maanantai 19. syyskuuta 2016

Kuinka kirjoja myydään eli yhdistyksen julkaisutoiminta

Eräänä kauniina kevätpäivänä nappasin suklaarasian kainalooni ja marssin tapaamaan henkilöä, jonka olin tavannut aiemmin vain pari kertaa. Olin kätilöimässä kultttuuritekoa eli vedin projektipäällikkönä kirjahanketta. Se pysyy, joka muuttuu on Latvian kansallisrunoilija Rainiksen ensimmäinen suomennettu kirja. Oli selvää, että tämä teos kuuluu kirjastoihin ja vähäiset markkinointiresurssit (toisinsanoen oma työaikani) täytyy keskittää niihin.

Yhdistysten julkaisutoiminta


Yhdistysten pienimuotoinen julkaisutoiminta voi olla osaltaan myös varainhankintaa. Rajanveto yhdistyksen elinkeinotoiminnan ja varainhankinnan välillä ei ole julkaisujen kustantamisenkaan suhteen helppoa. Omia suunnitelmia voi peilata Verotusohjeeseen yleishyödyllisille yhteisöille. Mikäli kirjaa aikoo myydä nettikaupassa, kannattaa lukea myös Yhdistyksen nettikauppa: verottaja vastaa.

Kustannustoimintaan eri osa-alueisiin, esimerkiksi kääntämiseen, voi saada erilaisia avustuksia, mutta se ei yleensä mitenkään estä myymästä teosta. Päinvastoin, yleensä avustusten myöntäjätkin haluavat nähdä kirjan saavan lukijoita ja monissa hankkeissa vaaditaan omarahoitusta, mikä voi muodostua teoksen myynnistä. Tosin jotkut apurahan myöntäjät haluavat tukemansa teoksen olevan maksutta saatavilla. Tällöinkin kannattaa miettiä huolellisesti, miten jakelu hoidetaan. Kustantajan nurkissa pahvilaatikoissa makaava kulttuuriteko ei rikastuta kenenkään elämää.

Kuinka kirjoja ostetaan?


Tiesin  kirjan kustantavan yhdistyksen eli Rozentals-seuran jäsenistä löytyvän myös useampia kirjastonjohtajia. Otin läppärin kauniiseen käteen ja kysyin eräältä heistä sähköpostilla, voisinko tulla juttelemaan yhdistyksen kirjahankkeesta. Tapaaminen onnistui ja myöhemmin olin todella iloinen että ymmärsin ottaa yhteyttä. Mistään tuskin saa niin ajankohtaista ja käytännönläheistä tietoa kirjastojen ostokäytännöistä kuin kirjastonjohtajalta, jonka työhön ostopäätökset kuuluvat. Mikäli aikoo myydä jotain, täytyy ymmärtää kenellä on valtuudet ostaa, ja millaisia rajoituksia näissä valtuuksissa ehkä on. Toisin sanoen  on tiedettävä, mitä kanavia pitkin ostot tehdään ja miten tuotteensa saa näihin kanaviin.

Suurin osa kirjastoista ostaa kirjansa Kirjavälitykseltä, BTJ:ltä tai booky.fi:ltä. Jotkut kirjastot voivat toki edelleen tehdä suoria ostoja eli kannattaa tarjota myös tätä mahdollisuutta. Ostokanavien lisäksi puhuimme kirjan markkinoinnista eli erilaisista tapahtumista, joissa kirja saataisiin yleisön tietoisuuteen. Lopputulos oli, että tapaamisen jälkeen kirjan markkinointisuunnitelma oli toteuttamista vaille valmis. (Kyllä vain, suunnitelma johti myös toteutukseen.)

Jäsenten tieto käyttöön!


Kaikkea tätä tietoa en mitenkään olisi voinut saada tietokoneen ääressä istumalla. Kirjastojen ostojärjestelmä oli jotakuinkin toki tiedossa jo entisestään, mutta keskustelu asian kanssa päivittäin tekemisissä olevan ihmisen kanssa teki asian paljon selvemmäksi. Ymmärsin myös, millaisia tapoja minulla voisi olla markkinoida kirjaa ilman rahaa.

Ihmiset ovat itse oman työnsä asiantuntijoita, joilla on ehkä paljonkin ideoita alan ilmiöihin liittyen. Yleensä ihmiset myös mielellään antavat kohtuullisessa määrin aikaansa ja asiantuntemustaan yhdistykselle, jonka jäseniä ovat. Jäsenet kannattaa tuntea ja pyytää asiantuntija-apua silloin kun on seilaamassa tuntemattomille vesille.


Tällainen kirjasta tuli! Laatikkokasa on onneksi vajunut mukavasti eli kirjaa on saatu lukijoiden käsiin.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista varainhankintakursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!