-avustuksista. Hankeapurahojen saaminenkin voi olla työn ja tuskan takana. Parin sadan euron avustus kunnan kulttuuritoimelta voi vaatia yksityiskohtaisen hankehakemuksen budjetteineen ja yhtä tarkan raportoinnin. Saman rahan luultavasti saisi helpommin kasaan myymällä grillimakkaraa Vähä-Nuivian kesäriehassa. Eivätkä makkaranostajat voi vaatia rahojensa takaisinperintää.

Olipa yhdistysten saamista avustuksista mitä mieltä hyvänsä, ei ole nähtävissä että ne aivan lähitulevaisuudessa ainakaan kasvaisivat. Omaa varainhankintaa on pakko kehittää, jos aikoo pysyä toiminnassa. Raha ei ole kadonnut maailmasta mihinkään, mutta sen kanavoiminen itselle tärkeisiin asioihin kuten oman yhdistyksen työhön voi vaatia tuoreita lähestymistapoja ja välillä myös vähän hikoilua. Antti Tuisku laulaa viisauden sanoja: on pakko twerkkaa, että sais fyrkkaa

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Hankehakemus vs. mainos

Joskus erilaisten tilaisuuksien mainos- tai ilmoitustekstejä lukiessa tuntuu ikävästi siltä, että asian järjestämiseen saadun hankerahoituksen hakemusteksti on kopioitu sellaisenaan uuteen käyttöön. Vaikka olen saarnannut asiasta jo jonkin aikaa, nalkutukseni on jäänyt huutavan ääneksi lähiöstä. Jos yhdistyksestä löytyy tarpeeksi kirjallista lahjakkuutta tarkan, yksityiskohtaisen ja oman alan sanastoa viljelevän hakemustekstin tuottamiseen, löytyy sitä varmaan myös kansantajuisemman tekstin kirjoittamiseen?


Näitä portaita pitkin noustaan Hoimelaan, jos sattuu saapumaan vesitse Päijänteeltä. Autolla ja bussillakin kyllä pääsee.


Hankehakemus kirjoitetaan lähtökohtaisesti arvioijille, joille hankkeen toimiala on tuttu. He käyttävät alalla yleisiä sanoja ja sanontoja, heillä on todennäköisesti korkea koulutus ja paljon kokemusta. Jos hankkeen kohderyhmä on nimenomaan alan asiantuntijat, silloin hakemuksesta voikin hyvillä mielin kopioida pidempiäkin tekstinpätkiä. Jos kuitenkin kohderyhmänä on vaikkapa niin sanottu suuri yleisö, kannattaa hankkia kokonainen kerä rautalankaa ja väännellä sitä niin  kauan että viesti menee perille. Testiyleisöksi voi pyytää vaikka isosedän Iivantiirasta tai muun täysin toisissa ympyröissä pyörivän tutun.

Taloudellisesta näkökulmasta tämä on tietysti erityisen tärkeää silloin, kun hankkeessa on tarkoitus myydä jotain: pääsylippuja, kurssipaikkoja tai jotain muuta. Tällöin kohderyhmänä ovat useimmiten ihmiset, jotka edustavat vain itseään ja ehkä myös perhettään tai kavereitaan. Hakemusten lukijat lukevat hakemuksia työkseen tai vapaaehtoistyöntekijöinä ja edustavat rahoitusta jakavaa organisaatiota. Tällöin hankkeita mietitään täysin eri näkökulmasta kuin yksityisten ihmisten miettiessä mihin käyttäisivät aikaansa ja rahaansa. 


Kurssilla pääsee kokeilemaan monenlaisia välineitä.



Hain ja sainkin muutama vuosi sitten mainion sarjakuvataiteilija ja -opettaja Solja Järvenpään kanssa Suomen kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahastosta rahoitusta hankkeelle, jossa kehitettiin sarjakuvakurssista matkailutuotetta - siis toisin sanoen kurssia, joka olisi helposti ostettavissa. "Tarkoituksena on kehittää kurssista maaseutuolosuhteissa toteutettava kulttuurimatkailutuote, joka pohjaa vahvaan sarjakuvaosaamiseen ja päijät-hämäläiseen vieraanvaraisuuden perinteeseen", kirjoitin hakemuksessa. Juuri tätä sitten rahoitusta saatuamme teimmekin. Uskoin kuitenkin, ettei kurssin mahdollisia osallistujia sinänsä kiinnosta ostaa matkailutuotetta. Heitä kiinnosti tulla kurssille, jossa opetettiin sarjakuvan, tässä tapauksessa omaelämäkerrallisen sarjakuvan, tekemistä ja täysihoito notkuvine pöytineen mahdollisti kurssin aiheeseen keskittymiseen.


Rahoituksen myöntäjän näkökulmasta oli tietysti tärkeää, että teemme työtä pitkäjänteisesti ja ammattimaisesti. Heitä kiinnostaa se, että tällaisia kursseja toteutetaan alueella jatkossakin. Kurssin osallistujille on kuitenkin tärkeintä se, että juuri he saavat viettää antoisan mutta samalla rentouttavan viikonlopun upeassa ympäristössä. Kun samassa hankkeessa kohderyhmänä ovat sekä hankeapurahan myöntäjät että ihmiset, jotka valmiin tuotteen lopulta ostavat, täytyy kirjoittaa kahta erilaista tekstiä. Sama pätee silloinkin, kun hankkeessa valmistetaan jotain, mitä ei myydä, vaikkapa maksuttomia tapahtumia. Osallistujat tulevat paikalle, jos tapahtuma kiinnostaa heitä: tapahtuman rahoittajia voi kiinnostaa jokin aivan muu kuin hyvä meininki.


Kurssihankkeemme onnistui, sillä Muistot sarjakuvaksi -kurssi järjestetään tänäkin vuonna 16.-18.6.. Kurssilla ei haittaa vaikka pitäisit kynää kädessäsi vain ostoslistaa kirjoittaessasi, sillä sarjakuvia voi tehdä vaikka tikku-ukkoja piirtäen. Sitä paitsi tekemällä oppii, myös piirtämään. Olet lämpimästi tervetullut mukaan!






Luonnoskirja tallettaa kurssin antimet kotiin vietäviksi.

Tämä postaus oli kaupallinen yhteistyö itseni kanssa: kyseessä on Soljan ja minun yhteinen projekti. Lisätietoja löytyy kurssin Facebook-sivuilta tai sähköpostilla solja@hoimela.com. Tervetuloa!

Voit myös tilata uutiskirjeen, jossa kerromme tulevista sarjakuvakursseista. Tilaa uutiskirje tästä!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Yhdistysten elintarvikemyynti: terveystarkastaja vastaa

Haluaisitko myydä tapahtumissanne kahvia, grillimakkaraa ja nyhtöpiparkakkuja, mutta et ole varma siitä mikä on sallittua? Huoli pois, sillä Tampereen elintarvikevalvonnan esimies Satu Virtaranta kertoo mitä yhdistyksen täytyy ottaa huomioon elintarvikemyynnissä.

Mitä pitää ilmoittaa viranomaisille?

Odottaako letunpaistoa suunnittelevaa yhdistyksen puuhahenkilöä byrokratiaviidakko, jonka jäljiltä paatuneinkin järjestöjyrä on vain näppäimistöä tärisevin käsin takova ihmisraunio? Ei välttämättä. Ellei elintarvikemyynti ole säännöllistä tai ammattimaista ja toiminta on vähäriskistä, ei siitä tarvitse tehdä ilmoitusta. Hygieniapassiakaan ei tällöin tarvita, joskin hygieniosaamisen olisi toki muuten syytä olla kunnossa. Pakkaamattoman helposti pilaantuvan elintarvikkeen käsittelijöiltä hygieniapassi sen sijaan vaaditaan. Evira on laatinut selkeän taulukon siitä, milloin hygieniapassi tulee hankkia ja milloin voi toimia ilman sitä.  Sivuilta löytyy myös paljon muuta tietoa pop up -ravintolan pitämisestä.

Kuva: Sandis Helvigs, Unsplash


Vähäriskiset elintarvikkeet eli mitkä?

Lähtökohtaisesti vähäriskisten elintarvikkeiden myynti on erilaisissa tapahtumissa sallittua. Kahvi, kahvileivät, grillimakkara, kauttaaltaan kuumennetut keitot ja padat sekä tietysti valmiiksi pakatut jäätelöt, makeiset ja muut herkut ovat lähtökohtaisesti turvallista syötävää, kunhan perushygieniasta pidetään huolta. Nyrkkisäännön mukaan tuotteet, jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä, ovat lähtökohtaisesti vähäriskisiä. Aitojamakuja -sivustolla on käsitelty lisää pienimuotoista ja vähäriskistä elintarvikkeiden valmistusta ja myyntiä.

Säilytys - ja myyntiolosuhteet

Satu Virtarannan mukaan tärkeintä on pitää kuuma kuumana ja kylmä kylmänä. Tämä pitää muistaa myös kuljetuksen aikana. Erityisen riskialttiina elintarvikkeena hän mainitsee esimerkiksi kermakakut, joita kuljetetaan kuumina kesäpäivinä liian lämpimässä. Tarjolla kannattaa pitää kerrallaan vain pieni määrä tuotteita, ja niitä voidaan täydentää menekin mukaan. Mahdollisia riskejä kannattaa itse miettiä ja mahdollisuuksien mukaan pyytää apuun ruoka-alan ammattilaisia, mikäli yhdistyksen riveistä sellaisia löytyy. Vaikka oletettavasti kaikki lukijani ovatkin taaperoiän ohittaneita ja osaavat pestä kätensä, suosittelen silti katsomaan Eviran tuottaman videon ruokamyrkytysten välttämisestä.

Tiedä mitä myyt

Vastuullinen pullanmyyjä tai muita elintarvikkeita kauppaava yhdistys tietää aina, mitä myy. Ruokien allergeenit ja intoleransseja aiheuttava aineet tulee olla aina olla asiakkaiden saatavilla."Maidoton, munaton, väritön, hajuton ja mauton" -ruokavaliolle naureskelu voi ehkä olla jostakusta hauskaa, mutta pahimmillaan allergiat aiheuttavat hengenvaaran. Olen kerran joutunut kaahaamaan pähkinäallergikon kanssa ensiapuun eikä se ollut ollenkaan hauskaa. Raaka-ainetiedot on syytä ottaa tosissaan. Lisäohjeistusta saa esimerkiksi Tampereen kaupungin elintarvikevalvonnan laatimasta oppaasta.

Kenen on vastuu?

Myyjä on myymistään tuotteista aina vastuussa, näin on myös yhdistyksen elintarvikemyynnin suhteen. Jos asiat menisivät todella pieleen, pahimmassa tapauksessa asiakkaille voi aiheutua terveysvaaraa. Lisäksi yhdistyksen maine voi olla vähäksi aikaa menetetty. Elintarvikevalvonta
ei jaa sakkoja tai muitakaan rangaistuksia, vaan pyrkii neuvomaan asianmukaiseen toimintaan. Satu Virtaranta kehottaakin ottamaan mieltä askarruttavissa tapauksissa etukäteen yhteyttä kunnan terveystarkastajaan, jotta ongelmilta voitaisiin välttyä.


Lue lisää tapahtumien järjestämisestä:
8 tapaa saada tapahtuman tuotto kasvuun

Myyjäiset: mokkapalaorjuutta vai varteenotettavaa varainhankintaa?
Kolme hyvää syytä järjestää jatkot



Jokainen Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa tykännyt saa minulta lämpimän ajatuksen!


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kolme hyvää syytä järjestää jatkot

Väitän LinkedIn-profiilissani jatkojen järjestämisen olevan erityinen osaamisalueeni. Olen ylpeä ihan jokaisesta järjestämästäni afterpartysta ja kiitollinen kaikille, joiden järjestämillä jatkoilla olen sulostuttanut tunnelmaa. Se ei johdu pelkästään siitä että olen vipattavajalkainen bile-eläin. Hyvin järjestetyt jatkot hyödyttävät yhdistystä monella tavalla ja lisäksi jatkoilla on aina hauskaa! Jatkoilua kannattaa harkita esimerkiksi yhdistyksen järjestämien yleisötapahtumien jälkeen - joko välittömästi tai myöhemmin pidettävän karonkan tai vastaavien kemujen muodossa. Kun yhdistys järjestää jatkot, juhlimisella on aina omat tavoitteensa. Tässä kolme hyvää syytä pistää jatkot pystyyn.

Jatkot luovat ja ylläpitävät yhteyksiä


Jatkoilla tutustutaan uusiin ihmisiin ja luodaan suhteita, joista voi syntyä vaikka mitä. Uusia toimintaideoita, yhteistyösopimuksia ja erään ystävättereni kokemusten mukaan myös ihmislapsia. Loppujen lopuksi toimimme yhdistyksissä, koska haluamme tehdä tärkeitä asioita muiden ihmisten kanssa. Kokoukset ja muut asialliset tilaisuudet vievät toimintaa eteenpäin. Joskus on kuitenkin tärkeää vaihtaa ajatuksia ilman välittömiä tavoitteita ja oppia tuntemaan ihmiset muutenkin kuin työ- tai harrastusroolin kautta.

Kuva: Hyvinkään kaupunginmuseo


Jatkot tarjoavat välittömän kanavan palautteelle


Kokemusten jakaminen on tärkeää. Sekä siksi, että on hyvä päästä puhumalla eroon vaikeista kokemuksista että siksi, että kaikenlaisista kokemuksista voi oppia jotain. Jatkoilla pääästään porisemaan kun kokemukset ovat vielä tuoreita. Aika parantaa haavat ja laimentaa samalla kokemuksia. Luonteva tilaisuus rupatella äskeisestä tapahtumasta voi olla kullan arvoinen sille joka osaa kuunnella.

Jatkot ovat kustannustehokas tapa kiittää yhteistyökumppaneita


Jatkoja voi tietysti järjestää monin erin tavoin, mutta yleensä ne eivät tule kovinkaan kalliiksi tuomaansa hyötyyn (ja iloon!) nähden. Pari laatikkoviiniä ja muutama sipsipussi voivat olla hyvinkin järkevä sijoitus. Tai tee ja voileivät. Tai kakkukahvit. Mikä järjestäjälleen ja juuri siihen tilanteeseen parhaiten sopii. Jatkoilla tärkeintä on ihmisten kohtaaminen, mutta jonkinlainen tarjoilu yleensä auttaa asiaa.

Mitä hyötyä jatkoista oikein on?


No miten jatkoilu sitten parantaa yhdistyksen varainhankintaa? Välittömästi ei välttämättä mitenkään. Verkostojen luominen ja ylläpitäminen, kokemusten jakaminen ja yhteistyökumppaneiden kiittäminen edesauttavat osaltaan myös varainhankinnan onnistumista. Näihin panostaminen tuottaa hedelmää joskus pitkänkin ajan kuluttua. Huolenpito ihmisistä ja heidän välisistään suhteista kannattaa aina. Ja hei, joskus saatat huomata solmineesi antoisan yhteistyösuhteen laulettuasi pilkkuun asti karaokea!


Käyhän tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

5 tapaa laittaa hallitus varainhankintahommiin

Oletko yhdistyksen työntekijä tai hallituksen puheenjohtaja, joka uupuu työmääränsä alle? Laita hallitus hommiin. Pyydä heitä tekemään ainakin jotain seuraavista (kohtuullisen) helpoista toimenpiteistä yhdistyksenne hyväksi. Vai oletko hallituksen jäsen tai muu yhdistysaktiivi, joka mietti mitä voisi tehdä yhdistyksen varainhankinnan hyväksi? En ole mikään sana-arkeologi (eli etymologi eli sanojen alkuperän tuntija), mutta olettaisin että sanan yhdistys taustalla on sana yhdessä. Kaikkia tarvitaan tässä joukkuepelissä.



Osta varainhankintatuotteita


Haluatko olla se täti/setä/muumikä, jolta saa joka jouluna ja syntymäpäivänä lahjaksi Maailmanparannusyhdistyksen kolme numeroa liian suuria T-paitoja? Ehkä et. Mutta mikäli teillä on hienoja varainhankintatuotteita, voit aivan mainiosti hankkia niitä vaikkapa lahjoiksi. Toki lahjansaajan mieltymyksiä ja varsinkin vakaumukseksi katsottavia ajatuksia tulee kunnioittaa. Ja ellei teillä ole hienoja varainhankintatuotteita, ehkä olisi aika suunnitella sellaisia?

Anna somehuomiota

Sosiaalisessa mediassa huomio on rahanarvoista aivan konkreeettisesti, sillä sitä voi halutessaan ostaa. Sinä voit antaa sitä yhdistyksellenne ilmaiseksi. Mikäli olette yhdistyksen kanssa samoissa sosiaalisissa medioissa,  tykkää, jaa sisältöä, kommentoi päivityksiä. Se on arvokasta apua viestinnässä. Esimerkiksi Facebookissa voit valita asetuksista, jos haluat aina nähdä tietyn sivun päivitykset. Ohje löytyy täältä. Voit kokeilla konstia vaikkapa Rahaa rattaisiin -sivun kanssa!

Kaikille riittää hommia.



Rekrytoi uusia jäseniä

Henkilökohtainen pyyntö ja esimerkin voima ovat voimakkaita kannustimia uusia jäseniä hankittaessa. Jos yhdistyksenne tekee mielestäsi arvokasta työtä, tuo iloa ja sisältöä elämään tai on muuten vain mahtava, kerro kaverille. Älä jätä asiaa puheen tasolle.  Tuo kaveri yhdistyksen tilaisuuteen. Tai pyydä lupaa antaa hänen tietonsa jäsenrekisteristä vastaavalle henkilölle. Mikäli yhdistyksenne hyväksyy yhteisöjäseniä, voit rekrytoida uusia jäseniä myös yritysten parista.

Osallistu tapahtumiin ja tuo kaverisikin


Tämä pätee sekä varainkeruu - että muihin tilaisuuksiin. Ota kaveri mukaan ja näytä hänelle käytännössä, kuinka kiehtovaksi ja glamouria tihkuvaksi yhdistystoiminta elämän tekee. Tai kuinka tärkeitä asioita saatte aikaan. Jos oikeasti olette niin mahtavia kuin koko ajan väitän, tuot samalla jotain hyvää myös kaverisi elämään.


Kysy kuinka voit auttaa


Yhdistyksen työntekijöillä, hallituksen pj:llä ja muilla työmyyrillä voi olla liian kiire, jotta he ehtisivät edes suunnitella avun pyytämistä. Vapaaehtoisten rekrytointi ja toiminnan ohjaaminen voi viedä paljon aikaa ja energiaa, eikä siihen välttämättä tule ryhtyneeksi kaiken muun huomiota vaativan keskellä. Jos sinulla on osaamista, aikaa ja motivaatiota, voit ottaa itse yhteyttä ja tarjota osaamistasi. Varsinkin pienissä yhdistyksissä kaivataan usein ihmisiä, joilla on kykyä hallita kokonaisuuksia ja tehdä töitä itsenäisesti. Monesti on kuitenkin tarvetta ihan vain terveeseen maalais- tai kaupunkilaisjärkeen kytketylle käsiparille, joten ota yhteyttä ja kysy mitä tarvitaan.


Jos tapahtumavarainhankinta kiinnostaa, tervetuloa englanninkieliseen koulutukseeni Event Fundraising for Smart Non-Profits Tampereella 26.4.!

Jokainen Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa tykännyt saa minulta lämpimän ajatuksen!