torstai 6. lokakuuta 2016

Varainkeruutuotteiden verotus

Mitä tulee mieleen sanasta varainkeruutuote: tyynyliinan kokoiset karkkipussit, iänikuiset logokassit vai kenties Paavo-muki? Tekemällä hakukonehaun varainkeruutuotteista saa eteensä tarjouksia myydä karkkia, mausteita, ihonhoitotuotteita tai pesuaineita. Mitä kaikkea yhdistys voi myydä varainkeruutuotteena ja millä ehdoilla? Yksiselitteistä vastausta tähän on vaikea antaa. Yleishyödyllisten yhteisöjen syventävä vero-ohje antaa kuitenkin suuntaviivoja siihen, onko varainkeruutuotteista saatu tulo veronalaista vai ei.


Logolliset varainkeruutuotteet

Joskus kuulee väitettävän, että varainkeruutuotteissa oleva yhdistyksen logo antaa niille ikään kuin immuniteetin verottajaa vastaan. Logonhan voi painaa käytännössä mihin tahansa materiaaliin, joten tämähän kuulostaa varainhankinnan kannalta varsin helpolta. Logo ämpärin kylkeen ja myymään vaan! Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Mikäli myyntitoiminta on jatkuvaa ja kilpailee muiden markkinoilla olevien hyödykkeiden kanssa, on toiminta veronalaista elinkeinotoimintaa. Logolla tai ilman. Periaatteessa siis esimerkiksi T-paitojen myyminen on elinkeinotoimintaa, sillä paitojen myyntiä harjoittavat myös yritykset. Tietyin ehdoin logotuotteiden myynti yhdistyksen hyväksi voi olla verovapaata tuloa, mikäli elinkeinotoiminnan tunnusmerkit eivät täyty.

Kuva: Sticker Mule, Unsplash

Adressit, kortit, merkit ja viirit

Koska adresseja, kortteja, merkkejä ja viirejä ostetaan selvästi tukemistarkoituksessa eivätkä ne kilpaile muiden hyödykkeiden kanssa, niiden myynti on yleishyödyllisen yhteisön verovapaata toimintaa.  Muutaman vuoden jatkunut viirinauhojen käyttö sisustuksessa herättää tietysti ajatuksia valtaisista verovapaista tulovirroista viirikaupalla. Ajatus on vapaasti käytettävissä niin kauan kuin tätä muotia vielä kestää.

Tosin mikään varainkeruutuote ei ole automaattisesti verovapaata tuloa. Eivät edes viirit. Jos toiminta on "laajaa ja jatkuvaa", on se silloin veronalaista elinkeinotuloa.

Suunnittelematonta keksimyyntiä

Kuinka suhtautua karkkeja, pesuaineita sun muita varainkeruutuotteita tarjoaviin yrityksiin? Voiko heidän tarjoamiaan tuotteita myydä varainkeruutarkoituksessa? Vero-ohjetta voisi tulkita siten, että satunnaisuus, pienimuotoisuus ja vakiintuneen myyntipaikan puute puoltavat verovapautta. "Yleishyödyllisen yhteisön harjoittama pienimuotoinen ja palkattomalla työvoimalla toteutettu hyödykemyynti voi olla sen verovapaata varainhankintaa" mikäli "toiminta on satunnaista eikä sitä harjoiteta suunnitelmallisesti, " määrittelee verottaja. Vero-ohjeessa on useampaan kertaan puhetta "rajoittamattomasta asiakaskunnasta", minkä olemassaolo viittaa toiminnan veronalaisuuteen. Tätä voisi tulkita siten, että jäsenille voisi myydä varainkeruumielessä tuotteita, joita laajemmalle asiakaskunnalle ei voisi tarjota.

Tarkkoja euromääräisiä rajoja "pienimuotoisuudelle" ei ole asetettu. "Hyödykemyynnin veronalaisuus arvioidaan kokonaisarviointina elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien perusteella, eikä sitä voida ratkaista euromääräisillä rajoilla", kertoo vero.fi. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi toiminnan laajuus, toimiminen kilpailuolosuhteissa (eli se tarjoavatko markkinoilla toimivat yritykset samaa tuotetta tai palvelua) sekä toiminnan jatkuvuus tai säännöllinen toistuvuus. Täten vaikkapa yksittäistä luokkaretkeä varten pystyyn pantu karkinmyyntikampanja olisi verovapaata varainhankintaa: esimerkin vastaavasta aiheesta löytää vero-ohjeesta.