keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki,

tunnen, että meissä on paljon samaa. Me molemmat ahkeroimme tuottaaksemme muille hyötyä ja iloa ja pukeudumme mielellämme punaiseen. Me myös matkustamme paljon, Sinä ehkä hiukan enemmän ja tyylikkäämmin. Siinä missä Sinulla on porolentue, minä puolestani suosin joukkoliikennettä ja matkustan paljon laivalla. Toisaalta joulureessä ei ole karaokebaaria eikä edes ravintolavaunua, mutta onhan sentään Petteri kavereineen seurana.

Tiedän että lapset kirjoittavat Sinulle joululahjatoiveistaan ja ajattelin itse tehdä samoin. Varainhankintabloggarina toivoisin seuraavia asioita:

- Paljon innokkaita vapaaehtoisia. Monet mahtavat tyypit lahjoittavat aikaansa ja osaamistaan yhdistystoimintaan. Heidän kanssaan on ilo tehdä töitä. Haluaisin toimintaan mukaan lisää vapaaehtoisia, joiden kanssa tehdä upeita juttuja. Voisitko Joulupukki kertoa ihmisille, kuinka hienoja kokemuksia vapaaehtoistyö voi tuoda elämään?

- Lisää hankerahoitusohjelmia, jotka ovat kiinnostuneempi hankkeen toteutuneesta sisällöstä kuin rahan liikkeiden seuraamisesta. On tärkeää, että hankkeeseen myönnetyt rahat käytetään siihen mihin ne on myönnettykin.  Mutta miksi kaikki haluavat maksaa juuri matkakuluja, mutta palkkakulut ja jopa päivärahat ovat monille rahoittajille punainen vaate? Entä miksi erilaisten "alustojen" tekniseen toteuttamiseen irtoaa kyllä rahaa, mutta sisältöön ei? Joskus tuntuu absurdilta käyttää niin paljon aikaa siihen, että laskee mitä voi rahoittaa mistäkin lähteestä... varsinkin kun päätyy siihen ettei tekijöiden palkkioita halua maksaa kukaan. Olen iloinen kaikista rahoitusohjelmista joista voi maksaa palkkakuluja!

- Sähköpostiohjelma, joka ei koskaan päädy roskapostiin. On ikävää kirjoittaa ja koota hieno sähköposti, joka ei sitten päädykään elävän ihmisen silmiin. Haluan ohjelman, josta lähetetyt postit eivät koskaan joudu roskapostisuodattimen verkkoihin. Jotta ihminen pysyisi toiminnassa mukana, hänen on saatava tietoa ja elämyksiä joita usein lähetetään jäsenkirjeen muodossa. Sähköpostin perillemeno on tärkeää.

- Kärsivällisyyttä, jotta jaksaisin myös rutiineja. Yhdistystoiminta ja varainhankinta sen osana vaativat sitoutumista joskus ikävystyttäviinkin asioihin. Koska meillä ei ole muita taloushallintotonttuja kuin minä, tarvitsen paljon pitkämielisyyttä ja reipasta mieltä. Pääsisinköhän joskus Korvatunturin talhaltonttujen oppiin?

- Kurssilaisia ensi vuoden varainhankintakursseille. Haluan jakaa kokemuksiani ja ajatuksiani ja kuunnella, millaisten varainhankinnan haasteiden kanssa muut painiskelevat. Muiden kokemuksista ja varainhankintatieteen hulvattomien propellipäiden teorioista voi saada juuri siihen omaan toimintaan sovellettavia idoita. Ryhmässä syntyy myös aina jotain ihan uutta, jota voi hyödyntää omassa yhdistyksessä. Kaikki ovat tervetulleita, erilaisista kokemustaustoista ja oppimistavoista huolimatta.



Joulupukki, kaikkein eniten toivon rauhaa maailmaan sekä ihmisille hyvää tahtoa ymmärtää toinen toistaan. Uskon, että epävakaassa maailmassa tarvitsemme toinen toistamme. Yhdistystoiminta on yksi tapa rakentaa verkostoja ja voimistaa ihmisten välisiä siteitä. Kuulutko sinä Joulupukki johonkin yhdistykseen? Korvatunturin maa- ja kotitalousmiehiin tai Lentoporo-seuraan? Toivottavasti sinullakin on omia yhteisöjä, joissa voit toimia itseäsi kiinnostavien asioiden parissa.

Toivon oikein iloista ja rauhallista joulunaikaa kaikille varainhankintablogin lukijoille! Joulupukille tsemppiä aattoillan rutistukseen ja lämpimiä terveisiä kaikkialle maailmaan!

Jouluterveisin,
Jenni

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joukkorahoitus: onnistujan työkalupakki

Joukkorahoituskampanja on mahdollista toteuttaa kotisohvalta käsin, laiturinnokasta (mukavaa varsinkin näin talvella) tai missä tahansa missä netti pelaa.  Se saattaa luoda harhauttavan mielikuvan mukavaa elämää viettävistä joukkorahoitusvelhoista, jotka saavat kymppitonnin kasaan pykäämällä kampanjan pystyyn ja postaamalla someen pari selfietä kissan kanssa. Todellisuudessa onnistuneen kampanjan toteuttaminen on kovaa työtä. Se on kuitenkin mahdollista ihan jokaiselle jolla on hyvä idea ja tarpeeksi aikaa keskittyä kampanjointiin.

Tätä postausta varten jakoi kokemuksiaan some-asiantuntija, rakkauslahjakuiskaaja Anu Hame, jonka yritys Me We keräsi Mesenaatin kautta rahoituksen Pimp My Booty -rakkauslahjakaupan kehittämiseen. Millaisia työkaluja kokenut joukkorahoituksen kerääjä suosittelee asiaa harkitseville?
                                                                                    

Varaa tarpeeksi aikaa

Vanha hyvä neuvo pätee myös joukkorahoitukseen. Anu ja hänen yhtiökumppaninsa Katariina käyttivät kampanjan suunnitteluun noin 2 kuukautta. Kuukauden mittainen kampanja tuntui Anusta liian lyhyeltä, ja monet hyvät ideat tulivat mieleen vasta kampanjan aikana. Ei kannata kiirehtiä, sillä kampanja teettää paljon työtä ja harkitsemalla työpanokselleen saa parhaimman tuoton.


Selkiytä idea

Jotta kampanjan idean voisi uskottavasti kertoa muille, sen täytyy olla itselle hyvin selkeä. Aikaa tarvitaan siis myös siihen, että ehdit tutustumaan ideaasi kunnolla ja muokkaamaan siitä hyvän kampanjan. Käytännön toteutus voi hoitua hyvinkin nopeasti, mutta ajatukset tarvitsevat aikaa kirkastuakseen.

Tutki edellisiä kampanjoita

Mesenaatin sivuilta näkee kaikki aikaisemmat kampanjat, niin rahoitetut kuin ilman rahoitusta jääneetkin. Aiempia kampanjoita kannattaa käydä tutkimassa: mitä on kerätty ja millaisilla kampanjoilla? Saman aiheen parissa toimivat kampanjat kannattaa tietysti käydä läpi, mutta kaikenlaisista kampanjoista voi saada hyviä ideoita.

Harkitse tavoite tarkkaan

Anun mukaan kovin pientä summaa ei kannata joukkorahoituskampanjalla edes hakea, koska kampanja teettää joka tapauksessa paljon työtä. Tavoite kannattaa siis asettaa korkealle. Liian korkea tavoite saattaa kuitenkin jäädä täyttymättä ja rahoituksen hakija jää tyhjin käsin. Tavoitteen asettaminen vaatii harkintaa ja myös hankkeen taloudellisten tarpeiden tuntemista: pystytäänhän hanke varmasti viemään läpi, mikäli minimitavoite saadaan täytettyä?

Varmista ensimmäiset rahoittajat etukäteen

Ihminen on laumaeläin ja haluaa tukea asioita joita muutkin tukevat. Siksi on tärkeää, että kampanja saa ensimmäiset rahoittajansa mahdollisimman nopeasti. Harva haluaa olla ensimmäinen rahoittaja, joten kannattaa varmistaa rahoitus muutamalta eri taholta neuvottelemalla asiasta jo etukäteen. Erittäin todennäköisesti suuri osa rahoituksesta tulee tahoilta jotka jo tunnet: Anun kampanjassa puolet rahasta tuli tutuilta. Hankkeelle kaikkein lähimpien kanssa voi siis sopia rahoituksesta jo ennen kuin kampanja alkaa.

Tarjoa eri vaihtoehtoja

Erilaiset rahoittajat haluavat erilaisia asioita. Suomalaisissa joukkorahoituskampanjoissa rahoittajat saavat (pääsääntöisesti) jonkin vastikkeen, joka määräytyy rahoituksen määrän mukaan. Anu suosittelee tekmään muutamia erilaisia vaihtoehtoja. Edullinen niille, jotka haluavat vain ilmaista kannatuksensa, vähän kalliimpi asiasta innostuneille sekä vielä ennen kaikkea yrityksille ja muille yhteisöille sopiva hintavampi vaihtoehto.

Hyödynnä somen voima

Ihmiset reagoivat sosiaalisessa mediassa asioihin, jotka heitä todella kiinnostavat. Anu keksi kampanjan aikana diplomin, joka lähetettiin kaikille rahoittajille heti panoksen antamisen jälkeen. Sitä saattoi jakaa sosiaalisessa mediassa. Itsekin tein niin ja 16 ihmistä tykkäsi postauksestani. Jos saat some-julkkiksen jakamaan kampanjaasi liittyvän  diplomin tai vastaavan, sen saama näkyvyys voi olla todella suurta. Mieti siis tarkasti, miten saat tiedon kampanjasta leviämään tukijoiden kautta.

Muista myös toimitettu media

Sosiaalisen median lisäksi haluat tietysti näkyvyyttä myös perinteisemmässä mediassa. Kampanjasta kannattaa siis lähettää lehdistötiedote. Sen kärkenä on joku kampanjasi sisältöön liittyvä seikka, ja joukkorahoituskampanja kannattaa tietysti mainita. Joukkorahoituskampanjan tekeminen ei sinänsä ole uutinen, mutta se voi olla joissain tapauksissa kiinnostava lisätieto.

Sähköposti toimii

Kampanjan viestiä kannattaa viedä eteenpäin kaikissa mahdollisissa viestintäkanavissa eikä sähköposti ole tässä poikkeus. Kampanjan aikana lähetettävät sähköpostit voi kirjoittaa etukäteen ja tuunata tarpeen mukaan ajankohtaisilla asioilla. Erilaisille kohderyhmille voi lähettää erilaista postia - tämä kannattaa tietysti muistaa muutenkin, mutta myös kampanjan aikana.

Tee video!

Tästä neuvosta Anu on samaa mieltä kuin joka ikinen lukemani joukkorahoitusopas. "On helpompi katsella ja kuunnella videopätkä kuin lukea pitkä teksti", sanoo Anu. Myös hänen yrityksensä kampanjassa käytettiin videota, jonka Anu teki itse. Jos ja kun päädyt tekemään kampanjavideon, käy tsekkaamassa 8 askelta hyvään varainhankintavideoon.


Kaikkia joukkorahoituskampanjaa harkitsevia Anu kehottaa miettimään tarkasti miten saadaan A) ihmisten kiinnostus heräämään ja B) heidät ymmärtämään mihin rahaa haetaan ja tekemään myönteisen rahoituspäätöksen. Onnistunut joukkorahoituskampanja antaa muutakin kuin rahaa, sillä se tekee aihettaan tunnetuksi. Omaan tekemiseen kannattaa suhtautua tarpeeksi kevyesti, jotta saadaan tekemisen riemu pysymään yllä. Joten tsemppiä, iloa ja riemua kampanjoiden suunnitteluun!

Jos kaipaat lisää ideoita ja inspiraatiota varainhankintaan, tule Varainhankinnan peruskurssille kevätlukukaudella 2017! Opetan kurssia keväällä Espoossa, Tampereella ja Porissa. Espoon kurssin ilmoittautuminen on jo käynnissä.

Ja muistahan käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

8 tapaa saada tapahtuman tuotto kasvuun

Tapahtumaa järjestäessä kannattaa miettiä, millaisilla tavoilla sen tuottoa voisi kasvattaa tarjoamalla kävijöille jotain, joka tekee tapahtumasta vieläkin paremman. Eri yhdistykset järjestävät ympäri vuotta mitä erilaisimpia tapahtumia, jotka tuovat iloa osallistujille ja tarpeellisia varoja järjestäjän toimintaan. Hyvistä, perinteisistä tapahtumista kannattaa pitää kiinni ja samalla kehittää niitä. Tässä 8 ideaa tapahtumien kehittämiseen varainhankinnan näkökulmasta.

Puffetti


Tämä on klassikko. Ihmisten pitää syödä ja juoda. Erityistä hohtoa ja samalla parempaa katetta puffettitoimintaan saa seuraamalla ruoka-alan trendejä. Suunnittelen parhaillaan nyhtöpiparkakkujen myyntiin perustavaa puffettia, joka on varmasti menestys. Vielä pitäisi vain keksiä resepti. Myytävät voi ja kannattaa suunnitella tapahtuman henkeen sopiviksi.

Erityisruokavalioiden huomioimisesta saa myös lisäpisteitä asiakkailta eikä se yleensä edes maksa paljoa. Itse kaipaan ilta-aikaan järjestettäviin tapahtumiin kofeiinitonta lämmintä juotavaa ja ilahdun aina yrttiteestä tai kaakaosta. Lämmin mehu on talvella myös pop!



Arpajaiset


Onni suosii rohkeaa eli järjestä arpajaiset!  Ne voivat lisätä tapahtuman tuottoa ilman suuria lisäkustannuksia (ellei vaivannäköä lasketa, mutta työmääräkin on arpajaisissa yleensä ihan kohtuullinen).  Arpajaisten ABC kertoo arpajaisten lupa-asioista, hyvistä palkinnoista ja muusta aiheeseen liittyvästä.

Huutokauppa


Ole oman elämäsi huutokauppakeisari! Huutokauppa voi varainhankinnan lisäksi olla myös ohjelmanumero, jonka toteuttamisessa hyvä meklari on äärimmäisen tärkeä. Huudettavien tuotteiden tai palvelujen pitää tietysti myös olla kiinnostavia. Aina huudettavan ei tarvitse olla tavara, vaan se voi olla palvelu kuten ravintolalahjakortti tai jotain ihan muuta: mitä jos huutaisit vaikkapa Karhunperän metsästysseuran puheenjohtajan tekemään joulusiivouksenne?

Kirpputori


Kirpputorin voi järjestää monin eri tavoin. Kuratoitu eli huolella ja asiantuntemuksella valikoitu kirppari sopii monenlaisiin tapahtumiin. Miten olisi vaikkapa aiheeseen liittyvä pop-up divari eli vanhojen kirjojen myyntipiste? Harrastustarvikkeiden kirpputori kiinnostaa varmasti asianharrastajia. Jos jossain järjestetään käsityötarvikkeiden kirppari, allekirjoittanut on salamana paikalla avonaisen kukkaron kanssa (sää- ja välimatkavaraus).

Lapsiparkki


Sekä lapset että vanhemmat nauttivat välillä päästessään tekemään itselle sopivia juttuja ilman eri-ikäisten perheenjäsenten kitinää - näin ovat monet lapset sanoneet. Lapsiparkki sopii monenlaisiin tapahtumiin: joulumyyjäisharrastajana olen huomannut parkin yhä useammissa myyjäisissäkin. Lapsiparkin järjestämisessä suurin panostus on asiantunteva järjestäjä. Sekä lasten että autojen parkkien pitää tietysti olla turvallisia, mutta lisäksi lapset tarvitsevat tekemistä parkkeeraamisensa ajaksi.  Lapsiparkkia järjestämään kannattaa valita henkilö, jolla on kokemusta ammattimaisesta lastenhoidosta ja joka osaa ottaa huomioon esimerkiksi erilaiset turvallisuuteen liittyvät asiat.





Työpaja


Miltä kuulostaisi vaikka kankaanpainantapaja osana tapahtumaa? Tai vaikka taikataikina-muotoilupaja? Ihmiset ovat usein valmiita maksamaan mahdollisuudesta kokeilla itselleen uutta käsityömuotoa tai muuta jännittävää tekemistä. Työpajaan voi useimmiten ujuttaa myös yhdistyksen tarkoitukseen liittyvää viestintää. Luonnonsuojeluyhdistyksen pajassa voidaan tunnistaa luonnonkasveja ja samalla käyttää niitä askarteluun. Vierailin äskettäin isoissa joulumyyjäisissä, joiden maksullisessa kankaanpainantapajassa näytti olevan melkoinen vilske. Tästä pajasta sai lopputuotoksenkin mukaansa kotiin, mutta aina ei edes "matkamuistoa" tarvita.


Muista rekrytoida uusia jäseniä!


Uudet jäsenet ovat aina kaivattuja tervetulleita. He tuovat innostusta, asiantuntemusta ja verkostoja yhdistykselle. Varainhankinnan näkökulmasta he tuovat jäsenmaksun paitsi tänä vuonna, myös seuraavina, ja lisäksi jäsenmäärä antaa yhdistykselle painoarvoa.

Yhdistyksen jäsenyys ei myy itse itseään, vaan sitä kannattaa aktiivisesti tarjota kiinnostuneille. Tätä kannattaa tehdä sekä puhumalla että kirjallisesti, eli tarjoamalla vaikkapa jäsenlomaketta täytettäväksi uusille jäsenille. Ihmiset ottavat tietoa vastaan eri tavoilla, ja monesti kirjoitettu tieto voi tuntua asiallisemmalta kuin puhuttu. Kun jäsenet on saatu mukaan yhdistykseen, heistä kannattaa pitää kiinni. Lue siis 8 tapaa kasvattaa jäsenmaksutuloja.

Kysyvälle annetaan


Jos teillä on rahankeräyslupa, sitä kannattaa käyttää. Keräyslipas puffetin ja myyntipöytien luona voi kerätä vaihtorahakolikoista mukavan summan. Jos rahankeräyslupa ei ole vielä täysin tuttu käsite, siitä löytyy hyvin tietoa Poliisin sivuilta.  Tietyissä erityistapauksissa rahaa voi kerätä myös ilman rahankeräyslupaa. Näistäkin löytyy lisää tietoa Poliisin sivuilta.


Jos kaipaat lisää ideoita ja inspiraatiota varainhankintaan, tule Varainhankinnan peruskurssille kevätlukukaudella 2017! Opetan kurssia keväällä Espoossa, Tampereella ja Porissa. Espoon kurssin ilmoittautuminen on jo käynnissä.

Ja muistahan käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Myyjäiset: mokkapalaorjuutta vai varteenotettavaa varainhankintaa?

Myyjäiset: tilaisuus jonne puolet yhdistyksen jäsenistä leipoo hampaat irvessä mokkapaloja jotka toinen puoli sitten ostaa? Vai sittenkin oiva tilaisuus varainhankintaan ja ihmisten kohtaamiseen, josta parhaassa tapauksessa syntyy vaikka mitä hienoa? Jotta totuus olisi lähempänä toista kuin ensimmäistä vaihtoehtoa, kannattaa miettiä näitä asioita ennen myyjäisiä. Vinkkejä voi soveltaa myös silloin, kun pidätte myyntipöytää tai -kojua muun tapahtuman yhteydessä.


Kuva: Sheelah Brennan, Unsplash


Paikan valinta


Kauppa käy siellä missä ihmiset liikkuvat. Jo hyväksi havaituista tapahtumista kannattaa pitää kiinni, Välillä yhdistyksille tarjotaan myyntipaikkoja erilaisilla markkinoilla ja muissa tilaisuuksissa: usein niihin kannattaa tarttua, mutta ei suinkaan aina. Ilmaisen myyntipaikan perässä ei kannata lähteä ihan mihin tahansa. Joskus riskin ottaminen voi kannattaa. Tai ehkä haluatte ehdottomasti olla mukana tapahtumassa, eikä varainhankinta ole tällöin pääasia. Mutta mikäli myyjäisiin lähdetään varainhankinta mielessä, on mentävä sinne missä asiakkaat ovat.

Joskus myyntipöytä vaikkapa marketin aulassa voi olla ihan toimiva ratkaisu. Nuoruudessani vietin jokusen tunnin Kajaanin Anttilan (rauha muistolle) aulassa kakkuja kaupitellen. Hyvin menivät kakut kaupaksi, ja pääsin koulukavereiden kanssa Italian-reissulle. Pääasia on, että myytte jossain, missä liikkuu joka tapauksessa paljon ihmisiä. Monenlaisten tapahtumien yhteyteen voi myös sopia myyntipöytä tai -koju.


Mikä menee kaupaksi?


Tämän tiedätte varmasti parhaiten itse, nimittäin myyjäisten jälkeen. Esimerkiksi joulun edellä ihmiset etsivät myyjäisistä usein lahjoja ihmisille, joilla on jo kaikkea. Tällöin vaikka joku erikoisemman idean käsityö voi mennä hyvin kaupaksi. Jos osallistutte suurempaan tapahtumaan, paljon riippuu siitä, mitä muilla on myynnissä. Todennäköisesti myyntipöydällänne käy myös heitä, jotka haluavat tukea hyvää asiaa, vaikka eivät mitään erityisemmin tarvitsisikaan. Heitä varten kannattaa pitää myynnissä jotain kohtuullisen edullista ja helposti kuljetettavaa. Kortit ovat yleensä aina hyvä idea.

Kuva: Jade Wulfraat, Unsplash
Koska ihmisen muisti on petollinen kapine, voi olla hyvä idea kirjata muistiin mitä myytiin, mitä asiakkaat kyselivät ja miten ylipäätään meni. Joskus kun kansan tahto saattaa olla varsin yllättävä, ja huomaat myyneesi huomattavalla rahasummalla jotain itsellesi täysin käsittämätöntä. (Henk. koht. en ymmärrä mokkapalojen suosiota kakkumyyjäisissä, mutta uskottava on, kun kaikki lähteet väittävät niitä myyntihitiksi.) Jos aiot tehdä myyjäisiin jotain syötävää, käy lukemassa mitä Tampereen elintarvikevalvonnan esimies Satu Virtaranta kertoi aiheesta Rahaa rattaisiin -blogille.

Suu on puhumista varten


Laajan, vuosikymmeniä kestäneen kokemuspohjaisen tutkimukseni mukaan katsekontaktin ottaminen ohikulkijoihin nostaa myyntiä vähintäänkin 30 % verran. Tässä on tietysti vaarana se, että saat maineen melkoisena vilkkusilmänä. Jos pystyt ottamaan tämän riskin, myyntikuningattaren tai -kuninkaan titteli voi olla sinun. Myyntihommissa menestyäkseen ei tietenkään tarvitse olla mikään moottoriturpa tai sosiaalinen perhonen, mutta olisi hyvä saada asiakkaille muutakin sanotuksi kuin hinta. Etukäteen suunnitteleminen ei ole mitenkään noloa, vaan on suorastaan järkevää miettiä muutama avausrepliikki joilla tuotteita tarkastelevaa asiakasta voi puhutella. Voin myöntää ostavani joskus (kohtuullisen järkeviä ja edullisia) asioita vain siksi, että myyjä oli hyvä suustaan. Aktiivinen myyntityö on Suomessa niin harvinaista, että suunsa avaamalla voi myyjäisissäkin saada varsin mukavasti rahaa kassaan.

Jokaisen myyjän kannattaisi osata kertoa edes jotain siitä, minkä hyväksi myyjäiset pidetään. Jos myymässä on vaikkapa uusia jäseniä, voi olla hyvä idea tehdä UKK-lista paperille. Tiskin alta voi sitten kätevästi kaivella vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin. Ihmiset saavat mokkapaloja tai muita myyjäistuotteita ostaessaan usein ylimääräistä iloa tietäessään rahojen menevän hyvään tarkoitukseen. Ja yhdistystoimijana haluat varmasti asianne saavan uusia kannattajia kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Rahan käsittely


Suosittelen todella lämpimästi, että hankitte myyjäisiä varten maksupäätteen korttimaksuja varten. Korttimaksuista on aina myyjälle kuluja, mutta usein kortilla maksamisen mahdollisuutta kannattaa silti tarjota. Korttimaksumahdollisuus nimittäin nostaa myyntiä todennäköisesti reippaasti, joten tähän kannattaa käyttää hiukan aikaa, vaivaa ja rahaa. Itse olen käyttänyt iZettleä ja muitakin vaihtoehtoja löytyy naputtelemalla hakukoneeseen vaikkapa "kannettava maksupääte". Eri vaihtoehtojen vertailu kannattaa, varsinkin jos järjestätte myyjäisiä ja muita tapahtumia useampia kertoja vuodessa.

Käteisellä maksajia varten tarvitset vaihtorahaa. Kahdenkymmenen euron seteli on todennäköisesti yleisin raha jota tulette saamaan. Mieti siis, mitä joudut antamaan vaihtorahaksi hittuotteenne ostajalle, joka maksaa kaksikymppisillä. Käteistä haluamassasi muodossa saat yhdistyksenne omasta pankista. Muut pankit eivät käteisen käsittelemiseen välttämättä suostu. Tähän vielä entisen kassatädin vinkki: asiakkaan maksaessa setelirahalla, aseta seteli vaihtorahojen laskemisen ajaksi kassalaatikon päälle, älä aseta sitä suoraan muiden rahojen sekaan. Jos asiakas väittää saaneensa rahasta väärin takaisin, pystytte nyt selvittämään asian heti. Vaikka nopeus muuten monesti onkin valttia, rahan kanssa saa olla tarkkana eikä maksutapahtumassa kannata turhia kiirehtiä.

Tsemppiä myyntiin ja muistakaahan kirjata myöhemmin ylös miten meni!

Suunnitteletko uusia varainhankintatuotteita myyjäisiin? Lue Varainhankintatuotteiden verotus.

Arpajaiset saattavat kasvattaa myyjäisten tuottoa. Lue myös Arpajaisten ABC.

Ja käyhän tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Apurahan raportointi: tapaus Yksisarvisten ystävät r.y.

Olet siis saanut apurahaa ja käyttänyt sen ihan mahtavien juttujen tekemiseen. Nyt on aika raportoida apurahan käyttö rahoittajalle. Asianmukainen raportointi varmistaa sen, että teillä on mahdollisuus saada rahaa vielä toisenkin kerran. Tutkitaanpa asiaa Yksisarvisten ystävät r.y:n koulutushankkeen kautta.

1. Kaiva sähköisestä lipastonlaatikostasi hakemus esiin. Älä kuvittelekaan, että muistaisit mitä kaikkea olet inspiraation ja rahanhimon vallassa luvannut tehdä. Saati että muistaisit mitä samaa tehtävää ennen sinua hoitanut tyyppi on hakemuksessa luvannut tehdä. Muun muassa juuri tätä  varten hakemukset täytyy säilyttää, eikä pelkästään henkilökohtaisessa arkistossa. Jos organisaatiosi nimissä haetaan apurahaa, vaadi hakemus ja myöhemmin myös raportti organisaation arkistoon. Onneksi Yksisarvisten ystävät r.y. säilyttää kaikkia apurahahakemukset ja -raportit pilvessä. Apurahahakemukset ja -raportit eivät ole itseilmaisua vaan käyttötekstiä, joka kirjoitetaan lähtökohtaisesti tiettyä tarkoitusta varten: esimerkkitapauksessa yksisarvisten luomukasvatusta koskeviin koulutuksiin.

2. Raportointi kannattaa aloittaa lukemalla hakemus läpi. Toivon mukaan olet jossain vaiheessa hankkeen aikana vilkaissut sitä tai muulla tavoin varmistanut että teet todellakin juuri sitä mihin olet saanut rahoitusta. Nyt kommentoit hakemuksessa esittämiäsi toimenpiteitä ja tavoitteita. Yksisarvisten ystävät järjesti yksisarviskoulutuksen, johon kutsuttiin 300 ihmistä, mutta osallistujamäärä jäikin pienemmäksi. Raportissa he kertovat miksi: yhteistyökumppaneita etsiessään he huomasivat, että tietoisuus yksisarvisten kasvatusmahdollisuuksista on vielä melko vähäistä, joten tiedotustyötä tarvitaan vielä paljon. Onneksi runsaasti julkisuutta saanut koulutus paransi tilannetta, ja nyt YY:llä on materiaalia työn jatkamista varten! 

3. Kuten hakemus, myös raportti kirjoitetaan sekä sanoin että numeroin. Taloudellista raportointia helpottaa valtavasti, jos olet pitänyt kirjaa hankkeen tuloista ja menoista aivan hankkeen alusta lähtien. Varsinkin pienet kulut unohtuvat nopeasti, mutta yhteenlaskettuina niistä voi tulla suuri summa. Ostettiinko koulutusyksisarvisille omenoita palkkioksi hyvästä käytöksestä? (Tai Yksisarvisten ystävät r.y:n hallituksen jäsenille?) Sama koskee tietysti myös tuloja.  Jokainen pienikin lipputulo, luentopalkkio tai muu hankkeeseen liittyvä tulo kannattaa merkitä raporttiin. Jopa taaperoitten yksisarvisratsastuksesta Pöytyän kesämarkkinoilla tienatut sataset. Vaikka ne olisivat summaltaan pieniä, myyntitulot voivat kertoa hanketta kohtaan tunnetusta kiinnostuksesta ja olla siten rahallista arvoaan arvokkaampia.

Kuvan teki siskoni Mirka.


4. Elämme maailmassa jossa arvostetaan numeroita. Kun kirjoitat hankkeesta, mieti mitä kaikkea voit kertoa numeroilla. Montako osallistujaa yksisarviskoulutuksessa oli? Entä montako tykkääjää hankkeesta tiedottavalla Ystävän tarvista? Muista yksisarvista- Facebook-sivulla on? Olivatko yksisarviset kenties mediassa? Kuinka monta kertaa ja missä? Muista että jokainen mediaosuma on tärkeä, median koosta huolimatta. Yksisarvisten ystävät tekivät monta sataa tuntia vapaaehtoistyötä hankkeessa, ja tästä kannattaa tietysti kertoa hanketta raportoidessaan.

5. Mikä oli se muutos jonka hanke sai aikaan? Rahoittajat hakevat muutosta, joten anna se heille raportin muodossa. Joskus kuulee ihmisten toivovan, että hyvin toimivat hankkeet saisivat jatkaa työtään rauhassa ilman jatkuvaa muutosta. Yleensä kuitenkin rahoittajatahot haluavat aina jotain uutta. Raportoijan tehtävä on tällöin etsiä uusia näkökulmia ja kirjoittaa muutos näkyväksi. Yksisarvisprojekti toi yksisarviset mediaan ennennäkemättömällä tavalla ja antoi runsaasti uutta tietoa suomalaisten suhtautumisesta yksisarvisiin. Projekti nosti esille kysymyksiä, johon tulevaisuudessa etsitään vastauksia.

6. Ihanteellisessa maailmassa hanke ei jää yksittäistapaukseksi vaan on osa suurempaa prosessia. Raportissa voit siis kertoa, miten aiot jatkaa hankkeessa aloitettua työtä. Tämä on tietysti myös hyvä paikka pedata tulevia hankehakemuksia kertomalla, kuinka tärkeää työn jatkaminen on. Koska Yksisarvisten luomukasvatus- hanke paljasti, miten tietämättömiä suomalaiset asiasta ovat, esimerkkiyhdistyksemme hakee hankeapurahaa selvityshankkeeseen, jossa tutkitaan yksisarvisten terapiakäyttöä.

Bonusvinkki: säästä raportti. Siihen kirjoitettu teksti tuottaa suurta iloa, kun koostat vuosikertomusta tai vaikkapa seuraavaa samaan aiheeseen liittyvää hankehakemusta. Kirjoittaminen on aikaavievää työtä, joten työn tuloksia kannattaa käyttää monta kertaa.

Tsemppiä raportointiin! Luehan vielä nämä:

Mitä tehdä vanhalla apurahahakemuksella? 

3 vinkkiä apurahanhakijoille

Ja sokerina pohjalla: käy tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

6 askelta hyvään varainhankintavideoon

YouTube on maailman toiseksi suosituin hakukone: videosisältöä halutaan, haetaan ja katsotaan yhä enemmän ja enemmän. Samalla videoiden tekemisestä on tullut teknisessä mielessä helppoa, nopeaa ja kaikille mahdollista. Täysin kelvollista materiaalia voi kuvata vaikka kännykällä, joten videoiden käyttö varainhankinnassa on mahdollista hyvinkin vähävaraisille yhdistyksille. Tärkein ja vaikein osuus, ajatteleminen, täytyy ihmisen kuitenkin vielä tehdä ihan itse. Joten tässä hiukan polttoainetta ajatuksille: 6 askelta hyvään varainhankintavideoon.

1. Vetoava tarina


Toimiva varainhankintavideo kertoo, mihin tarkoitukseen rahaa tarvitaan. Videolla on erinomaiset mahdollisuudet vedota tunteisiin, joten kannattaa miettiä millaisia tunteita haluaa herättää. Jokaisen järjestön toiminnasta löytyy varmasti kiinnostavia tarinoita erilaisten tunteiden herättäjiksi. Tunne ei ole järjen vastakohta, vaan hyvä, tunteisiin vetoava tarina pohjautuu nimenomaan tosiasioihin.

2. ... ja vain yksi tarina kerrallaan!


Tarinankerronta on paljolti valikointia ja karsintaa. Hyvä tarina ei erotu, jos sen ympärillä on paljon kaikkea muuta. Liikaa ei siis kannata yhteen videoon ahtaa, vaan mieluummin kannattaa vaikka ajatella videotaan kokonaisen sarjan ensimmäisenä osana.

3. Tiivistä!

Aikaa meillä kaikilla on rajallisesti. Jos videon tarkoitus tavoittaa ihmisiä, joille toimintasi on uutta, kannattaa pysytellä alle kolmessa minuutissa. Vanhoille tutuille voi näyttää pidempiäkin videoita: jos kohderyhmänä on vaikkapa yhdistyksen jäsenet, heidän voi olettaa pysyvän oman järjestön toiminnasta kertovan videon ääressä pidempäänkin.

4. Varainhankinnan ei tarvitse olla viraalia


Olisi ihan mahtavaa tehdä video, josta tulisi viruksen lailla leviävä somehitti. Varainhankinnassa tärkeintä on kuitenkin se, että video saa katsojan tukemaan yhdistystänne taloudellisesti. Jos video katsotaan tuhat kertaa ja kaksikymmentä katsojaa ryhtyy kuukausilahjoittajaksi, on tavoite täytetty paremmin kuin parinkymmenen tuhannen katsojan videolla joka saa aikaan kymmenen uutta lahjoittajaa. Älä tavoittele tykkäyksiä, tavoittele rahaa.

5. Selkeä toimintakehotus

Katsottuaan tunteisiin ja järkeen vetoavan videon katsoja haluaa tietää, mitä hän voi tehdä muuttaakseen tilannetta. Toimintakehotuksen on oltava selkeä, jolloin se ei mitenkään voi jäädä katsojalta huomaamatta. Katsojan täytyy ymmärtää, mitä häneltä odotetaan: kertalahjoitusta, kuukausilahjoittajaksi ryhtymistä vai jotain muuta?

6. Viesti monilla kanavilla

Video toimii tehokkaimmin, kun se on osa laajempaa kampanjaa. Jos video innostaa katsojansa käymään kotisivuillanne, siellä tulisi olla materiaalia joka syventää videon sanomaa. Kampanja voi näkyä myös muissa kanavissa kuten sähköpostissa ja jaettavissa materiaaleissa. Videon tekeminen ei voi olla varainhankinnassa tavoite, se on työkalu.

Lisää katsottavaa ja luettavaa


Hyvä, suomenkielinen esimerkki selkeästä varainhankinnassa käytetystä videosta on Planin Äitiyspakkaus 11-vuotiaalle. Planilla on monia toimintamuotoja ja ohjelmia, mutta tässä videossa keskitytään nimenomaan lapsiäitiyteen. Video kertoo tarinan ja näyttää myös lopussa selkeästi, miten katsoja voi estää tällaisten tarinoiden toistumisen.

Englanninkielisessä maailmassa yhdysvaltalainen charity:water -järjestö, joka pyrkii takaamaan puhtaan veden saannin kehitysmaissa, nousee usein esiin järjestövideoiden edelläkävijänä. Järjestöön voi tutustua lyhyen Why Water -animaation kautta.

Molemmat esimerkkivideot ovat selvästi ammattilaisten tekemiä ja niiden julkaisijat ovat suuria, jo vakiintuneen aseman saavuttaneita järjestöjä. Mikään ei kuitenkaan estä paljon pienempiä yhdistyksiä kokeilemasta videoita omassa varainhankinnassaan. Parasta jälkeä saa tietysti aikaan ammattilaisten kanssa toimiessa. Itse olen tehnyt yhdistystoimintaan liittyviä videoita Artishockin kanssa. Muitakin hyviä tekijöitä löytyy paljon. Katso ehdottomasti näytteitä aiemmista töistä, kun valitset videollesi tekijää. Jos ammattilaisen käyttöön ei ole taloudellisia mahdollisuuksia, mutta hyvät ideat kutkuttavat takaraivossa, kannattaa tehdä parhaansa niillä resursseilla mitä on käytössä.

Jos tarvitset hankerahoitusta videotasi varten, käy lukemassa 3 vinkkiä apurahanhakijoille.

Muistahan käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kuka tätä varainhankintablogia oikein kirjoittaa?

Onkos tytöllä edes varainhankintatieteen tohtorintutkintoa vai millä valtuuksilla täällä oikein kirjoitellaan, saatat kysyä. Tai ainakin yksi sisäisistä äänistäni, todella ärsyttävä Setämies kyselee tällaisia. "Minä pyöritin viiden menestyvän yhdistyksen taloutta jo ennen kuin sinä olit syntynytkään", kertoo Setämies, mikä on vähän tyhmää ja epätotta koska hänhän on viisi vuotta nuorempi kuin minä. Jotta Setämiehen ja muiden kyselijoiden uteliaisuus tulisi tyydytettyä, kerron nyt miten päädyin varainhankintabloggariksi.


Kuinka varainhankkija karaistui 


Kuten kaikilla muillakin koulua käyneillä henkilöillä, ensikosketukseni varainhankintaan liittyi luokkaretkivarojen keräämiseen. Myyjäiset, joulupaketointi, kaiken maailman keksipurkkien myynti sekä sokerina pohjalla pääsymaksulliset lastenjuhlat: kaikkea on tehty ja usein varsin hyvällä menestyksellä. Vaikka ehkä olisikin vanhemmille helpompaa vain maksaa ja lähettää muksut retkelle, uskon että varainhankinta omien tavoitteiden puolesta on lapsille ja nuorille hyvää kokemusta. Ehkä heistäkin voi tulla isona varainhankintabloggareita? He voivat sitten kutsua minua senseiksi, tai vaikka ihan vaan mestariksi.

2000-luvun alussa, ollessani vielä opiskelija, tapasin tallinnalaisessa baarissa pari todella kiinnostavaa suomalaista tyyppiä, joilta sittemmin opin hanketyön perusteet. He - kutsuttakoon heitä vaikkapa koodinimillä M ja M - olivat työllistäneet itsensä sosiaalialan hankkeeseen, jonka he olivat itse keksineet ja jolle olivat hakeneet rahoitusta. Päädyin hankkeen taustayhdistyksen varapuheenjohtajaksi, mikä on myöhemmin paljastunut yllättävän hyödylliseksi. Hanke monine sivuhankkeineen sai paljon hyvää aikaan, ja jonkinlaisena odottamattomana sivutuotteena opin paljon asioita joita mikään koulu tuskin olisi voinut opettaa. Ehdollistuin myös siihen, että hankehakemuksia tehdessä käyttäydytään niin kuin oltaisiin tekemässä jotain aivan äärettömän hupaisaa. Harva asia on hauskempaa kuin hankesuunnittelu hyvässä porukassa (tai no onhan niitä, mutta yleensä ne eivät ole taloudellisesti yhtä kannattavia).

Kansainvälisen matkailun glamouria kokousmatkalla. Kuvan koneella matkustettiin Tallinnasta Kärdlaan, Hiidenmaalle joskus vuonna 2003. Minä olen kuvassa tuo punahousuinen tyyppi jolla on valtava rinkka.

Tuohon aikaan opiskelin Tampereen yliopistossa, jossa opiskelijoiden sosiaalinen elämä voi rakentua hyvinkin paljon kansalaisaktivismin ja maailmanparantamisen varaan. Se on tapa tavata muita söpöjä villapaitoihin pukeutuneita takkutukkaisia itseä kiinnostavien sukupuolten edustajia ja edesauttaa samalla kaikkea hyvää. Tuolta ajalta on paljon mahtavia muistoja käytännön kansalaisaktivismista ja järjestötoiminnasta ja uskon että sillä mitä me teimme, oli todella vaikutusta. Varainhankinta tuli myös tutuksi: olen myynyt monenlaisia varainkeruutuotteita, järjestänyt tapahtumia ja taisin myös feissata ennen kuin siitä tuli työ josta maksetaan palkkaa. Ai niin, ja valmistuinkin sieltä yliopistosta, en tosin varainhankintatieteistä (koska moista koulutusta ei ole olemassa) vaan historiasta.

Valmistumisen jälkeenkin on elämää


Nykyään opetan varainhankintaa ja myös bloggaan siitä. Sitä ennen olin valmisttuani viisi vuotta töissä Suomen Viron-instituutissa, ensi kulttuurisihteerin, sitten ohjelmapäällikön nimikkeellä. Noina vuosina tein hakemuksen poikineen ja  todella hioin kirjoitustaitojani. Tähän mennessä olen tehnyt menestyksekkäitä hankehakemuksia suomeksi, viroksi ja englanniksi. Vironkielisen hakemukseni menestymisestä olen aika ylpeä!

Osan työajastani vietän monenlaisten mainioiden hankkeiden parissa. Esimerkiksi äärimmäisen sympaattisen mutta tehokkaan kansainvälisen kiertävän runofestivaalin eli Runoajelun, tunnettu myös nimellä Poetry Ride, toiminnanjohtajana. Eli toisin sanoen henkilönä, joka etsii kiertueelle rahoituksen: jos en tee työtäni oikein, runobussi ei liikahdakaan. Runokiertueita järjestäessä olen oppinut miten bussin ajoaikalaskuri sekä pohjoismainen kulttuurin rahoitusjärjestelmä toimivat.

Teen myös paljon muuta jännää ja myös vähemmän jännää ja väitän touhujani nälän aiheuttamiksi pakkoliikkeiksi. Eli työksi. Hain ja sain rahoitusta muun muassa tällaiseen sarjakuvan matkailullista tuotteistamista koskevaan selvityshankkeseen ja olen pistänyt hankkeen tuomia ideoita myös käytäntöön. Minuun voi siis törmätä useammassa paikassa, ja usein minulla on ihan varteenotettava syy olla juuri siellä missä olen. Jos ja kun touhut sivuavat varainhankintaa, saatan käyttää niitä esimerkkeinä tässä blogissa.

Runoajelijat Liepajasssa 2011. Kuvan otti mainio Alisa Javits.


Vakituisemmin työskentelen järjestössä nimeltä Rozentāls-seura. On tavallaan tosi retroa olla töissä ystävyysseurassa, Suomi-Latvia-ystävyysseurassa tarkkaan ottaen. Rahoituspohjamme on kuitenkin kaikkea muuta kuin retro, eli teemme varainhankintaa pikku muurahaisten (latviaksi skudra) ahkeruudella. Koska olen putiikin ainoa vakituinen työntekijä - julmetun ammattitaitoisten opettajien ja kerho-ohjaajien sekä mahtavien vapaaehtoisten lisäksi - saan todellakin tehdä monipuolisesti aivan kaikkea. Käytännössä haen rahoitusta, raportoin siitä, myyn varainkeruutuotteita, teen viestintää, pidän huolta jäsenrekisteristä ja taloushallinnosta sekä tietysti järjestän monenlaista ohjelmaa. Keitän myös hyvää kahvia ja pidän jatkojen järjestämistä ammatillisena erityisosaamisalueenani. Siivouksen olemme kuitenkin ulkoistaneet.


Ammatin valopuolet


Usein etsin rahoitusta jonkun toisen ideoille. En koskaan ryhtyisi etsimään rahoitusta hankkeelle, johon en usko. Työnantajani ja yhteistyökumppanini tekevät lähtökohtaisesti hyviä juttuja, joten heidän kanssaan on helppo toimia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen hanke jolle on olen etsinyt ja löytänyt rahoitusta olisi ollut sydämeni valittu, rakkauteni hedelmä tai muuten henkilökohtaisesti merkityksellinen.

Joskus prosessi on täytynyt aloittaa pohtimalla hyvin tarkkaan, miksi ihmeessä tällaista touhua oikein tehdään. Melkein aina punainen lanka on lopulta löytynyt ja usein olen myös pystynyt myymään hankkeen rahoittajille. Aina tarkoitusta ei ole löytynyt, ja tuolloin rahoituskin on jäänyt löytymättä. Usein se on jäänyt löytymättä myös hankkeille, joita olen pitänyt äärimmäisen tärkeinä ja joiden perustelemiseksi rahoittajille olen tehnyt kovasti töitä. Hyvin sujuva varainhankinta on kuitenkin iso ilo. On mahtavaa nähdä, että oma kova työ mahdollistaa hienoja asioita.

Työmatkalla Ventspilsissä: minä olen tuo mustiin pukeutunut hahmo oikealla

Varainhankinta on yhdistystoiminnan osa-alue, jolla ei on yleisempi kuin kyllä. Vaan kuten eräs naistennaurattaja hyvin sosiaalinen ystäväni minulle opetti, jokainen torjunta on askel kohti seuraavaa onnistumista. Raha ei ilmesty yhdistyksen tilille tyhjästä, joten jonkun tätäkin hommaa on tehtävä, jotta ne oikeasti tärkeät asiat tulisivat hoidettua. Motivoivaa on tietysti myös se, ettei ilman menestyksekästä varainhankintaa ole rahaa minunkaan palkkaani. Sitäpaitsi sisälläni asuu Setämiehen lisäksi myös reipasotteinen, hyvin kovaääninen torikauppias, jonka energiaa joudun ohjailemaan salonkikelpoisiin varainhankintapuuhiin. Eli toisinsanoen taidan tykätä tästä.

Nyt kun ollaan tuttuja, voisit saman tien käydä tyksimässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa. Tulisin siitä kovin iloiseksi.

Esittelyni ja ajatuksiani varainhankinnasta: Valmis on parempi kuin täydellinen ja  Miksi varainhankinta pelottaa?

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Yhdistyksen raha-asiat tiiviissä paketissa

Kansikin jo kertoo, että tässä kirjassa ollaan asian äärellä. Todennäköisesti "Kaikki mitä kissani opetti minulle kirjanpidosta" tai "Alaston kirjanpito" olisivat myyvempiä nimiä kirjalle, mutta tämä teos on rohkeasti oma asiallinen itsensä.

Joten nyt ryhdytään arvostelemaan seuraavaa kirjaa:

Mika Kallio, Anu Kangasniemi, Katariina Pöyhönen ja Heidi Vierros:
Yhdistykset ja säätiöt
Kirjanpidon, tilinpäätöksen ja verotuksen erityiskysymyksiä
ST-akatemia, Helsinki
3. painos, 2016, 332 s.



Kustantajan nimessä oleva ST tarkoittaa Suomen tilintarkastajia, mikä sekin viittaa siihen että kyseessä on ammattikirjallisuus. Väittäisin kuitenkin, että tämäntapaista ammattikirjallisuutta kannattaa lueskella muidenkin kuin kirjanpidon ammattilaisten. Yhdistysten taloudesta vastaavien tulisi tietää mitä kaikkea talouden hoitamiseen liittyy, eikä tieto tee pahaa muillekaan yhdstysaktiiveille. Yhdistysten - varmasti myös säätiöiden - taloudenpitoon liittyy myös seikkoja, joita kokenutkaan kirjanpidon ammattilainen ei välttämättä tiedä. Ammattilaisiinkaan ei kannata sokeasti luottaa, vaan on tiedettävä mistä heille maksaa. Tietämätöntä on helppo jymäyttää ja tietämättömän on myös harmillisen helppo jymäyttää itseään ja muita.

Nyt kun ollaan päästy yhteisymmärrykseen siitä että oppiminen on lähtökohtaisesti jees, voidaankin avata arvosteltava kirja. Kritiikkiä tulee kirjan nimestä: kertoohan se tietysti mistä on kysymys, mutta kuinka tuota nimeä käytetään lauseessa? Sisällysluettelo on sekin useamman sivun mittainen ja luvut on jaettu useisiin alalukuihin. Jo sisällysluettelon selailu alkaa siis hiukan hengästyttää. Mutta kieltämättä malli on varsin selkeä sille joka tietää edes suurinpiirtein mitä on hakemassa.

Arvosteltavana on kirjan kolmas painos. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2010 ja toinen vuonna 2013. Kolmannessa painoksessa on otettu huomioon vuoden 2015 joulukuussa uudistuneet säätiölaki ja kirjanpitolaki. Kirjastossa tai divarissa asioidessa kannattaa siis ottaa huomioon, että painosten välillä voi olla eroja.

Sille, joka kaipaa tietoa yhdistysten tai säätiöiden kirjanpitoon, tilinpäätökseen ja verotukseen liittyvästä asiasta, tämä kirja tarjoaa nimensä mukaisesti juuri sitä mitä siltä halutaan. Kirja sisältää tietysti runsaasti verohallinnon kotivisuiltakin löytyviä esimerkkejä, joten yleishyödyllisten yhteisöjen verotusohjeen tosifani löytää varmasti paljon tuttua tekstiä ja ennen kaikkea tuttuja esimerkkejä. Kirjoittajatiimi vie kuitenkin lukijansa paljon pidemmälle kuin mihin yksinäinen nettisurffaaja pääsee.

Teholuin yhdistyksen tilinpäätöstä koskevan luvun ja koin hidasta valaistumista. Yhdistyksen taloudenhoidon muuttaminen läpinäkyvämmäksi ja sitä kautta jäsenille ja muille rahoittajille helpommin ymmärrettäväksi on itselleni tärkeää. Toisin sanoen tilinpäätösten lukeminen on usein tolkuttoman hankalaa ja joskus epäilen että hankaluus on tarkoituksellista. Toisaalta, erään järjestöaktiivin vuosikokouskommentin mukaan "nuohan on numeroita, ei kukaan lue numeroita": eli ehkä tilinpäätösten selkeyteen ei vain kiinnitetä huomiota, koska keskiverto järjestötoimija on kiinnostuneempi kirjaimista kuin numeroista. Salaliittoa ei siis olekaan, mikä on tietysti aina jonkinasteinen pettymys.

Kirjasta saa hyvät tiedot siitä, mikä on tilinpäätöksessä välttämätöntä ja missä voi valita sopivimman toimintatavan. Esimerkiksi yhteiskuluja (kuten vuokria ja muita toimitilamenoja) voidaan käsitellä tilinpäätöksessä useammalla tavalla, kunhan näin tehdään johdonmukaisesti. Tekijät myös tunnustavat, että yleishyödyllisen yhteisön taloudenpidossa voi olla alueita, joilla oikean toimintatavan valitseminen ei olekaan päivänselvää. Esimerkiksi sponsorituottojen käsitteleminen kirjanpidossa on tällainen tilannekohtaisesti ratkaistava asia.

Teoksen tyyli on asiallinen, mutta silti verrattain helppolukuinen. Jotakuinkin normaaliälyinen lukija saa kyllä niin sanotusti juonesta kiinni ilman että vieressä on suomi-kirjanpitäjä-suomi-sanakirja. Kirjasta löytyy myös esimerkiksi toiminnantarkastuskertomuksen mallipohja, arvonlisäveroaseman kartoituksen kysymyslista ja muuta hyödyllistä.

Kaiken kaikkiaan kirja pitää lupauksensa ja on juuri sitä mitä siltä voi nimen perusteella odottaakin. Suosittelen tätä yhdistysten johtotehtävissä - työsuhteessa tai vapaaehtoisina - toimiville ja erityisen painavasti suosittelen tätä yhdistysten asioita hoitaville kirjanpidon ammattilaisille.Yhdistys eroaa yrityksestä perustehtävänsä kautta ja näi ollen myös sen talous eroaa yrityksen taloudesta. Mistään mahdottoman vaikeasta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan ihan ihmisen kokoisista asioista.

Sain kirjan ilmaisena arvostelukappaleena ST-akatemialta, muuta korvausta en tästä postauksesta saa.

Kiinnostaako varainhankinta-aiheinen itsetutkiskelu? Lue Miksi varainhankinta pelottaa?

Muistahan käydä tyksimässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!




torstai 3. marraskuuta 2016

Nakukalenteri: vanha juttu vai klassikko?

Joka ikinen vuosi jokin ryhmä pääsee nakukalenterillaan iltalehtien sivuille, ja tänä vuonna kunnia on osunut Diabetesyhdistys Plasmalle  Heidän kalenterinsa ei ole ainoa nyt myynnissä oleva kalenteri, vaan tarjolla on esimerkiksi Oulun Lääketieteen killan poikakalenteri, jolla kerätään rahaa Oulun Ensi- ja turvakodille. Esimerkkejä löytyy runsaasti lisää tältä ja menneiltä vuosilta.

Alastonkalenterivillitys sai alkunsa vuoden 2000 kalenterista, jossa yorkshireläisen Rylstone and District Women' s Institute -nimisen kotitalousyhdistyksen naiset poseerasivat alasti kerätäkseen varoja leukemiatutkimukselle. Kalenteritytöt olivat tuolloin 45-60-vuotiaita ja heidät kuvattiin pelkät helmet kaulassaan kuorruttamassa kakkuja, neulomassa ja muissa kotoisissa puuhissa. Idea sai alkunsa erään yhdistyksen jäsenen puolison menehdyttyä leukemiaan. Varainhankinta hyvän asian puolesta onnistui yli odotusten ja kalenteri keräsi yli kolme miljoonaa puntaa.

Yorkshireläisrouvilla oli puolellaan uutuudenviehätys, sillä ajatus tavallisista ihmisistä - siis muista kuin ammattimalleista - poseeraamassa alastonkalenterissa oli tuolloin uusi. Alastonkalenterien perinne juontaa juurensa pornon tyttökalentereista, ja kalenterit kommentoivat olemassaolollaan myös niitä, tavalla tai toisella. Pornokalentereilla on oma tehtävänsä, joista yksi lienee naisasiakkaiden karkottaminen korjaamoista ja konttoreista, joissa niitä pidetään esillä (olin pikkutyttönä mukana hakemassa autoa korjaamolta, ja seinällä keikistelevän nakun tädin nähdessäni ymmärsin etten olisi koskaan tervetullut asiakas tuohon paikkaan). En haluaisi seinälleni kaupallista poikakalenteria, enkä ole varma haluaisinko sinne myöskään Päiväjärven pilkkijät ry:n aktiivijäsen Seppoa kaira porausvalmiina. (Päiväjärven pilkkijät ry:tä ei ole olemassa, ja jos onkin, anteeksi Seppo, olen varma että olet oikeasti ihana mies.)

Iäkkäämpien rouvien kalenteri oli hauska kommentti siihen, millaisia ihmisiä voi näyttää alasti julkisesti. Ykköstyypin diabetesta sairastavat Plasman jäsenet taas haluavat kalenterillaan näyttää, etteivät kaikki diabeetikot ole ylipainoisia. Kalenteria suunnitellessa kannattaa miettiä, mikä on kalenterin viesti. Onko tarkoituksena näyttää viehättäviä ihmisiä vähissä vaatteissa vai onko riisumisella jokin muu merkitys? Tyttö- tai poikakalenterin voi tehdä myös vaatteet päällä: Pirkanmaan pelastuslaitoksen naisensihoitajat keräsivät yli 18 000 euroa Vapepalle kalenterilla, jossa poseerasivat työvaatteissaan. Kalenterin voi tietysti tehdä myös aivan muista aiheista kuin "tytöistä" tai "pojista".

Jos ryhmänne harkitsee omaa kalenteria, ota huomioon ainakin seuraavat seikat.

- Kalenterien myyntiaika on todella lyhyt. Harva ostaa kalenteria kovin monta kuukautta ennen uutta vuotta, ja tammikuun jälkeen myynti stoppaa täysin. Olkaa siis valmiita takomaan silloin kun rauta on kuumaa eli panostamaan myyntiin vuoden lopulla.

- Kalenteri on esillä läpi vuoden ja siihen kiinnitetään huomiota usein. Se on siis mahtava paikka viestiä sitä, mitä haluatte kertoa. Mikä teidän viestinne on?

- Kalentereita voi teettää monessa paikassa. Vuosi on saman pituinen muuallakin, mutta juhlapäivät vaihtelevat, samoin nimipäiväkalenteri. Jos aiot myydä kalenteria Suomessa, tarvitset suomalaisen kalenterin.

- Voit lisätä kalenteriosuuteen merkintöjä haluamiesi päivien kohdalle, esimerkiksi yhdistyksen suurtapahtuman tai merkkipäivän. Tätä kannattaa käyttää harkiten, jottei teho häviä.


Muista käydä tyksimässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!
.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

8 tapaa kasvattaa jäsenmaksutuloja

Jäsenmaksutulo on makeinta nektaria, jota yhdistyksen tilille voi valua. Jäsenmaksujen käytöstä ei tarvitse raportoida yhdistyksen ulkopuolelle eikä niistä tarvitse maksaa veroja. Kaiken muun mahtavuuden lisäksi maksavat jäsenet tuovat yhdistykselle myös arvovaltaa julkisessa keskustelussa ja painoarvoa toiminta- ja hankeavustuksia haettaessa. Jäsenmaksujen suuruuden päättää yhdistyksen vuosikokous, mutta niiden saaminen tilille vaatii joskus muutakin kuin laskun lähettämistä.

Miten jäsenmaksutulot saadaan kasvamaan:


1. Myynnin ammattilaiset puhuvat usein siitä kuinka vanhalle asiakkaalle on helpompi myydä kuin uudelle. Monivuotiset kasvit kukkivat varmemmin kuin äsken kylvetyt siemenet. Sama pätee yhdistysten jäseniin. Pidä huolta joka ikisestä jäsenestä!

2. Jos uskot että jokainen jäsen on tärkeä, näytä se heille. Ei ole ollenkaan liioiteltua nimittää yhdistyksen tapahtumiin muutama "seurustelu-upseeri", joiden tehtävänä on saada ihmiset tuntemaan olonsa tervetulleeksi.


3. Jos jäsenmaksut jäävät maksamatta, muistuta siitä moneen kertaan. Valtavassa informaatotulvassa hyvätkin jutut jäävät joskus huomaamatta. Anna ihmisille monta mahdollisuutta pysyä jäsenenä.

4. Kerro miksi jäsenmaksut ovat tärkeitä ja mitä rahoilla saadaan aikaiseksi.

5. Anna jäsenetuja.  Parhaat jäsenedut liittyvät yhdistyksen perustoimintaan. Toimialasta ja taloudellisista mahdollisuuksista riippumatta jäsenille voi aina tarjota tietoa jäsenkirjeen muodossa.

6. Kun yhdistykseen liittyy uusi jäsen, lähetä hänelle tervetulopaketti, jossa kerrotaan mitä kaikkea jäsenyys tarkoittaa. Sähköpostitse lähetettävä tietopaketti ei maksa mitään muuta kuin hiukan aikaa ja vaivaa. Tämä edesauttaa sitoutumista jäsenyyteen.

7. Anna mahdollisuus maksaa jäsenmaksut käteisellä tai kortilla yhdistyksen tapahtumissa. Tämä on jo paikalle olevalle henkilölle helppo tapa maksaa jäsenmaksu.

8. Joskus voi olla järkevää tarjota mahdollisuus maksaa usean vuoden jäsenmaksut kerralla, tai miksei vaikka ainaisjäsenyys. Tämä voi olla monille helppo tapa hoitaa asia, sillä on paljon ihmisiä jotka ovat valmiita maksamaan kerralla suuremman summan välttääkseen tulevina vuosian ajan ja vaivan kulua.

Käy tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa, niin löydät uutisvirrastasi varainhankintalinkkejä ja muuta lystiä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Talkootyö varainhankintamuotona

Oletko koskaan ollut romusavotassa* keräämässä varoja yhdistykselle? Ai et. Ehkä kannattaisi. Talkootyö voi olla varsin kannattava varainhankintatapa, ja parhaimmillaan yhdessä tekeminen saattaa olla jopa - tohtiiko tuota sanoakaan - hauskaa.

Millaisia hommia talkoilla voi tehdä?

Sellaisia, joita kuka tahansa pystyisi tekemään. Ideana on, että yhdistyksen talkooporukka tekee työn, vaikkapa siivoaa kertaluontoisesti jonkin kohteen, ja toimeksiantaja maksaa yhdistykselle. Talkootyö on yksittäinen, yksinkertainen, joskin ehkä aikaa ja vaivaa vaativa homma, jonka yhdistys tekee porukalla. Luet parhaillaan varainhankintablogia, joten nyt puhutaan siis nimenomaan sellaisista talkoista, joissa joku taho maksaa yhdistykselle sen jäsenten tekemästä työstä.

Erilaiset yksittäiset raivauskeikat sisä- tai ulkotiloissa ovat tyypillisiä talkootöitä. Kauppojen inventaarioissa on myös perinteisesti kaivattu lisäkäsiä, mutta tämä tarve lienee hiipumaan päin sähköisten varastojärjestelmien kehittyessä. Sen sijaan joulu ei ole katoamassa mihinkään, ja paketoijia kaivataan joka vuosi. Avainsana talkootöissä on nimenomaan yksittäisyys, tai verottajan sanoin "pienimuotoisuus, satunnaisuus ja kertaluontoisuus". Tarkoituksena ei ole kilpailla yritysten kanssa, vaan tarjota apukäsiä satunnaiseen tarpeeseen ja tuoda samalla omalle yhdistykselle varoja.

Varsin suosittu talkoisiin verrattava varainhankintatapa on studioyleisönä toimiminen. Tai kyllähän sekin joskus käy työstä ja on kieltämättä toimintaa, jota kuka tahansa pystyy tekemään. Usein televiso-ohjelmien studioyleisö on siis paikalla jonkin yhdistyksen kautta, ja yhdistykselle maksetaan pääluvun mukaan.  Työ ei ainakaan ole fyysiseti kuluttavaa ja henkiset vauriotkin ovat useimmiten ohimeneviä.

Kuva: Negative Space
Miten saada porukkaa mukaan?

Jokainen meistä haluaa tuntea, että juuri hän on tärkeä ja juuri hänen apuaan kaivataan. Tämän vuoksi henkilökohtainen kutsu toimii paremmin kuin suurelle joukolle suunnattu. Kaikille suunnattu kutsu koetaan usein Jollekin Muulle tarkoitetuksi. Siis sille samalle Jollekin Muulle, jonka hommana olisi tiskata ja siivota.

Vapaaehtoisten mukaan saamiseen kannattaa laittaa hiukan aikaa. Jos teet talkoista vaikkapa Facebookiin tapahtuman, sen kutsut kannattaa lähettää pienen henkilökohtaisen saatekirjeen kera. Yleinen sähköposti, nettisivu tai vaikkapa se FB-tapahtuma voi antaa tarpeelliset tiedot, mutta henkilökohtainen viesti antaa ymmärryksen siitä, että tämä kutsu koskee juuri sinua. Ihmisten aika on kortilla, mutta toisaalta monesti juuri yksittäisiin tempauksiin löytyy parhaiten vapaaehtoisia. Sitoutuminen pitkiin projektehin on nykyisessä työtahdissa usein hankalaa, mutta useimmilta asiasta kiinnostuneilta löytyy muutama liikenevä tunti silloin tällöin.


Mitäs verottaja asiasta tykkää?

Talkootyöstä verottajalla on kohtuullisen selkeä näkemys. On tärkeää muistaa, että talkootyön on oltava niin sanottua "jokamiehen työtä", eli kenen tahansa on pystyttävä tekemään sitä. Putkiremontti- tai käännöstalkoot eivät siis ole sallittuja, sillä näitä töitä ei kuka tahansa pysty tekemään. Omalle yhdistykselle voi siis kyllä tarjota ammattitaitoaan ilmaiseksi, eli verottajan puolesta putkiasentaja saa rempata yhdistyksen tiloja ja kääntäjä saa kääntää vaikkapa nettisivuja niin paljon kuin sielu sietää. Tällöin raha ei liiku mihinkään suuntaan.

Jos yhdistys saa toiselta toimijalta rahaa talkootyöstä, silloin työn tulee olla sellaista jonka voi tehdä kuka tahansa. Talkootyöllä saatuja varoja ei myöskään saa ohjata vain talkoisiin osallistuneiden hyväksi. Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: talkoisiin pitää voida osallistua kaikkien, ja siitä saadut varat on käytettävä yhdistyksen, ei talkoolaisten hyväksi. Talkoilla ei esimerkiksi voi saada jäsenmaksuja kuitattua.

Talkootoiminta ei kuitenkaan saa kilpailla elinkeinotoiminnan kanssa. Esimerkiksi säännöllinen naulakkopalvelujen tuottaminen tuottaminen teatterille on yhdistyksen elinkeinotoimintaa, ei talkootyötä. Yksittäisen tapahtuman naulakkopalveluiden tuottaminen voi olla eri asia. Elinkeinotoiminta on tietysti yhdistykselle täysin sallittua toimintaa, mutta tällöin sen tulosta on maksettava veroa.

*Aioin ensin kirjoittaa risusavotta, mutta ehkäpä nykypäivän talkootyö on ennemmin vaikka varaston siivousta tai muuta romusavottaa.

Ehkä talkoiden lisäksi sinua kiinnostaisi Varainkeruutuotteiden verotus?

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Arpajaisten ABC

Miten järjestetään arpajaiset, joilla tehdään tehokasta varainhankintaa? Arpajaisten järjestäminen voi toimia varainhankinnassa yllättävän hyvin, sillä ne voivat tuottaa mukavasti varoja minimaalisella rahallisella panostuksella. Työtä arpajaisten järjestämisessä toki on, mutta tämä varainhankintamuoto tuo yleensä myös tuloksia.

Tarvitaanko arpajaisiin lupa?

Kaikessa varainhankinnassa tulee tietysti ottaa huomioon se, miten rahaa on luvallista liikutella. Poliisin sivuilta löytyy tiiviis paketti arpajaisten luvanvaraisuudesta. Monia yhdistyksiä koskevaa arpajaisasiaa löytyy Pienarpajaiset-otsikon alta. Yleishyödyllinen yhteisö voi järjestää tavara-arpajaiset ilman lupaa silloin, kun arpoja myydään alle 2000 eurolla ja arpojen myynti sekä voitonjako tapahtuvat samassa tilaisuudessa. Tämä tekee arpajaisista helpon ja tehokkaan lisävarainhankintavälineen erilaisiin juhliin ja muihin tilaisuuksiin.

Arpajaisia koskeva tietopaketti kannattaa lukea kunnolla läpi ennen toimeen tarttumista. Mitään vaikeaa tai monimutkaista asiaan ei liity. Arpajaisten järjestäminen on suosittu varainhankintakeino hyvästä syystä, sillä järjestäminen on kohtuullisen helppoa ja nähdylle vaivalle saa yleensä vastinetta.

Hyvät arpajaispalkinnot

Millaisiin arpajaisiin itse osallistuisit? Kannattaa miettiä, mikä itsestä olisi niin houkuttelevaa että ostaisit arvan. Tehokkainta varainhankintaa teet silloin, kun kaikki palkinnot ovat sponsoreiden lahjoittamia, mikä tietysti asettaa rajoituksia hienoille palkinnoille. Erilaisilla ihmisillä on myös erilaisia mieltymyksiä, joten kannattaa aivomyrskytä porukalla ja miettiä hyviä palkintoja. Itse ihastuin lapsena eräässä tapahtumassa hienoon, arpajaispalkintona olevaan herkkukoriin ja kinusin äidiltä arvan. Olin varsin pettynyt, kun herkkukorin sijaan voitinkin Marimekon pussilakanasetin. Nykyään olisin tällaiseen palkintoon ihan tyytyväinen. Täydellisten palkintojen etsimiseen ei kannata jumiutua. Eikä palkintoja kannata metsästää väkisin liikaa, sillä yleensä muutama hyvä palkinto on houkuttelevampi kuin monta pientä. Hyvän asian tukeminen ja tietysti pelin jännitys riittävät nekin yllättävän pitkälle eikä joka arvan tarvitsekaan voittaa.

Jos arvokasta pääpalkintoa ei millään meinaa löytyä, voi miettiä auttaisiko tuotteiden paketoiminen asiaan. Herkkukorihan sai  nuoremman Jennin innostumaan ihan ostopäätökseen asti. Koreja voi rakentaa teemoittain: matkailijan tarvikepaketti, kotikylpylän hemmottelukori tai vaikka joulukoristeiden askartelupakkaus. Herkkukorejakin voi tehdä erilaisia, suklaavalikoimasta... no oikeastaan mihin vaan.

Kuinka arvat saa kaupaksi?

Varainhankinnan haaste on usein siinä, että melkein kaikki sen muodot sisältävät myyntityötä muodossa tai toisessa. Niin tietysti myös arpajaisten järjestäminen. Arpa on tuote, jota harva lähtee omatoimisesti ostamaan (paitsi makeanhimoiset pikkutytöt). Aktiivinen myyntityö kannattaa, niin arpajaisissa kuin kaikessa muussakin. Arvat voi paketoida nipuksi: kun yksittäinen arpa maksaa 4 euroa, saa kympillä kolme. Ostaminen kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi, sillä kun kukkaronnyörit heltiävät vähän, ne saattavat aueta samantien enemmänkin.

Hyväntuulinen ihminen on alttiimpi uskomaan arpaonneensa tai tukemaan hyvää asiaa, tai molempia. Tilaisuudessa arpojen myynti kannattaakin ajoittaa siihen hetkeen, kun ilo on ylimmillään ja kaikilla on hauskaa. Toki arpoja voi pitää myynnissä heti tilaisuuden alusta lähtien, mutta aktiivisin myyntityö kannattaa ajoittaa tilaisuuden huippuhetkeen.

Tehokkainta arpajaisten varainhankinta on, kun saat palkinnot lahjoituksena. Lue lisää in-kind-sponsoroinnista:
Koirien potkukelkka: onko in-kind-sponsoroinnissa järkeä?
In-kind-sponsorointi on oikeasti mahtavaa


tiistai 11. lokakuuta 2016

Miksi varainhankinta pelottaa?

"Yäk" tuntuu olevan aika monen luontainen reaktio varainhankinnasta puhuttaessa. Onko kyse inhosta vai kenties pelosta ja miksi varainhankinta pelottaa? Listasin kolme yleistä pelon aiheuttajaa.

Entä jos ne pitävät minua ahneena, vulgaarina helppoheikkinä/hennana?

Rahasta on ahdistavaa puhua. Jos toimii lähtökohtaisesti voittoa tavoittelemattomassa yhdistyksessä, raha tuntuu ehkä vielä erityisen vaikealta aiheelta. En ole vielä tavannut ketään, joka olisi esimerkiksi kulttuurialan yhdistyksessä töissä rahan takia. Rahaa täytyy silti liikutella jotta saataisiin asioita aikaan. Ei ole häpeä haluta ja tarvita rahaa, vaikka se ei olisikaan elämässä tärkeintä. Jos rahasta puhuminen vaikkapa potentiaalisille sponsoreille ahdistaa, voi olla helpottavaa ajatella kaikkia muita, jotka rahasta hyötyvät. Kun pyydät yhdistykselle rahaa, et pyydä sitä itsellesi. Et ole kerjuulla vaan edustat suurempaa ihmisryhmää.

Yhden tai muutamankaan ihmisen päätös olla häpeilemättä rahasta puhumista ei tietysti vielä muuta koko suomalaista kulttuuria.Rahasta puhuminen on monista vastenmielistä, jopa riippumatta siitä missä yhteydessä rahasta puhutaan. Toisten ihmisten asenteille ei aina voi mitään, mutta itse voi käyttäytyä omien arvojensa mukaan. Niin kauan kuin rahaa käytetään vaihdon välineenä, aion puhua ja kirjoittaa siitä.


Entä jos rahaa ei tulekaan?

Varainhankinta on helposti mitattavaa toimintaa, sillä sen tavoitteena on nimenomaan kerätä rahaa. Kun toiminnan tulos on selkeästi mitattavissa, on myös epäonnistuminen helppo huomata. Tyhjää kassaa on vaikeaa selittää parhain päin.Tämä on ahdistavaa, varsinkin jos koko varainhankinnan käsite on itselle uusi. Kokemus antaa varmuutta siitä, että varainhankinta voi onnistua - jos yksi tapa epäonnistuu, on olemassa muitakin. Hyvien varainhankintatapojen rakentaminen vie myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Jos aihepiiri on itselle täysin uusi, ei voi vaatia itseltään liikaa. Harvalla yhdistystoimijalla on myöskään minkäänlaista koulutusta varainhankintaan. Pystymetsästä tulleen voi olla vaikea uskoa omaan osaamiseen.

 Ajatuksena "tulos tai ulos" tuntuu monista kolmannella sektorilla toimivista todella vieraalta ja jopa perustavanlaatuisesti väärältä. Jos numeroihin perustuvaa mittaamista on jostain syystä pakko käyttää, silloinkin puhutaan usein mieluummin muusta kuin rahasta. On helpompaa ja mukavampaa mitata esimerkiksi lähetettyjen apurahahakemusten määrää kuin hakemuksilla saatua rahasummaa. Varainhankinnan tarkoitus on kuitenkin tuoda rahaa, jotta voitaisiin tehdä sitä mitä pidetään tärkeänä. Tämän vuoksi sitä on uskallettava tarkastella euroina. Jos varainhankinta ei toimi, sitä voi korjata. Virheistä ei kuitenkaan koskaan opi, jos niitä ei myönnä tehneensä.


Entä jos en osaakaan sääntöjä ja joudun linnaan?

On äärimmäisen epätodennäköistä joutua vilpittömin mielin suoritetun varainhankinnan takia vakaviin vaikeuksiin. Jos taas karkaat kodittomille hamstereille lahjoitettujen keräysrahojen kanssa Ibizalle bailaamaan, ansaitsetkin joutua oikeuden eteen. Mutta sellaistahan tämän blogin lukijat eivät tee. Säännöistä täytyy tietysti pitää kiinni eikä varainhankinnassa, tai missään muussakaan julkisessa toiminnassa, voi improvisoida täysin vapaasti.

Varainhankintaa ohjaavat lait ja säännöt ovat pääosin melko helposti löydettävissä mukavasti kotisohvalta netin kautta. Mikäli omiin huolenaiheisiin ei löydy valmiita vastauksia, ne voi hankkia itse. Verottajaan, poliisiin ja muihin viranomaistahoihin voi olla yhteydessä jo uusia varainhankintatapoja suunnitellessaan. Kun ottaa säännöistä selvää, on helpompi luottaa omaan toimintaan.

Tekemällä oppii. Parhaita tuloksia saa aikaan, kun tarttuu tuumasta toimeen ja hioo otetta matkan varrella. Kyllä se siitä.

Vinkkejä täydellisyydentavoittelijoille: Valmis on parempi kuin täydellinen.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Mitä tehdä vanhalla apurahahakemuksella?

Apurahahakemuksen kirjoittaminen on valtava työ. Arkistoidaanko teksti lähettämisen jälkeen virtuaaliseen pöytälaatikkoon vai voisiko sillä tehdä jotain? 

Hakemus on oma tekstilajinsa


Jos ja kun hankkeesi saa rahoitusta ja toteutuu, voit tuntea kiusausta käyttää suurella vaivalla tehtyä hakemustekstiä kaikissa hanketta koskevissa yhteyksissä. ÄLÄ TEE SITÄ. Hyvä hakemus saa apurahan myöntäjät uskomaan projektiisi. Kun myöhemmin tarvitset hankkeeseesi osallistujia/yleisöä/asiakkaita, joudut kirjoittamaan aivan toisenlaista tekstiä, sillä yleisö on toinen. Isommissa organisaatioissa hakemuksia ja vaikkapa kutsuja tai lehdistötiedotteita kirjoittavat eri ihmiset, mutta aina ja kaikissa tilanteissa tämä ei ole mahdollista. Joudut siis vaihtamaan näkökulmaa eri tyylisiä tekstejä kirjoittaessasi, vaikka aihe pysyisikin samana.

Hakemusteksti on suunnattu alan asiantuntijoille ja sen on tarkoitus olla tarkkaa ja informatiivista. Hakemuksessa voi käyttää alan omaa kieltä, jota kaikki ulkopuoliset eivät välttämättä ymmärrä. Jos taas kirjoitat vaikkapa hankkeeseen liittyvää lehdistötiedotetta, kirjoitat toimittajille, joilla ei välttämättä ole juurikaan tietoa koko aiheesta. Sama koskee kaikkia muitakin tekstejä: jokaisella tekstillä on oma kohdeyleisönsä, joka todennäköisesti on erilainen kuin apurahahakemuksen arvioijat.
Hakemusteksti on oma tekstilajinsa, eikä sama teksti käy kaikkiin tarkoituksiin.

Apurahan raportointi


En ole vielä koskaan törmännyt apurahaan, jonka käytöstä ei vaadittaisi jonkinlaista selvitystä. . On oikeus ja kohtuus, että rahoittava taho saa tietää mitä heidän rahoillaan on tehty. Jotkut vaativat hyvinkin tarkkaa ja yksityiskohtaista raporttia, joillekin riittää yleisluontoisempi kuvaus siitä missä on oltu ja kenen kanssa ja mihin rahat menivät. Tämä kannattaa pitää mielessä koko hakemusprosessin ajan. Tosi pro miettii jo hakemusta tehdessään kuinka aikoo sen raportoida, sillä se on joka tapauksessa edessä mikäli hakemus menestyy.

Hyvä ja selkeä hakemus auttaa paljon hankkeen raportoinnissa. Helpointa raportointi on aloittaa lukemalla hakemuksesta, mitä on tullut luvattua. Raportissa vastataan hakemukseen ja kuvataan, kuinka siinä luvatut asiat ovat toteutuneet. Mikäli hanke on onnistunut, hienoa! Kehua retosta hanketta ja sen tekijöitä estottomasti, olette sen varmasti ansainneet.  Jos kaikki ei mennyt aivan putkeen, kerro mikä oli syynä ja mitä tästä opittiin. Epäonnistuminen on tässä elämässä ihan sallittua, fiksua on kuitenkin yrittää oppia siitä jotain.

Älä keksi pyörää uudelleen

Hyvin kirjoitettua hakemustekstiä kannattaa käyttää uudelleen siihen tarkoitukseen, johon se on alun perin tehtykin. Vanhat hakemukset kannattaa säilyttää, olivatpa ne menestyksekkäitä tai eivät. Joskus hyvätkään hakemukset eivät menesty eikä niitä missään nimessä kannata viskata menemään. Hyvän hakemustekstin tuottaminen on kovaa työtä, ja fiksu ihminen koettaa tietysti vähentää vaivannäön määrää. Oikein erinomainen ja tehtävänsä hyvin täyttävä hakemus saattaa olla alkuperältään melkoinen tilkkutäkki, jossa on osia useammasta vanhasta hakemuksesta ja lisäksi aivan uutta tekstiä. 

Hakemusten kierrättäminen ei missään nimessä tarkoita sitä, että voisit lähettää hakemuksen samanlaisena eri rahoittajille. Jokaisella rahoittajalla on omat tavoitteensa, jotka täytyy ottaa huomioon. Niihin kannattaa kiinnittää kunnolla huomiota ja ajatella asiaa. Tekstin tuottamisen kannalta muutokset voivat kuitenkin olla kohtullisen pieniä, ja ne voi leipoa tekstin sisään tarkkaan harkituilla lisäyksillä ja poistoilla.

Jos olet vasta kirjoittamassa hakemustasi, tsekkaa nämä:
Hyvä apurahahakemus, osa 1
Hyvä apurahahakemus, osa 2
Kolme vinkkiä apurahanhakijoille

torstai 6. lokakuuta 2016

Varainkeruutuotteiden verotus

Mitä tulee mieleen sanasta varainkeruutuote: tyynyliinan kokoiset karkkipussit, iänikuiset logokassit vai kenties Paavo-muki? Tekemällä hakukonehaun varainkeruutuotteista saa eteensä tarjouksia myydä karkkia, mausteita, ihonhoitotuotteita tai pesuaineita. Mitä kaikkea yhdistys voi myydä varainkeruutuotteena ja millä ehdoilla? Yksiselitteistä vastausta tähän on vaikea antaa. Yleishyödyllisten yhteisöjen syventävä vero-ohje antaa kuitenkin suuntaviivoja siihen, onko varainkeruutuotteista saatu tulo veronalaista vai ei.


Logolliset varainkeruutuotteet

Joskus kuulee väitettävän, että varainkeruutuotteissa oleva yhdistyksen logo antaa niille ikään kuin immuniteetin verottajaa vastaan. Logonhan voi painaa käytännössä mihin tahansa materiaaliin, joten tämähän kuulostaa varainhankinnan kannalta varsin helpolta. Logo ämpärin kylkeen ja myymään vaan! Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Mikäli myyntitoiminta on jatkuvaa ja kilpailee muiden markkinoilla olevien hyödykkeiden kanssa, on toiminta veronalaista elinkeinotoimintaa. Logolla tai ilman. Periaatteessa siis esimerkiksi T-paitojen myyminen on elinkeinotoimintaa, sillä paitojen myyntiä harjoittavat myös yritykset. Tietyin ehdoin logotuotteiden myynti yhdistyksen hyväksi voi olla verovapaata tuloa, mikäli elinkeinotoiminnan tunnusmerkit eivät täyty.

Kuva: Sticker Mule, Unsplash

Adressit, kortit, merkit ja viirit

Koska adresseja, kortteja, merkkejä ja viirejä ostetaan selvästi tukemistarkoituksessa eivätkä ne kilpaile muiden hyödykkeiden kanssa, niiden myynti on yleishyödyllisen yhteisön verovapaata toimintaa.  Muutaman vuoden jatkunut viirinauhojen käyttö sisustuksessa herättää tietysti ajatuksia valtaisista verovapaista tulovirroista viirikaupalla. Ajatus on vapaasti käytettävissä niin kauan kuin tätä muotia vielä kestää.

Tosin mikään varainkeruutuote ei ole automaattisesti verovapaata tuloa. Eivät edes viirit. Jos toiminta on "laajaa ja jatkuvaa", on se silloin veronalaista elinkeinotuloa.

Suunnittelematonta keksimyyntiä

Kuinka suhtautua karkkeja, pesuaineita sun muita varainkeruutuotteita tarjoaviin yrityksiin? Voiko heidän tarjoamiaan tuotteita myydä varainkeruutarkoituksessa? Vero-ohjetta voisi tulkita siten, että satunnaisuus, pienimuotoisuus ja vakiintuneen myyntipaikan puute puoltavat verovapautta. "Yleishyödyllisen yhteisön harjoittama pienimuotoinen ja palkattomalla työvoimalla toteutettu hyödykemyynti voi olla sen verovapaata varainhankintaa" mikäli "toiminta on satunnaista eikä sitä harjoiteta suunnitelmallisesti, " määrittelee verottaja. Vero-ohjeessa on useampaan kertaan puhetta "rajoittamattomasta asiakaskunnasta", minkä olemassaolo viittaa toiminnan veronalaisuuteen. Tätä voisi tulkita siten, että jäsenille voisi myydä varainkeruumielessä tuotteita, joita laajemmalle asiakaskunnalle ei voisi tarjota.

Tarkkoja euromääräisiä rajoja "pienimuotoisuudelle" ei ole asetettu. "Hyödykemyynnin veronalaisuus arvioidaan kokonaisarviointina elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien perusteella, eikä sitä voida ratkaista euromääräisillä rajoilla", kertoo vero.fi. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi toiminnan laajuus, toimiminen kilpailuolosuhteissa (eli se tarjoavatko markkinoilla toimivat yritykset samaa tuotetta tai palvelua) sekä toiminnan jatkuvuus tai säännöllinen toistuvuus. Täten vaikkapa yksittäistä luokkaretkeä varten pystyyn pantu karkinmyyntikampanja olisi verovapaata varainhankintaa: esimerkin vastaavasta aiheesta löytää vero-ohjeesta.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Valmis on parempi kuin täydellinen

Täydellisyyden tavoittelu lamauttaa. Tietoa siitä, kuinka asiat tehdään hyvin, meillä useimmilla on ihan tarpeeksi. Kuinka muuttaa tieto teoiksi, kun aikaa on aina vain liian vähän eikä työtään voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi?




Aseta määrällisiä tavoitteita 

Uutislähetys ei ala klo 20.30 siksi että juuri silloin on tapahtunut jotain järisyttävää, vaan siksi että kello on  puoli yhdeksän. Uutisten on oltava tuolloin valmiita, vaikka millaisia kehityskulkuja olisi juuri käynnissä ja ihan just kohta saataisiin varmasti paljon kiinnostavampi lähetys tehtyä. Valmista on kuitenkin oltava silloin kun valmista on oltava. Se on aikapaineiden ja muiden rajoitusten siunaus. Ellei tiukkoja rajoja muuten ole, ne kannattaa itse asettaa itselleen. Jos tavoitteesi on kirjoittaa viisi apurahahakemusta vuodessa, silloin ne on tehtävä, riippumatta siitä ovatko ne hyviä. Jos tavoitteesi on järjestää iso maksullinen tapahtuma lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, silloin se on järjestettävä vaikka taivaalta sataisi taatoja. Asettamalla itsellesi helposti mitattavat tavoitteet, jotka on mahdollista myös täyttää, saat asioita tehtyä. Parasta on, jos kerrot tavoitteet myös jollekin muulle kuin rakkaalle päiväkirjalle. Merkitse aikarajat kalenteriin. Inspiraatioon ei kannata luottaa, se tulee kun on tullakseen. Varainhankinnan Pegasos ei liidä luoksesi itsestään, joudut houkuttelemaan sitä. Ellei se siltikään ilmesty, älä huoli, todennäköisesti sait kuitenkin yhdistyksen kassan plussan puolelle.Voit iloita siitä, että työsi tuloksia voi selkeästi mitata.

Uskalla keskittyä

Sinun ei tarvitse suin päin ryhtyä kehittämään joukkorahoituskampanjaa siksi että muut tekevät- eikä kovin impulsiivisesti ehkä kannatakaan toimia, sillä onnistuneen kampanjaan luominen vaatii paljon työtä. Jos yhdistyksesi varainhankinta rullaa mukavasti jäsenmaksuilla ja valtionavustuksialla, näitä varainhankintamuotoja kannattaa kehittää edelleen. Jäsenten maksuhalukkuudesta pitää pitää huolta hoitamalla tietenkin yhdistyksen perustehtävä hyvin mutta myös viestimällä siitä tehokkaasti. Valtionavustukset tai vastaavat rahoitusmuodot taas vaativat yleensä raportointia ja asettavat omat vaatimuksensa myös toimintakertomuksille. Hyvin toimiviin asioihin kannattaa panostaa ja niitä kannattaa entisestään parannella. Mikään varainhankinnan muoto ei ole saavutettu etu, vaan myös toimivien kanavien ylläpitämiseksi täytyy tehdä töitä. Tämä vaatii yleensä ein hokemista kollegoille, hallituksen jäsenille ja ennen kaikkea omalle sisäiselle äänelle. Jokaisella meistä on omat ammatilliset haasteemme, ja minulla se on ei.  Uskon etten ole ainoa. 

... ja uskalla myös ampua lonkalta

Juuri keksimäni tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka käyttävät vähintään 5 % työajastaan kokeilemalla sitä sun tätä, menestyvät 68% paremmin kuin verrokkiryhmä. Vaikka mitään muuta et puuhailuistasi saisikaan, kokemusta saat varmasti. Eräs hyödyllisimmistä sponsorisuhteistani sai alkunsa hetkessä keksitystä messukojuvierailusta. Päätimme kollegani kanssa käydä moikkaamassa kiinnostavaa yritystä, jonka palveluille meillä olisi piakkoin kysyntää. Potentiaalista sponsoria lähestyttäessä pohjatyön tulisi olla hyvin tehtynä ja itsestään pitäisi näyttää parhaat puolet. Heitä ei todellakaan pitäisi lähestyä silloin, kun mukana on myös nälkäänsä kiukutteleva 6-vuotias. Koska meillä oli hyvin rajalliset resurssit, tiesimme varsin hyvin ettei meillä ollut aikaa tulla messuille toistamiseen ja muuten puheisiin pääseminen voisi olla kovan työn takana. Päätimme siis katsoa mitä tapahtuisi jos vain marssisimme paikalle. Onneksi messukojulla oli karkkia, jota muksu ahtoi kitaansa meidän kehua retostaessamme suunnitelmiamme. Koska meitä ei heitetty pihalle vaikka seurueen nuorin jäsen tyhjensikin karkkikulhon, jatkoimme keskustelua sähköpostilla vielä messujen jälkeenkin ja viimein yhteistyö johti mainioon tulokseen. Saimme tarvitsemamme palvelut hyvään hintaan ja yritys haluamaansa näkyvyyttä.

Varainhankinta on siitä kiitollinen työ, että sen onnistumista voi mitata rahassa. Jos siis saat rahaa - tai rahanarvoisia asioita - sisään, teet selvästi jotain oikein. Kaiken, mitä teet, voisit todennäköisesti tehdä paremminkin. Mutta on toimittava niillä resursseilla, jotka ovat käytössä nyt. Myös aika ja inhimillinen jaksaminen ovat resursseja. Painin jatkuvasti riittämättömyyden kanssa, sillä tiedän että voisin tehdä monia asioita paremmin kuin teen. Tietoa ja osaamista on, mutta aikaa puuttuu, usein myös muita resursseja. Odottelemalla asiat eivät kuitenkaan parane, joten ei auta kuin tehdä se minkä pystyy ja oppia virheistään. Valmis on parempi kuin täydellinen.


torstai 29. syyskuuta 2016

In-kind-sponsorointi on oikeasti mahtavaa

Vaikka koirien potkukelkat voivat olla varainhankinnan kannalta varsin vaarallinen viritys, pääosin in-kind-sponsorointi on tuonut hankkeilleni pelkkää hyvää. Miten varmistat, että sponsorointi onnistuu?

Pyytävälle annetaan

Sponsoreiden antamista tuotteista tai palveluista on oikeasti hyötyä vain silloin, kun ne antavat enemmän kuin ottavat. Helpointa tämä on silloin, kun olet itse aktiivinen ja pyydät juuri sitä, mitä tarvitset. Projektia aloittaessa kannattaa miettiä, millaisia asioita tulee sen aikana tarvitsemaan ja pystyisikö niitä saamaan in-kind-sponsorointina. Mieti, mitä pystyt itse tarjoamaan sponsorille.

Tiettyjen alojen, esimerkiksi matkailualan, yritykset saavat huomattavan paljon sponsorointipyyntöjä. Olisihan mainiota saada erilaisten tapahtumien matkakulut sponsoroituina. Tosin juuri matkakuluihin on usein helpointa saada tukea julkisista lähteistä, mikä kannatta myöskin pitää mielessä pohtiessaan miten varainhankintaan käytetyn aikansa ja energiansa jakaa. Tämä ei missään nimessä tarkoita, ettei matkailualalta löytyisi sponsorointihalukkuutta. Mutta jos pystyt keksimään jonkun vähemmän ilmeisen alan, jonka tuotteita tai palveluita tarvitset, onnittelut, mahdollisuutesi onnistua kasvavat välittömästi. Nyt vain keksimään projektia, johon tarvitaan traktorin varaosia! (Tosin voi olla, että heitäkin pommitetaan jatkuvasti kampiakseleita kinuavilla viesteillä, en ole ikinä kokeillut.)

Laajenna horisonttiasi

Joskus yritykset saattavat tarjota jotain odottamatonta. Ehkä he haluavat näkyvyyttä uudelle tuotteelle, josta et itsekään vielä tiennyt. Ehkä heillä on hieno idea yhteistyöstä. Tai ehkä koirien potkukelkat eivät ole menneet kaupaksi ja jätehuolto maksaa. Jos tarjottu asia on jotain, mitä et pysty itse käyttämään, mieti olisiko sillä käyttöä vaikka kilpailupalkintona tai arpajaisvoittona? Tai vapaaehtoisille annettavana lahjana, joka pieneltä osaltaan näyttää kuinka tärkeitä he teille ovat? Muista kuitenkin elämän kylmät ja karut reunaehdot: jos asian käyttöön saaminen vie enemmän resursseja kuin tuottaa hyötyä, voit sanoa ei. Sinä ja fiksut kollegasi olette ainoita, jotka pystytte arvioimaan minkälainen yhteistyö kannattaa.

Vieraanvaraisuus on hieno asia. Sen harjoittaminen on paljon helpompaa, kun on karkkisponsori. Kiitos Laima!

Sponsorointi on yhteistyötä

"Kuinkas sanotaan", kyselee hyvä kasvattaja kasvatettavaltaan muutaman tuhatta kertaa, kunnes kiittämisen taito on opittu. Sponsori mahdollistaa upean hankkeesi, joten muista kiittää! Ihannetapauksessa olette yhdessä neuvotelleet siitä, millaista näkyvyyttä sponsori teiltä kaipaa. Varsinkaan sponsorointiin vielä melko tottumattomien yritysten suhteen näin ei aina kuitenkaan ole.

Logonäkyvyys on tietysti tärkeää, mutta on myös muita tapoja tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi toinen toistensa postitusten jakaminen sosiaalisen median eri kanavissa on kohtuullisen helposti toteutettavissa ja voi tuoda kaivattua näkyvyyttä enemmän kuin logo julisteen reunassa. Mikäli järjestät kutsuvierastapahtumia, kutsu myös sponsorin edustaja. Kutsu on itsessään viesti ja huomionosoitus, vaikkei kutsuttava paikalle pääsisikään. Edelleenkin perinteisestä logonäkyvyydestä kannattaa myös pitää hyvää huolta ja varmistaa että logo on siellä, minne se on luvattu laittaa.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!