keskiviikko 26. lokakuuta 2016

8 tapaa kasvattaa jäsenmaksutuloja

Jäsenmaksutulo on makeinta nektaria, jota yhdistyksen tilille voi valua. Jäsenmaksujen käytöstä ei tarvitse raportoida yhdistyksen ulkopuolelle eikä niistä tarvitse maksaa veroja. Kaiken muun mahtavuuden lisäksi maksavat jäsenet tuovat yhdistykselle myös arvovaltaa julkisessa keskustelussa ja painoarvoa toiminta- ja hankeavustuksia haettaessa. Jäsenmaksujen suuruuden päättää yhdistyksen vuosikokous, mutta niiden saaminen tilille vaatii joskus muutakin kuin laskun lähettämistä.

Miten jäsenmaksutulot saadaan kasvamaan:


1. Myynnin ammattilaiset puhuvat usein siitä kuinka vanhalle asiakkaalle on helpompi myydä kuin uudelle. Monivuotiset kasvit kukkivat varmemmin kuin äsken kylvetyt siemenet. Sama pätee yhdistysten jäseniin. Pidä huolta joka ikisestä jäsenestä!

2. Jos uskot että jokainen jäsen on tärkeä, näytä se heille. Ei ole ollenkaan liioiteltua nimittää yhdistyksen tapahtumiin muutama "seurustelu-upseeri", joiden tehtävänä on saada ihmiset tuntemaan olonsa tervetulleeksi.


3. Jos jäsenmaksut jäävät maksamatta, muistuta siitä moneen kertaan. Valtavassa informaatotulvassa hyvätkin jutut jäävät joskus huomaamatta. Anna ihmisille monta mahdollisuutta pysyä jäsenenä.

4. Kerro miksi jäsenmaksut ovat tärkeitä ja mitä rahoilla saadaan aikaiseksi.

5. Anna jäsenetuja.  Parhaat jäsenedut liittyvät yhdistyksen perustoimintaan. Toimialasta ja taloudellisista mahdollisuuksista riippumatta jäsenille voi aina tarjota tietoa jäsenkirjeen muodossa.

6. Kun yhdistykseen liittyy uusi jäsen, lähetä hänelle tervetulopaketti, jossa kerrotaan mitä kaikkea jäsenyys tarkoittaa. Sähköpostitse lähetettävä tietopaketti ei maksa mitään muuta kuin hiukan aikaa ja vaivaa. Tämä edesauttaa sitoutumista jäsenyyteen.

7. Anna mahdollisuus maksaa jäsenmaksut käteisellä tai kortilla yhdistyksen tapahtumissa. Tämä on jo paikalle olevalle henkilölle helppo tapa maksaa jäsenmaksu.

8. Joskus voi olla järkevää tarjota mahdollisuus maksaa usean vuoden jäsenmaksut kerralla, tai miksei vaikka ainaisjäsenyys. Tämä voi olla monille helppo tapa hoitaa asia, sillä on paljon ihmisiä jotka ovat valmiita maksamaan kerralla suuremman summan välttääkseen tulevina vuosian ajan ja vaivan kulua.

Käy tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa, niin löydät uutisvirrastasi varainhankintalinkkejä ja muuta lystiä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Talkootyö varainhankintamuotona

Oletko koskaan ollut romusavotassa* keräämässä varoja yhdistykselle? Ai et. Ehkä kannattaisi. Talkootyö voi olla varsin kannattava varainhankintatapa, ja parhaimmillaan yhdessä tekeminen saattaa olla jopa - tohtiiko tuota sanoakaan - hauskaa.

Millaisia hommia talkoilla voi tehdä?

Sellaisia, joita kuka tahansa pystyisi tekemään. Ideana on, että yhdistyksen talkooporukka tekee työn, vaikkapa siivoaa kertaluontoisesti jonkin kohteen, ja toimeksiantaja maksaa yhdistykselle. Talkootyö on yksittäinen, yksinkertainen, joskin ehkä aikaa ja vaivaa vaativa homma, jonka yhdistys tekee porukalla. Luet parhaillaan varainhankintablogia, joten nyt puhutaan siis nimenomaan sellaisista talkoista, joissa joku taho maksaa yhdistykselle sen jäsenten tekemästä työstä.

Erilaiset yksittäiset raivauskeikat sisä- tai ulkotiloissa ovat tyypillisiä talkootöitä. Kauppojen inventaarioissa on myös perinteisesti kaivattu lisäkäsiä, mutta tämä tarve lienee hiipumaan päin sähköisten varastojärjestelmien kehittyessä. Sen sijaan joulu ei ole katoamassa mihinkään, ja paketoijia kaivataan joka vuosi. Avainsana talkootöissä on nimenomaan yksittäisyys, tai verottajan sanoin "pienimuotoisuus, satunnaisuus ja kertaluontoisuus". Tarkoituksena ei ole kilpailla yritysten kanssa, vaan tarjota apukäsiä satunnaiseen tarpeeseen ja tuoda samalla omalle yhdistykselle varoja.

Varsin suosittu talkoisiin verrattava varainhankintatapa on studioyleisönä toimiminen. Tai kyllähän sekin joskus käy työstä ja on kieltämättä toimintaa, jota kuka tahansa pystyy tekemään. Usein televiso-ohjelmien studioyleisö on siis paikalla jonkin yhdistyksen kautta, ja yhdistykselle maksetaan pääluvun mukaan.  Työ ei ainakaan ole fyysiseti kuluttavaa ja henkiset vauriotkin ovat useimmiten ohimeneviä.

Kuva: Negative Space
Miten saada porukkaa mukaan?

Jokainen meistä haluaa tuntea, että juuri hän on tärkeä ja juuri hänen apuaan kaivataan. Tämän vuoksi henkilökohtainen kutsu toimii paremmin kuin suurelle joukolle suunnattu. Kaikille suunnattu kutsu koetaan usein Jollekin Muulle tarkoitetuksi. Siis sille samalle Jollekin Muulle, jonka hommana olisi tiskata ja siivota.

Vapaaehtoisten mukaan saamiseen kannattaa laittaa hiukan aikaa. Jos teet talkoista vaikkapa Facebookiin tapahtuman, sen kutsut kannattaa lähettää pienen henkilökohtaisen saatekirjeen kera. Yleinen sähköposti, nettisivu tai vaikkapa se FB-tapahtuma voi antaa tarpeelliset tiedot, mutta henkilökohtainen viesti antaa ymmärryksen siitä, että tämä kutsu koskee juuri sinua. Ihmisten aika on kortilla, mutta toisaalta monesti juuri yksittäisiin tempauksiin löytyy parhaiten vapaaehtoisia. Sitoutuminen pitkiin projektehin on nykyisessä työtahdissa usein hankalaa, mutta useimmilta asiasta kiinnostuneilta löytyy muutama liikenevä tunti silloin tällöin.


Mitäs verottaja asiasta tykkää?

Talkootyöstä verottajalla on kohtuullisen selkeä näkemys. On tärkeää muistaa, että talkootyön on oltava niin sanottua "jokamiehen työtä", eli kenen tahansa on pystyttävä tekemään sitä. Putkiremontti- tai käännöstalkoot eivät siis ole sallittuja, sillä näitä töitä ei kuka tahansa pysty tekemään. Omalle yhdistykselle voi siis kyllä tarjota ammattitaitoaan ilmaiseksi, eli verottajan puolesta putkiasentaja saa rempata yhdistyksen tiloja ja kääntäjä saa kääntää vaikkapa nettisivuja niin paljon kuin sielu sietää. Tällöin raha ei liiku mihinkään suuntaan.

Jos yhdistys saa toiselta toimijalta rahaa talkootyöstä, silloin työn tulee olla sellaista jonka voi tehdä kuka tahansa. Talkootyöllä saatuja varoja ei myöskään saa ohjata vain talkoisiin osallistuneiden hyväksi. Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: talkoisiin pitää voida osallistua kaikkien, ja siitä saadut varat on käytettävä yhdistyksen, ei talkoolaisten hyväksi. Talkoilla ei esimerkiksi voi saada jäsenmaksuja kuitattua.

Talkootoiminta ei kuitenkaan saa kilpailla elinkeinotoiminnan kanssa. Esimerkiksi säännöllinen naulakkopalvelujen tuottaminen tuottaminen teatterille on yhdistyksen elinkeinotoimintaa, ei talkootyötä. Yksittäisen tapahtuman naulakkopalveluiden tuottaminen voi olla eri asia. Elinkeinotoiminta on tietysti yhdistykselle täysin sallittua toimintaa, mutta tällöin sen tulosta on maksettava veroa.

*Aioin ensin kirjoittaa risusavotta, mutta ehkäpä nykypäivän talkootyö on ennemmin vaikka varaston siivousta tai muuta romusavottaa.

Ehkä talkoiden lisäksi sinua kiinnostaisi Varainkeruutuotteiden verotus?

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Arpajaisten ABC

Miten järjestetään arpajaiset, joilla tehdään tehokasta varainhankintaa? Arpajaisten järjestäminen voi toimia varainhankinnassa yllättävän hyvin, sillä ne voivat tuottaa mukavasti varoja minimaalisella rahallisella panostuksella. Työtä arpajaisten järjestämisessä toki on, mutta tämä varainhankintamuoto tuo yleensä myös tuloksia.

Tarvitaanko arpajaisiin lupa?

Kaikessa varainhankinnassa tulee tietysti ottaa huomioon se, miten rahaa on luvallista liikutella. Poliisin sivuilta löytyy tiiviis paketti arpajaisten luvanvaraisuudesta. Monia yhdistyksiä koskevaa arpajaisasiaa löytyy Pienarpajaiset-otsikon alta. Yleishyödyllinen yhteisö voi järjestää tavara-arpajaiset ilman lupaa silloin, kun arpoja myydään alle 2000 eurolla ja arpojen myynti sekä voitonjako tapahtuvat samassa tilaisuudessa. Tämä tekee arpajaisista helpon ja tehokkaan lisävarainhankintavälineen erilaisiin juhliin ja muihin tilaisuuksiin.

Arpajaisia koskeva tietopaketti kannattaa lukea kunnolla läpi ennen toimeen tarttumista. Mitään vaikeaa tai monimutkaista asiaan ei liity. Arpajaisten järjestäminen on suosittu varainhankintakeino hyvästä syystä, sillä järjestäminen on kohtuullisen helppoa ja nähdylle vaivalle saa yleensä vastinetta.

Hyvät arpajaispalkinnot

Millaisiin arpajaisiin itse osallistuisit? Kannattaa miettiä, mikä itsestä olisi niin houkuttelevaa että ostaisit arvan. Tehokkainta varainhankintaa teet silloin, kun kaikki palkinnot ovat sponsoreiden lahjoittamia, mikä tietysti asettaa rajoituksia hienoille palkinnoille. Erilaisilla ihmisillä on myös erilaisia mieltymyksiä, joten kannattaa aivomyrskytä porukalla ja miettiä hyviä palkintoja. Itse ihastuin lapsena eräässä tapahtumassa hienoon, arpajaispalkintona olevaan herkkukoriin ja kinusin äidiltä arvan. Olin varsin pettynyt, kun herkkukorin sijaan voitinkin Marimekon pussilakanasetin. Nykyään olisin tällaiseen palkintoon ihan tyytyväinen. Täydellisten palkintojen etsimiseen ei kannata jumiutua. Eikä palkintoja kannata metsästää väkisin liikaa, sillä yleensä muutama hyvä palkinto on houkuttelevampi kuin monta pientä. Hyvän asian tukeminen ja tietysti pelin jännitys riittävät nekin yllättävän pitkälle eikä joka arvan tarvitsekaan voittaa.

Jos arvokasta pääpalkintoa ei millään meinaa löytyä, voi miettiä auttaisiko tuotteiden paketoiminen asiaan. Herkkukorihan sai  nuoremman Jennin innostumaan ihan ostopäätökseen asti. Koreja voi rakentaa teemoittain: matkailijan tarvikepaketti, kotikylpylän hemmottelukori tai vaikka joulukoristeiden askartelupakkaus. Herkkukorejakin voi tehdä erilaisia, suklaavalikoimasta... no oikeastaan mihin vaan.

Kuinka arvat saa kaupaksi?

Varainhankinnan haaste on usein siinä, että melkein kaikki sen muodot sisältävät myyntityötä muodossa tai toisessa. Niin tietysti myös arpajaisten järjestäminen. Arpa on tuote, jota harva lähtee omatoimisesti ostamaan (paitsi makeanhimoiset pikkutytöt). Aktiivinen myyntityö kannattaa, niin arpajaisissa kuin kaikessa muussakin. Arvat voi paketoida nipuksi: kun yksittäinen arpa maksaa 4 euroa, saa kympillä kolme. Ostaminen kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi, sillä kun kukkaronnyörit heltiävät vähän, ne saattavat aueta samantien enemmänkin.

Hyväntuulinen ihminen on alttiimpi uskomaan arpaonneensa tai tukemaan hyvää asiaa, tai molempia. Tilaisuudessa arpojen myynti kannattaakin ajoittaa siihen hetkeen, kun ilo on ylimmillään ja kaikilla on hauskaa. Toki arpoja voi pitää myynnissä heti tilaisuuden alusta lähtien, mutta aktiivisin myyntityö kannattaa ajoittaa tilaisuuden huippuhetkeen.

Tehokkainta arpajaisten varainhankinta on, kun saat palkinnot lahjoituksena. Lue lisää in-kind-sponsoroinnista:
Koirien potkukelkka: onko in-kind-sponsoroinnissa järkeä?
In-kind-sponsorointi on oikeasti mahtavaa


tiistai 11. lokakuuta 2016

Miksi varainhankinta pelottaa?

"Yäk" tuntuu olevan aika monen luontainen reaktio varainhankinnasta puhuttaessa. Onko kyse inhosta vai kenties pelosta ja miksi varainhankinta pelottaa? Listasin kolme yleistä pelon aiheuttajaa.

Entä jos ne pitävät minua ahneena, vulgaarina helppoheikkinä/hennana?

Rahasta on ahdistavaa puhua. Jos toimii lähtökohtaisesti voittoa tavoittelemattomassa yhdistyksessä, raha tuntuu ehkä vielä erityisen vaikealta aiheelta. En ole vielä tavannut ketään, joka olisi esimerkiksi kulttuurialan yhdistyksessä töissä rahan takia. Rahaa täytyy silti liikutella jotta saataisiin asioita aikaan. Ei ole häpeä haluta ja tarvita rahaa, vaikka se ei olisikaan elämässä tärkeintä. Jos rahasta puhuminen vaikkapa potentiaalisille sponsoreille ahdistaa, voi olla helpottavaa ajatella kaikkia muita, jotka rahasta hyötyvät. Kun pyydät yhdistykselle rahaa, et pyydä sitä itsellesi. Et ole kerjuulla vaan edustat suurempaa ihmisryhmää.

Yhden tai muutamankaan ihmisen päätös olla häpeilemättä rahasta puhumista ei tietysti vielä muuta koko suomalaista kulttuuria.Rahasta puhuminen on monista vastenmielistä, jopa riippumatta siitä missä yhteydessä rahasta puhutaan. Toisten ihmisten asenteille ei aina voi mitään, mutta itse voi käyttäytyä omien arvojensa mukaan. Niin kauan kuin rahaa käytetään vaihdon välineenä, aion puhua ja kirjoittaa siitä.


Entä jos rahaa ei tulekaan?

Varainhankinta on helposti mitattavaa toimintaa, sillä sen tavoitteena on nimenomaan kerätä rahaa. Kun toiminnan tulos on selkeästi mitattavissa, on myös epäonnistuminen helppo huomata. Tyhjää kassaa on vaikeaa selittää parhain päin.Tämä on ahdistavaa, varsinkin jos koko varainhankinnan käsite on itselle uusi. Kokemus antaa varmuutta siitä, että varainhankinta voi onnistua - jos yksi tapa epäonnistuu, on olemassa muitakin. Hyvien varainhankintatapojen rakentaminen vie myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos aihepiiri on itselle täysin uusi, ei voi vaatia itseltään liikaa. Harvalla yhdistystoimijalla on myöskään minkäänlaista koulutusta varainhankintaan. Pystymetsästä tulleen voi olla vaikea uskoa omaan osaamiseen.

 Ajatuksena "tulos tai ulos" tuntuu monista kolmannella sektorilla toimivista todella vieraalta ja jopa perustavanlaatuisesti väärältä. Jos numeroihin perustuvaa mittaamista on jostain syystä pakko käyttää, silloinkin puhutaan usein mieluummin muusta kuin rahasta. On helpompaa ja mukavampaa mitata esimerkiksi lähetettyjen apurahahakemusten määrää kuin hakemuksilla saatua rahasummaa. Varainhankinnan tarkoitus on kuitenkin tuoda rahaa, jotta voitaisiin tehdä sitä mitä pidetään tärkeänä. Tämän vuoksi sitä on uskallettava tarkastella euroina. Jos varainhankinta ei toimi, sitä voi korjata. Virheistä ei kuitenkaan koskaan opi, jos niitä ei myönnä tehneensä.


Entä jos en osaakaan sääntöjä ja joudun linnaan?

On äärimmäisen epätodennäköistä joutua vilpittömin mielin suoritetun varainhankinnan takia vakaviin vaikeuksiin. Jos taas karkaat kodittomille hamstereille lahjoitettujen keräysrahojen kanssa Ibizalle bailaamaan, ansaitsetkin joutua oikeuden eteen. Mutta sellaistahan tämän blogin lukijat eivät tee. Säännöistä täytyy tietysti pitää kiinni eikä varainhankinnassa, tai missään muussakaan julkisessa toiminnassa, voi improvisoida täysin vapaasti.

Varainhankintaa ohjaavat lait ja säännöt ovat pääosin melko helposti löydettävissä mukavasti kotisohvalta netin kautta. Mikäli omiin huolenaiheisiin ei löydy valmiita vastauksia, ne voi hankkia itse. Verottajaan, poliisiin ja muihin viranomaistahoihin voi olla yhteydessä jo uusia varainhankintatapoja suunnitellessaan. Kun ottaa säännöistä selvää, on helpompi luottaa omaan toimintaan.

Tekemällä oppii. Parhaita tuloksia saa aikaan, kun tarttuu tuumasta toimeen ja hioo otetta matkan varrella. Kyllä se siitä.

Vinkkejä täydellisyydentavoittelijoille: Valmis on parempi kuin täydellinen.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Mitä tehdä vanhalla apurahahakemuksella?

Apurahahakemuksen kirjoittaminen on valtava työ. Arkistoidaanko teksti lähettämisen jälkeen virtuaaliseen pöytälaatikkoon vai voisiko sillä tehdä jotain? 

Hakemus on oma tekstilajinsa


Jos ja kun hankkeesi saa rahoitusta ja toteutuu, voit tuntea kiusausta käyttää suurella vaivalla tehtyä hakemustekstiä kaikissa hanketta koskevissa yhteyksissä. ÄLÄ TEE SITÄ. Hyvä hakemus saa apurahan myöntäjät uskomaan projektiisi. Kun myöhemmin tarvitset hankkeeseesi osallistujia/yleisöä/asiakkaita, joudut kirjoittamaan aivan toisenlaista tekstiä, sillä yleisö on toinen. Isommissa organisaatioissa hakemuksia ja vaikkapa kutsuja tai lehdistötiedotteita kirjoittavat eri ihmiset, mutta aina ja kaikissa tilanteissa tämä ei ole mahdollista. Joudut siis vaihtamaan näkökulmaa eri tyylisiä tekstejä kirjoittaessasi, vaikka aihe pysyisikin samana.

Hakemusteksti on suunnattu alan asiantuntijoille ja sen on tarkoitus olla tarkkaa ja informatiivista. Hakemuksessa voi käyttää alan omaa kieltä, jota kaikki ulkopuoliset eivät välttämättä ymmärrä. Jos taas kirjoitat vaikkapa hankkeeseen liittyvää lehdistötiedotetta, kirjoitat toimittajille, joilla ei välttämättä ole juurikaan tietoa koko aiheesta. Sama koskee kaikkia muitakin tekstejä: jokaisella tekstillä on oma kohdeyleisönsä, joka todennäköisesti on erilainen kuin apurahahakemuksen arvioijat.
Hakemusteksti on oma tekstilajinsa, eikä sama teksti käy kaikkiin tarkoituksiin.

Apurahan raportointi


En ole vielä koskaan törmännyt apurahaan, jonka käytöstä ei vaadittaisi jonkinlaista selvitystä. . On oikeus ja kohtuus, että rahoittava taho saa tietää mitä heidän rahoillaan on tehty. Jotkut vaativat hyvinkin tarkkaa ja yksityiskohtaista raporttia, joillekin riittää yleisluontoisempi kuvaus siitä missä on oltu ja kenen kanssa ja mihin rahat menivät. Tämä kannattaa pitää mielessä koko hakemusprosessin ajan. Tosi pro miettii jo hakemusta tehdessään kuinka aikoo sen raportoida, sillä se on joka tapauksessa edessä mikäli hakemus menestyy.

Hyvä ja selkeä hakemus auttaa paljon hankkeen raportoinnissa. Helpointa raportointi on aloittaa lukemalla hakemuksesta, mitä on tullut luvattua. Raportissa vastataan hakemukseen ja kuvataan, kuinka siinä luvatut asiat ovat toteutuneet. Mikäli hanke on onnistunut, hienoa! Kehua retosta hanketta ja sen tekijöitä estottomasti, olette sen varmasti ansainneet.  Jos kaikki ei mennyt aivan putkeen, kerro mikä oli syynä ja mitä tästä opittiin. Epäonnistuminen on tässä elämässä ihan sallittua, fiksua on kuitenkin yrittää oppia siitä jotain.

Älä keksi pyörää uudelleen

Hyvin kirjoitettua hakemustekstiä kannattaa käyttää uudelleen siihen tarkoitukseen, johon se on alun perin tehtykin. Vanhat hakemukset kannattaa säilyttää, olivatpa ne menestyksekkäitä tai eivät. Joskus hyvätkään hakemukset eivät menesty eikä niitä missään nimessä kannata viskata menemään. Hyvän hakemustekstin tuottaminen on kovaa työtä, ja fiksu ihminen koettaa tietysti vähentää vaivannäön määrää. Oikein erinomainen ja tehtävänsä hyvin täyttävä hakemus saattaa olla alkuperältään melkoinen tilkkutäkki, jossa on osia useammasta vanhasta hakemuksesta ja lisäksi aivan uutta tekstiä. 

Hakemusten kierrättäminen ei missään nimessä tarkoita sitä, että voisit lähettää hakemuksen samanlaisena eri rahoittajille. Jokaisella rahoittajalla on omat tavoitteensa, jotka täytyy ottaa huomioon. Niihin kannattaa kiinnittää kunnolla huomiota ja ajatella asiaa. Tekstin tuottamisen kannalta muutokset voivat kuitenkin olla kohtullisen pieniä, ja ne voi leipoa tekstin sisään tarkkaan harkituilla lisäyksillä ja poistoilla.

Jos olet vasta kirjoittamassa hakemustasi, tsekkaa nämä:
Hyvä apurahahakemus, osa 1
Hyvä apurahahakemus, osa 2
Kolme vinkkiä apurahanhakijoille

torstai 6. lokakuuta 2016

Varainkeruutuotteiden verotus

Mitä tulee mieleen sanasta varainkeruutuote: tyynyliinan kokoiset karkkipussit, iänikuiset logokassit vai kenties Paavo-muki? Tekemällä hakukonehaun varainkeruutuotteista saa eteensä tarjouksia myydä karkkia, mausteita, ihonhoitotuotteita tai pesuaineita. Mitä kaikkea yhdistys voi myydä varainkeruutuotteena ja millä ehdoilla? Yksiselitteistä vastausta tähän on vaikea antaa. Yleishyödyllisten yhteisöjen syventävä vero-ohje antaa kuitenkin suuntaviivoja siihen, onko varainkeruutuotteista saatu tulo veronalaista vai ei.


Logolliset varainkeruutuotteet

Joskus kuulee väitettävän, että varainkeruutuotteissa oleva yhdistyksen logo antaa niille ikään kuin immuniteetin verottajaa vastaan. Logonhan voi painaa käytännössä mihin tahansa materiaaliin, joten tämähän kuulostaa varainhankinnan kannalta varsin helpolta. Logo ämpärin kylkeen ja myymään vaan! Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Mikäli myyntitoiminta on jatkuvaa ja kilpailee muiden markkinoilla olevien hyödykkeiden kanssa, on toiminta veronalaista elinkeinotoimintaa. Logolla tai ilman. Periaatteessa siis esimerkiksi T-paitojen myyminen on elinkeinotoimintaa, sillä paitojen myyntiä harjoittavat myös yritykset. Tietyin ehdoin logotuotteiden myynti yhdistyksen hyväksi voi olla verovapaata tuloa, mikäli elinkeinotoiminnan tunnusmerkit eivät täyty.

Kuva: Sticker Mule, Unsplash

Adressit, kortit, merkit ja viirit

Koska adresseja, kortteja, merkkejä ja viirejä ostetaan selvästi tukemistarkoituksessa eivätkä ne kilpaile muiden hyödykkeiden kanssa, niiden myynti on yleishyödyllisen yhteisön verovapaata toimintaa.  Muutaman vuoden jatkunut viirinauhojen käyttö sisustuksessa herättää tietysti ajatuksia valtaisista verovapaista tulovirroista viirikaupalla. Ajatus on vapaasti käytettävissä niin kauan kuin tätä muotia vielä kestää.

Tosin mikään varainkeruutuote ei ole automaattisesti verovapaata tuloa. Eivät edes viirit. Jos toiminta on "laajaa ja jatkuvaa", on se silloin veronalaista elinkeinotuloa.

Suunnittelematonta keksimyyntiä

Kuinka suhtautua karkkeja, pesuaineita sun muita varainkeruutuotteita tarjoaviin yrityksiin? Voiko heidän tarjoamiaan tuotteita myydä varainkeruutarkoituksessa? Vero-ohjetta voisi tulkita siten, että satunnaisuus, pienimuotoisuus ja vakiintuneen myyntipaikan puute puoltavat verovapautta. "Yleishyödyllisen yhteisön harjoittama pienimuotoinen ja palkattomalla työvoimalla toteutettu hyödykemyynti voi olla sen verovapaata varainhankintaa" mikäli "toiminta on satunnaista eikä sitä harjoiteta suunnitelmallisesti, " määrittelee verottaja. Vero-ohjeessa on useampaan kertaan puhetta "rajoittamattomasta asiakaskunnasta", minkä olemassaolo viittaa toiminnan veronalaisuuteen. Tätä voisi tulkita siten, että jäsenille voisi myydä varainkeruumielessä tuotteita, joita laajemmalle asiakaskunnalle ei voisi tarjota.

Tarkkoja euromääräisiä rajoja "pienimuotoisuudelle" ei ole asetettu. "Hyödykemyynnin veronalaisuus arvioidaan kokonaisarviointina elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien perusteella, eikä sitä voida ratkaista euromääräisillä rajoilla", kertoo vero.fi. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi toiminnan laajuus, toimiminen kilpailuolosuhteissa (eli se tarjoavatko markkinoilla toimivat yritykset samaa tuotetta tai palvelua) sekä toiminnan jatkuvuus tai säännöllinen toistuvuus. Täten vaikkapa yksittäistä luokkaretkeä varten pystyyn pantu karkinmyyntikampanja olisi verovapaata varainhankintaa: esimerkin vastaavasta aiheesta löytää vero-ohjeesta.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Valmis on parempi kuin täydellinen

Täydellisyyden tavoittelu lamauttaa. Tietoa siitä, kuinka asiat tehdään hyvin, meillä useimmilla on ihan tarpeeksi. Kuinka muuttaa tieto teoiksi, kun aikaa on aina vain liian vähän eikä työtään voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi?




Aseta määrällisiä tavoitteita 

Uutislähetys ei ala klo 20.30 siksi että juuri silloin on tapahtunut jotain järisyttävää, vaan siksi että kello on  puoli yhdeksän. Uutisten on oltava tuolloin valmiita, vaikka millaisia kehityskulkuja olisi juuri käynnissä ja ihan just kohta saataisiin varmasti paljon kiinnostavampi lähetys tehtyä. Valmista on kuitenkin oltava silloin kun valmista on oltava. Se on aikapaineiden ja muiden rajoitusten siunaus. Ellei tiukkoja rajoja muuten ole, ne kannattaa itse asettaa itselleen. Jos tavoitteesi on kirjoittaa viisi apurahahakemusta vuodessa, silloin ne on tehtävä, riippumatta siitä ovatko ne hyviä. Jos tavoitteesi on järjestää iso maksullinen tapahtuma lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, silloin se on järjestettävä vaikka taivaalta sataisi taatoja. Asettamalla itsellesi helposti mitattavat tavoitteet, jotka on mahdollista myös täyttää, saat asioita tehtyä. Parasta on, jos kerrot tavoitteet myös jollekin muulle kuin rakkaalle päiväkirjalle. Merkitse aikarajat kalenteriin. Inspiraatioon ei kannata luottaa, se tulee kun on tullakseen. Varainhankinnan Pegasos ei liidä luoksesi itsestään, joudut houkuttelemaan sitä. Ellei se siltikään ilmesty, älä huoli, todennäköisesti sait kuitenkin yhdistyksen kassan plussan puolelle.Voit iloita siitä, että työsi tuloksia voi selkeästi mitata.

Uskalla keskittyä

Sinun ei tarvitse suin päin ryhtyä kehittämään joukkorahoituskampanjaa siksi että muut tekevät- eikä kovin impulsiivisesti ehkä kannatakaan toimia, sillä onnistuneen kampanjaan luominen vaatii paljon työtä. Jos yhdistyksesi varainhankinta rullaa mukavasti jäsenmaksuilla ja valtionavustuksialla, näitä varainhankintamuotoja kannattaa kehittää edelleen. Jäsenten maksuhalukkuudesta pitää pitää huolta hoitamalla tietenkin yhdistyksen perustehtävä hyvin mutta myös viestimällä siitä tehokkaasti. Valtionavustukset tai vastaavat rahoitusmuodot taas vaativat yleensä raportointia ja asettavat omat vaatimuksensa myös toimintakertomuksille. Hyvin toimiviin asioihin kannattaa panostaa ja niitä kannattaa entisestään parannella. Mikään varainhankinnan muoto ei ole saavutettu etu, vaan myös toimivien kanavien ylläpitämiseksi täytyy tehdä töitä. Tämä vaatii yleensä ein hokemista kollegoille, hallituksen jäsenille ja ennen kaikkea omalle sisäiselle äänelle. Jokaisella meistä on omat ammatilliset haasteemme, ja minulla se on ei.  Uskon etten ole ainoa. 

... ja uskalla myös ampua lonkalta

Juuri keksimäni tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka käyttävät vähintään 5 % työajastaan kokeilemalla sitä sun tätä, menestyvät 68% paremmin kuin verrokkiryhmä. Vaikka mitään muuta et puuhailuistasi saisikaan, kokemusta saat varmasti. Eräs hyödyllisimmistä sponsorisuhteistani sai alkunsa hetkessä keksitystä messukojuvierailusta. Päätimme kollegani kanssa käydä moikkaamassa kiinnostavaa yritystä, jonka palveluille meillä olisi piakkoin kysyntää. Potentiaalista sponsoria lähestyttäessä pohjatyön tulisi olla hyvin tehtynä ja itsestään pitäisi näyttää parhaat puolet. Heitä ei todellakaan pitäisi lähestyä silloin, kun mukana on myös nälkäänsä kiukutteleva 6-vuotias. Koska meillä oli hyvin rajalliset resurssit, tiesimme varsin hyvin ettei meillä ollut aikaa tulla messuille toistamiseen ja muuten puheisiin pääseminen voisi olla kovan työn takana. Päätimme siis katsoa mitä tapahtuisi jos vain marssisimme paikalle. Onneksi messukojulla oli karkkia, jota muksu ahtoi kitaansa meidän kehua retostaessamme suunnitelmiamme. Koska meitä ei heitetty pihalle vaikka seurueen nuorin jäsen tyhjensikin karkkikulhon, jatkoimme keskustelua sähköpostilla vielä messujen jälkeenkin ja viimein yhteistyö johti mainioon tulokseen. Saimme tarvitsemamme palvelut hyvään hintaan ja yritys haluamaansa näkyvyyttä.

Varainhankinta on siitä kiitollinen työ, että sen onnistumista voi mitata rahassa. Jos siis saat rahaa - tai rahanarvoisia asioita - sisään, teet selvästi jotain oikein. Kaiken, mitä teet, voisit todennäköisesti tehdä paremminkin. Mutta on toimittava niillä resursseilla, jotka ovat käytössä nyt. Myös aika ja inhimillinen jaksaminen ovat resursseja. Painin jatkuvasti riittämättömyyden kanssa, sillä tiedän että voisin tehdä monia asioita paremmin kuin teen. Tietoa ja osaamista on, mutta aikaa puuttuu, usein myös muita resursseja. Odottelemalla asiat eivät kuitenkaan parane, joten ei auta kuin tehdä se minkä pystyy ja oppia virheistään. Valmis on parempi kuin täydellinen.