lauantai 10. syyskuuta 2016

Kuinka kerätä jäsenmaksuja?

Jäsenmaksutulot ovat useille yhdistyksille tärkeimpiä tulonlähteitä. Ne tuovat tilille rahaa, jonka käytöstä ei tarvitse raportoida apurahanmyöntäjille, sponsoreille tai muille ulkopuolisille tahoille. Tämän lisäksi niillä on myös toinen tärkeä merkitys: maksavien jäsenten määrä määrittää yhdistyksen painoarvoa esimerkiksi silloin, kun yhdistys haluaa esiintyä määrätyn asian edustajana. Sitä se voi haluta tehdä vaikkapa hakiessaan erilaisia apurahoja. Kaikenlaisesta yhdistyksen olemassaolon tarkoitukseen liittyvästä toiminnasta puhumattakaan.

Jäsenkato ja sitoutumisen puute vaivaa useita yhdistyksiä. Miten sitoutumiskammoinen nykyihminen ylipäätään saadaan liittymään yhdistykseen, vaikka hän sinänsä suhtautuisikin asiaan positiivisesti? Minulla on tähän varma ja tepsivä keino: tehdään siitä hänelle mahdollisimman helppoa. Kun tapaat henkilön, joka haluaa liittyä yhdistykseesi, älä missään nimessä kehota laittamaan sähköpostia rahastonhoitajalle tai edes täyttämään jäsenlomaketta verkossa. Ota nimi ja yhteystiedot ylös ja lähetä hänelle mahdollisimman pian lasku sekä tietysti yhdistyksenne tietopaketti uusille jäsenille. Jos yhdistyksenne taloudenpito sen mahdollistaa ja tilanne sallii, vielä parempi vaihtoehto on ottaa jäsenmaksu saman tien vastaan, käteisenä tai korttimaksuna. Mitä helpompaa asioiden tekemisestä toisille tekee, sitä varmemmin hommat tulevat myös tehtyä.

Miten jäsen sitten sitoutetaan jäsenmaksun maksamiseen? Mikäli jäsenmaksulla saa jotain konkreettista, itselle tarpeellista hyötyä, tulee maksu varmaankin maksettua. Jos kerran vuodessa tarvittavan ahkion saa lainaan olemalla eräkerhon jäsen, kielikurssille voi osallistua kuuluessaan ystävyysseuraan tai niin edespäin, jäsenmaksulasku tuskin arkistoituu paperinkeräykseen tai sähköpostin sedimentteihin.

Hyöty ei kuitenkaan ole välttämättä kovin konkreettista. Se voi olla myös tunne ryhmään kuulumisesta, tieto siitä että yhdistys ajaa kannatettavaa asiaa tai vaikka jäsenten saamat kutsut mielettömän upeisiin bileisiin. Jokainen yhdistys tietänee itse mikä saa juuri heidän jäsenensä sitoutumaan. Sitä kannattaa miettiä eikä jäsenmaksutuloa saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä.

Vielä sananen laskutuksesta: sitoutumisen voi tehdä jäsenille helpommaksi panostamalla laskutuksen selkeyteen. Useissa yhdistyksissä on erilaiset jäsenmaksut esimerkiksi opiskelijoille. Tämän vuoksi jäsenmaksulaskujen summa on usein tyhjä, joskus summan paikalla on vaikkapa viiva ja jotkut laskutusohjelmat laittavat laskun loppusummaksi väkisin 00,00. Varsinkin viimeksi mainittu on ihmisille varsin hämmentävä, harva kun varsinaisesti lukee laskuaan. Karvas kokemus on osoittanut, että loppusummaksi kannattaa laittaa jotain, kysymysmerkkikin lienee parempi kuin nolla. Jäsenmaksuja koskeviin kyselyihin vastaaminen vie kallista (vapaaehtois)työaikaa, joten kysymysten määrä kannattaa pyrkiä minimoimaan jo etukäteen.