sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Tarinoilla taaloja: tarinankerronta ja varainhankinta

Ostaisitko auton tai vaikka suklaapatukan sen ominaisuuksien vuoksi? Toki autolla pääsee paikasta toiseen kohtuullisen mukavalla tavalla ja suklaapatukka vie nälän pois makealta maistuen. Vai vaikuttaako ostopäätöksen sittenkin tuotteen tarina, jonka osaksi haluan päästä? Harva ostaa täysin kelvotonta tuotetta, mutta kun valinta tehdään ihan hyvien vaihtoehtojen välillä, tarinalla on merkitystä. "Facts tell, but stories sell", sanovat Ameriikanraitin tallaajat, varmaankin ollessaan matkalla pankkiin.

Kuva: Ryan McGuire

Tarinankerronta, tarinallistaminen ja ylipäätään kaikki tavat käyttää tarinoita oman päämäärän saavuttamiseksi ovat kustannustehokkaita tapoja vaikuttaa myös yhdistystoiminnassa. Hyvä tarina kuljettaa tosiasiat kuulijansa tietoisuuteen kuin huomaamatta. Vaikka eläisimmekin totuudenjälkeistä aikaa ja vastuu siirtyisi kuulijalle, täytyy tarinankertojan itse tietää mitä kertoo ja oltava rehellinen niin itselleen kuin kuulijoilleenkin. Esimerkinomaiset tarinat ovat vallan mainioita, kunhan kuulija tietää mistä on kysymys. Tarinankertojan lahjojaan, synnynnäisiä ja itse edelleen kehitettyjä, tulee käyttää vastuullisesti.

Tarinankerronta töissä, luottamustoimissa  tai tavoitteellisissa harrastuksissa vaatii muutakin kuin hyviä juttuja jotka itkettävät ja naurattavat. On ikävää, jos saat tarinoillasi yleisön paatoksen ja murheen valtaan pikkujouluissa, joissa tarkoitus on pitää hauskaa. Eikä naurava yleisö tuo kuin hetken egobuustauksen riemun, jos päällimmäiseksi mieleen jää vain hauska vitsi varsinaisen sanoman sijaan. Täytyy tietää, mitä tarinoillaan haluaa kertoa sekä se, miten viestin saisi parhaiten perille.

Voi olla, että nerokkaille yhdistysviestijöille tarinat pulppuavat alitajunnan ehtymättömästä lähteestä vailla suurempaa vaivannäköä. Me runoratsun tallitytöt ja -pojat, jotka lähinnä luomme lantaa ja syötämme porkkanoita Pegasokselle, joudumme hiukan harjoittelemaan. Ja muistamaan sen, ettei tarkoituksena ole itseilmaisu, vaan viestintä.

Tarinoilla taaloja -koulutus sopii kaikille, jotka haluavat kehittyä tavoitteellisina tarinankertojina.
Suomen kielen lisäksi koulutus on saatavilla myös viroksi ja englanniksi. Kolmen tunnin koulutus maksaa 400 e + alv 24 %. Jos kiinnostuit, kysy lisää sähköpostilla jenni.kallionsivu@paluu.fi. Koulutuksistani löytyy lisää tietoa myös täältä.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!



sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Lohikalayhdistyksen huutokaupalla tuhansia euroja

Tämä on kirjoitus on vieraspostaus, jonka on tehnyt Tuomas Rinne, järjestökonsultti ja virtavesivapaaehtoinen. Vapaa-aikanaan hän toimii järjestöissä, jotka tekevät merkittävää varainhankintaa. Ja nyt asiaan: kuinka huutokauppa järjestetään?

"Näsijärven lohikalayhdistys järjestää nyt toista kertaa huutokaupan, jonka tuotto käytetään Näsijärven lohikalaistutuksiin ja virtavesikunnostuksiin. Huutokaupassa lahjoittajien ja huutajien  intressit ovat samat ja tämä takaa erittäin toimivan varainhankinnan.

Yksinkertaisuudessaan asia menee niin, että mitä enemmän kalaa järvissä on sitä, sitä enemmän kalastetaan ja sitä enemmän kalastusvälineiden myyjät saavat myytyä tuotteitaan. Siksi olemmekin saaneet huutokauppaamme kymmeniä lahjoituksia harrastajilta, välinevalmistajilta ja jälleenmyyjiltä.

Huutokaupassa on myynnissä paljon pienvalmistajien käsityönä tekemiä vieheitä ja pilkkejä. Näitä ei ole saatavilla kaupoissa ja hinnat ovat sen mukaiset.


Huutokauppamme toteutetaan siten, että ennakkohuutoja kohteisiin on mahdollista tehdä yhdistyksen Facebook-sivuilla. Huutokohteita varten on tehty oma kuva-albumi, johon kohteita lisätään sitä mukaa kun lahjoituksia huutokauppaan saamme.

Yksi erittäin tuottoisa tapa on ollut pyytää kalareissuja huutokohteiksi tunnetuilta kalastajilta. Tällaisissa huutokauppakohteissa lahjoittajaa lahjoittaa käytännössä omaa vapaa-aikaansa ja harrastajat ovat valmiita maksamaan paljon päästäkseen tunnetun harrastajan kanssa vesille.

Itse huutokauppa tapahtuma järjestetään vuosittain järjestämälle Näsijärven Lohikunkku -kilpailun aattona 3.11. klo 21.30 Murikanrannassa, joka toimii kilpailijoiden majoituspaikkana. Meklareina toimivat yhdistyksen vapaaehtoiset ja muutaman luukun huudattaa itse kohteen lahjoittaja. Sopivasti olutta saunassa nauttineet kalastajat huutavat kohteita kilpaa ja huutokaupan tuotto on sen mukainen. Tänä vuonna odotamme huutokaupalta noin 3000-4000 euron tuottoa.

Käy katsomassa huutokauppamme kohteita huutokaupan Facebook-sivuilla."

Kiitos Tuomakselle huutokauppapostauksesta!

Rahaa rattaisiin -uutiskirje saapuu postilaatikkoosi muutaman kerran vuodessa, mikäli tilaat sen täällä.

Muistahan käydä tykkäämässä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Tapahtumalippujen ennakkomyynti

Kaveri soitteli äskettäin jutellakseen yhdistyksen järjestämän tapahtuman lippujen ennakkomyynnistä. Miten myydä tapahtumiin ennakkolippuja siten, ettei yhdistyksen info@-sähköpostiin vastaava taho ylikuormitu? Ja miten ihmiset ylipäätään saa houkuteltua ostamaan lippuja ennakkoon? Saimme aiheesta varsin pitkän ja hedelmällisen keskustelun aikaiseksi ja esitänkin nyt sen yhteenvedon teille, rakkaat lukijat.

Aikainen lintu alennuksen nappaa


Lippujen myyminen ennakkoon on järkevää monestakin syystä. Kun tiedetään, paljonko ihmisiä on tulossa, osataan heidän tuloonsa varautua. Tarvittaessa voidaan varata isommat tai pienemmät tilat sekä tarpeeksi tarjoiluja tai osallistumisvälineitä. Joskus lippurahoja voidaan tarvita ennen tapahtumaa, jotta erilaisia tapahtumaan liittyviä kuluja saadaan katettua. Ja tähän väliin pakollinen varoitus: ottakaa vain harkittuja taloudellisia riskejä!

Joka tapauksessa ennakkoliput ovat usein hyvä idea järjestäjän kannalta. Rahojaan ja vapaa-aikaansa tarkasti vartioiva ihmisyksilö sen sijaan haluaa säilyttää mahdollisuutensa avoimina viimeiseen asti. Valinnanvapauden vapaaehtoinen kaventaminen tuntuu houkuttelevalta vain, jos siihen on hyvä syy. Epäilys siitä, että liput myydään loppuun, on tehokas syy lyödä suunnitelmansa lukkoon. Harvat yhdistysten järjestämät tapahtumat kuitenkaan ovat näin suosittuja, vaikka toki niitäkin on.

Toinen vahva kannustin tapahtumaan sitoutumisessa on raha. Mikäli liput saa ennakkoon edullisimmin kuin tapahtumapaikalta, tuntuu niiden varhainen ostaminen järkevältä ja suorastaan säästäväiseltä. Jos haluaisin myydä lippuja ennakkoon, tarjoaisin sellaista aikaisen ostajan alennusta että se tuntuu kukkarossa.

Kuva: Tom Sodoge, Unsplash

Lipunmyyntiä ilman hermoromahdusta


Jos osallistujia on vähän, on lippuvarausten ohjaaminen yhdistyksen sähköpostiin hyvä ja toimiva tapa hoitaa lippujen myynti. Osallistuja kirjoittaa sähköpostiin haluavansa ostaa niin ja niin monta lippua, ja yhdistyksen puuhahenkilö kertoo vastaussähköpostissa miten liput voi maksaa. Jos osallistujia on paljon, sähköpostiliikenne käy kokopäivätyöstä. Hyvin puuduttavasta sellaisesta.

Lippujen myyminen netin kautta säästää myyjän hermoja ja voi tuntua ostajastakin helpommalta. Sähköpostissa kun joutuu miettimään mitä kirjoittaa ja mitä vastaanottaja siitä ajattelee, kun taas nettikaupassa ruutujen rastittaminen riittää. Joskus lipunmyynnin ulkoistaminen siihen erikoistuneelle yritykselle on välityspalkkion arvoinen helpotus. Joskus taas on järkevää laittaa liput myyntiin omaan verkkokauppaan. Jos verkkokaupan perustaminen mietityttää, verottajan vastauksia löytää postauksesta Yhdistyksen verkkokauppa: verottaja vastaa.

Joskus tapahtuman osallistujia pyydetään maksamaan osallistumismaksut suoraan yhdistyksen tilille ja merkitsemään viestikenttään osallistujan nimi ja muut tarvittavat tiedot. Periaatteessa tämä on kätevää. Käytännössä viestikentän täyttäminen saattaa unohtua ja tapahtuman lippupisteellä ihmetellään, onko lippu Suksimuksujen rullasuksiriehaan maksettu mummon, vaarin vai naapurin Reiskan tililtä. Jos osallistujajoukko on pienehkö ja ennalta tunnettu, tämäkin lipunmyyntitapa voi toimia hyvin.

Tsemppiä lipunmyyntiin ja tapahtumajärjestelyihin! Jos kaipaatte koulutusta nimenomaan ruohonjuuritason yhdistystoiminnan näkökulmasta, tsekkaa Tapahtumavarainhankinta -koulutukseni.

Vielä ehtii ilmoittautua opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon!

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Varainhankintaideoita pennittömille

Mitä tehdä, kun yhdistyksen tili on tyhjä? Olette ehkä vasta perustaneet uuden yhdistyksen tai rahan tarve on muuten päässyt yllättämään. Ajatukset yhdistyksen viestin selkiyttämisestä tai varainhankintagaalan järjestämisestä tuntuvat ärsyttävältä teoretisoinnilta, kun rahaa tarvitaan nyt ja heti.

Varainhankintaa on mahdollista tehdä nopeasti ja olemattomilla kuluilla. Töitä rahan eteen joutuu todennäköisesti tekemään eikä glamouriakaan välttämättä ole luvassa, mutta rahassa mitattavia tuloksia saatatte hyvinkin saada aikaan.

Kuva: Delaney Dawson


Jäsenmaksut kuntoon


Onko jäsenmaksut maksettu? Jäsenmaksutulo on yhdistykselle tärkeää monestakin syystä. Se jää kuitenkin myös helposti saamatta esimerkiksi retuperällä olevan jäsenrekisterin vuoksi. Onhan osoitteenmuutosten vastaanottaminen vähän tylsää hommaa yhdistysaktiiveille, joilla on noin miljoona rautaa tulessa ja polttopuut vielä pystymetsänä. Sen tekemättä jättäminen voi kuitenkin koitua kalliiksi, kun ihmiset eivät saa jäsenmaksulaskujaan ja muut yhdistyksen postia. Tästä ja muista jäsenmaksuun liittyvistä aiheista saarnaan myös postauksessa nimeltä 8 tapaa kasvattaa jäsenmaksutuloja.

Myyjäiset


Myyjäiset ovat varainhankinnan klassikko siksi, että ne toimivat. Toinen puoli yhdistyksestä leipoo mokkapaloja ja toinen puoli ostaa ne, mikä voisi olla kätevämpää? No tietysti myyntipaikka, jolla on niin paljon ostohaluisia kävijöitä, ettei kenenkään tarvitse ryhtyä mokkapaladieetille tahtomattaan. Joulumyyjäisetkin tulevat pian, joten ei muuta kuin lukemaan Myyjäiset -- mokkapalaorjuutta vai varteenotettavaa varainhankintaa? Myyjäisten tai muiden tapahtumien varainhankintaa voi buustata arpajaisilla: siinä tapauksessa lue Arpajaisten ABC.

Ravintolapäivä


Ravintolapäivä on mahtava juttu monesta syystä ja monet yhdistykset hankkivat merkittävän osan varoistaan sen avulla. Niin sanottua säätämistä ei tarvita ollenkaan niin paljon kuin usein luullaan, sillä hämmästyttävän monet asiat ovat aivan luvallisia ja sallittuja. Kaikkien meidän pitää syödä joka päivä, joten asiakaskuntaakin saa ahkeralla viestinnällä varmasti kokoon. Terveen järjen käyttöä ja hyvää hygieniatasoa toki tarvitaan kaikessa ruokaan liittyvässä toiminnassa. Muistin virkistämiseksi voi lukea tekemäni elintarvikevalvonnan esimiehen haastattelun ja klikkailla siitä eteenpäin eri viranomaisten sivuille.

Talkootyö


Sopivan talkootyökeikan löytyminen voi olla mainio juttu yhdistykselle ja myös työn tilaajalle. Sopivia hommia ovat esimerkiksi erilaiset satunnaiset siivous- ja raivausprojektit, joissa ei tarvita erityistä ammattitaitoa. Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, laajat verkostot ovat avuksi. On tärkeää muistaa, että talkootyön hyödyn on koiduttava koko yhdistyksen, ei vain työtä tehneiden hyväksi. Tästä varainhankintatavasta olen kirjoittanut postauksen Talkootyö varainhankintamuotona.

Kirpputori


Tämäkin on varainhankinnan klassikko eikä suotta, onhan toisen roska toisen aarre myös muualla kuin Tinderissä. Tavaroiden löytäminen kirpputorilla myytäväksi helpottuu heti, jos tarjoudette hakemaan tavarat suoraan lahjoittajan kotoa. Tällä konstilla saimme aikanaan koululuokkani kanssa varsin asialliset kirpputorituotot eikä vaivakaan ollut liian suuri.

Varainhankinnan maailma on suuri ja avara. Nämä ovat vain ehdotuksia, joita voi lähteä kehittämään ihan omalla tavallaan. Tekipä yhdistys varojen hankkimiseksi mitä tahansa, on tärkeää että tiedätte itse, mitä varten sitä teette.


Vielä ehtii ilmoittautua opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon!

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Perinteiden voima on päivittämisen arvoinen

Mukavuusalueella kannattaa viettää runsaasti aikaa, sillä hei, siellähän on mukavaa! Varainhankinnassa on parempi pyy pivossa kuin kymmenen enoa veneessä. Saman pyyn voi kuitenkin paistaa vain kerran, joten pidetäänpä silmät auki (ja korvat myös, jospa oppisin vaikka sananlaskujen parempaa käyttöä).

Hyvää kannattaa tuunata


Mukavinkaan sohva ei ole enää mukava kun sille on vuosien ajan karissut keksinmuruja ja läikkynyt teetä. Joten ehkä myös yhdistystoiminnan mukavuusaluetta kannattaa välillä siivota ja pöyhiä kuohkeammaksi. On olemassa valtava määrä tapahtumia, yhdistysten ja muiden tahojen järjestämiä, joista on muodostunut odotettuja ja suorastaan rakastettuja. Ne pysyvät elinvoimaisina, koska ne muuttuvat ajan mukana.

Keväällä kirjoitin Martin markkinoista, vuodesta 1983 Helsingissä järjestetystä tapahtumasta, joka nyt vuonna 2017 oli ensimmäistä kertaa laajentumassa Tampereelle. Kerrottakoon näin jälkikäteen Tampereen markkinoiden vetäneen jättiyleisön. Maailma on todellakin muuttunut sitten vuoden 1983, mutta tuolloin aloitettu tapahtuma saa yleisön liikkeelle jo kahdessa eri kaupungissa.  Elokuussa kirjoitin espoolaisesta YIMBY-juoksusta, joka juostiin tänä vuonna viidettä kertaa. Viisi vuotta on verrattain lyhyt aika, mutta sekin riittää jo luomaan perinteitä ja toisaalta tarvetta uudistaa niitä. Nämä  tapahtumat ovat kiinnostaneet osallistujia jo vuosia, joten ne ovat onnistuneet pysymään ajassa mukana ja säilyttämään samalla oman ytimensä.

Kuva: Annie SprattUnsplash

Jos se toimii, käytä sitä


Uuden keksiminen vie aina enemmän resursseja kuin vanhan konsti uudelleenkäyttäminen. Jos olette jo vuosia keränneet valtaosan vuoden budjetista joulumyyjäisillä, niihin kannattanee osallistua tänäkin vuonna, vaikka kuinka kutkuttaisi kehitellä oma varainhankinta-applikaatio. Itse asiassa kannattaa tehdä molemmat, jos vain suinkin resursseja -- eli aikaa, rahaa ja osaamista -- riittää. Hyväksi havaittua ei kuitenkaan kannata hylätä vain siksi ettei se ole uusi ja jännittävä, vaan pikemminkin maustaa uudella tavalla (nyt tunnen kiusausta sortua parisuhdevertauksiin, mutta kykenen hillitsemään itseni).

Tunnetuista ja hyvin toimivista tapahtumasta kannattaa pitää kiinni, vaikka niiden tekijät välillä vaihtuvatkin. Yhdistystoimintaan kuuluu vaihtuvuus: ihmisten elämäntilanteet muuttuvat eikä toimintaan voi aina sitoutua yhtä paljon. Samalla mukaan tulee uusia innokkaita tekijöitä. Joskus muutokset eivät suju ilman voimakkaita tunteita ja tällöin voi olla houkuttelevaa katsoa aiemmin tehtyä työtä virheitä etsien. Niitä varmasti löytyy, sillä ihmisenä olemiseen kuuluu epätäydellisyys. Jos yhdistys on edelleen olemassa, menneestä löytyy kuitenkin varmasti jotain toimivaa. Pitäkää siitä kiinni ja kehittäkää siitä entistäkin parempi.

Ajassa kiinni kynsin ja hampain 


Aina uudistumisen ei tarvitse olla mullistavaa tai radikaalia. Asteittain tapahtuvaa muutosta on usein helpompi hallita, varsinkin toiminnassa jossa suuri osa on mukana vapaaehtoisesti. Erään äskettäin vetämäni koulutuksen jälkeen kuulin, kuinka hyvä neuvo muiden asioiden ohessa mainitsemani kannettavan maksupäätteen hankkiminen oli ollut. Maksutapojen lisääminen tapahtumaan on sinänsä pieni muutos, mutta sillä voi olla hyvinkin paljon merkitystä tapahtuman tuoton ja myös ihmisten viihtyvyyden kannalta.

Se, ettei jotain ole koskaan tehty, on hyvä syy kokeilla sitä nyt. Toisaalta hyvää ideaa ei kannata hylätä siksi, että "kaikki" tekevät sitä. "Kaikki" ovat nykyään somessa, eikä se tarkoita etteikö teidänkin todennäköisesti kannattaisi olla. Jotkut toimintavat ovat yleisiä siksi, että ne toimivat. Kaikki uudet ideat eivät ole omaksumisen arvoisia, mutta joku niistä on sitä aivan varmasti. Uusia ideoita löytää kaikkialta, kun kulkee aistit ja aivot avoimina ja kuuntelee yhdistyskavereitaan -- niin vanhoja jääriä kuin nuoria hupakoitakin.


Tervetuloa opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon. Tampereen Sampolassa opetan syksyllä hankehallinnon peruskurssia.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Hankerahoituksen hakeminen on helppoa ja hauskaa

Olin Helsingin rautatieasemalla ostamassa automaatista lippua, kun kuulin englanninkielisen avunpyynnön. Kaksi aasialaisen oloista tyttöä pyysi auttamaan, he kun halusivat ostaa junalipun jonnekin joka kuulosti lähinnä "Kopnhanilta" eikä automaatti suostunut myymään heille sellaista. Mietin mikä paikka se voisi olla, mutta mieleeni ei tullut mitään mikä kuulostaisi edes etäisestä tuolta. Pyysin tyttöjä selittämään tarkemmin ja viimein selvisi, että kyseessä on Tanskan pääkaupunki.

Yllätin tytöt kertomalla että Suomen ja Tanskan välissä on meri ja he joutuisivat turvautumaan laivaan tai lentokoneeseen.  Seuraavaksi ryhdyttiinkin kyselemään millä yhtiöllä Kööpenhaminaan voisi lentää tai seilata. Ihailin nuorten matkustavaisten huoletonta asennetta Euroopan-kiertueeseen: aina löytyy reitti sinne minne haluaa, vaikka välissä olisi meri.

Picture by Ryan McGuire
Kuva: Ryan McGuire

Vaikka rento asenne omiin tekemisiin, tulevaisuuteen ja ensimmäisen vaikutukseen jälkimmäisen on hieno juttu, on ennakkovalmistautumisellakin oma arvonsa. On varmasti tilanteita, jolloin on jännittävää pyöriä ympäriinsä ilman karttaa, aikataulua tai muuta rajoittavaa. Mutta on myös tilanteita, jolloin kaipaisi jonkinlaista käsitystä siitä, mitä on tekemässä. Hankerahoituksen hakeminen kuuluu useimmille näihin jälkimmäisiin. Jotta hankerahoituksen hakeminen ei olisi tuskallinen kokemus, käy valmentautumassa näiden postausten äärellä.

3 vinkkiä apurahanhakijoille

on hyvä tapa aloittaa henkinen matka hakemuksen julman kauniisiin syövereihin. Jos edellisestä hakemuksesta on vierähtänyt jo tovi tai sellaista ei ole koskaan ollutkaan, voit käydä päivittämässä käsitystä siitä mistä hankehakemuksissa ylipäätään on kyse.

Hyvä apurahahakemus, osa 1

syventää hankehakemustrippiäsi. Itse en suinkaan ole aina saanut rahoitusta aina kun olen sitä hakenut, mutta epäonnistumisistakin olen joskus oppinut jotain. Eikä ilman kokeilemista ja siitä väistämättä välillä seuraavaa epäonnistumista voikaan oppia mitään. Joten ei muuta kuin rahoitusrakettia laukaisemaan: lennä, kuka oletkin, lennä, tule elävänä takaisin!

4+1 asiaa jotka helposti unohtuvat talousarviosta

kertoo mihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun tarkistaa hakemusta puoli tuntia ennen hakuajan loppumista. Tai ehkä mielellään jo vähän aiemmin. Tunnen paljon ihmisiä, joille sanat ovat läheisempiä kuin numerot. Monille hankehakemuksen talousarvio on yhtä mukava asia kuin veromätkyihin liitetty haukkumakirje. Sitäkin suuremmalla syyllä talousarvio kannattaa käydä tiheällä kammalla läpi ja tarkistaa että se vastaa hankesuunnitelmaa.

Mitä tehdä vanhalla apurahahakemuksella?

vastaa kysymykseen, jota et vielä halua kysyä. Kun hakemus on vielä vain kyynel tekijänsä silmäkulmassa, on vaikea miettiä mitä sillä pitäisi valmistuttuaan tehdä. Lue kuitenkin.

Entäs tuo otsikon väite: onko hankerahoituksen hakeminen todellakin helppoa ja hauskaa? Nyt täytyy kyllä myöntää että tuli tehtyä klikkiotsikko. Vaikka olenkin viettänyt hankehakemusten äärellä monta hienoa hetkeä, on niiden tekeminen kuitenkin työtä. Työ voi joskus olla helppoa ja hauskaakin, mutta aina se ei sitä ole. Aina silloin tällöin sillä on kuitenkin mukava taipumus palkita tekijänsä. Joka ikisellä hakemuskierroksella joku saa hankkeelleen rahoitusta.



Tervetuloa opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon. Tampereen Sampolassa opetan syksyllä hankehallinnon peruskurssia.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Onko rahalla sielu? Arvostelu kirjasta The Soul of Money

Elämä ei ole nollasummapeliä


Elämä on taistelu, jonka vahvimmat voittavat ja vahvuutta mitataan omaisuuden määrällä. Se on joko sinä tai minä, sillä toisen voitto on toisen tappio. Jos joku väittää vastaan, voi hänet torpata sanomalla "näin se nyt vaan on aina ollut ja tulee aina olemaan." Tässä vaiheessa ryhdyn tietysti itse väittämään vastaan, sillä mikään ihmisen tekemä ei koskaan ole ikuista, ei myöskään raha ja sille antamamme merkitykset.

The Soul of Money: Transforming Your Relationship with Money and Life (W.W. Norton & Company, 2017) -kirjan kirjoittaja Lynne Twist väittää ettei elämä olekaan joko-tai: sekä sinä että minä voimme menestyä. Twistillä on kokemusta ja näkemystä kirjoittaa rahasta, sillä hän on työskennellyt vuosia humanitaaristen hankkeiden varainhankinnassa ja kohdannut niin upporikkaita kuin rutiköyhiäkin. Eivätkä köyhät suinkaan aina ole nälän ja puutteen jalostamia eivätkä rikkaat kietoudu salametsästetyn halinallen turkkiin. Jos ajattelee rikkaiden olevan rahojensa saastuttamia, on itse päästänyt rahan hallitsemaan ajatuksiaan. Raha on varsin käytännöllinen vaihdon väline, mutta usein annamme sille paljon tätä suuremman painoarvon.



Rahat vai henki? Vai molemmat?


The Soul of Money eli rahan sielu on sinänsä jo ajatuksia herättävä nimi kirjalle. Me kaikki, koko ihmiskunta, haluamme terveen maapallon ja läheisillemme mahdollisuuden elää tervettä, antoisaa elämää. Missä välissä oikein päästämme rahan itsemme ja näiden tavoitteiden väliin? Twist kertoo Intian Dharmapurissa tapaamistaan naisista, jotka kokivat velvollisuudekseen tappaa vastasyntyneet tyttärensä, jottei perheiden tarvisisi maksaa heidän myötäjäisiään. Hän kertoo myös itsestään ja aviomiehestään, jotka tekivät perheensä hyväksi töitä niin paljon, etteivät nähneet lapsiaan näiden valveillaoloaikana. Molempia ilmiöitä on varmasti usein puolustettu sanomalla että näin asiat vain ovat.

Tapoja ja ajatuksia on mahdollista muuttaa. Aina siihen ei tarvita edes rahaa. Mutta se, jolla rahaa on, voi käyttää sitä muokatakaseen maailmaa haluamansa laiseksi. Raha on kuin vettä: joskus se virtaa vuolaana, joskus pieninä puroina ja joskus se pisaroi. Se voi antaa elämää ja se voi hukuttaa sen. Raha, kuten vesikin, on väline, se ei ole itsessään hyvää eikä pahaa. Aina se kuitenkin muokkaa sitä, johon se koskee.

Varainhankinta on yhteistyötä


Vertauskuva rahasta vetenä varmasti ärsyttää niitä, joilla elämä on olemassolon taistelua leivästä ja lämpimästä. Jos kuitenkin vatsa on täynnä eikä kylmyyskään vaivaa, voi käyttää hiukan aikaa ja voimavaroja rahasuhteensa miettimiseen. Kirjassa on runsaasti tarinoita ja anekdootteja, joista eräs itselleni parhaiten mieleen kertoo ostosretkestä. Tyttövauvan tuore isoäiti Twist oli sisäistänyt kaikki ostoshulluja isoäitejä koskevat mielikuvat osaksi omaa kuvaansa ja halusi osoittaa rakkauttaan vaaleanpunaisilla röyhelöillä. Pikkutytön isä eli Twistin poika kuitenkin kertoi äidilleen, että he halusivat vaimonsa kanssa lapselle ostettavan vain sellaisia tavaroita, joiden ostaminen tekee maailmalle hyvää. Vaatteita ja leluja, jotka eivät ole toisten lasten tekemiä ja jotka eivät saastuta luontoa enempää kuin on pakko. Ostosretkestä tuli tämän jälkeen hankalampi, mutta myös palkitsevampi, sillä tuntui hyvältä maksaa luontoa ja ihmisiä kunnioittaen tehdyistä tuotteista ja asiantuntevasta palvelusta.

Varainhankintaa tekevälle kirja antaa tarpeellisen muistutuksen siitä, että varainhankinta on yhteistyötä. Varainhankinta ei ole kerjäämistä, se ei ole välttämätön paha eikä sitä pidä nolostella. Yhteisen päämäärän eteen voi ponnistella monella tavalla, esimerkiksi antamalla varojaan sen hyväksi. Ajatus on yksinkertainen, mutta siitä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä . Itselläni heräsi runsaasti ajatuksia esimerkiksi varainhankinnan viestinnästä: mitä varten rahaa oikeastaan kerätään ja miten siitä kerrotaan yhteistyökumppaneille? Mietin myös, kuinka pystyn kouluttajana auttamaan koulutusten osallistujia käyttämään lahjojaan ja osaamistaan heille tärkeiden asioiden hyväksi.

Otsikossa kysyn, onko rahalla sielu? Tämän kirjan perusteella rahan sielu on se merkitys, minkä me ihmiset sille toiminnallamme annamme.



Jos tilaat kirjan tämän linkin kautta, saan Amazonilta hieman korvausta. Sinulle kirja on saman hintainen kuin muutenkin. Linkki vie Saksan Amazoniin, josta tulevat lähetykset eivät jumita tulliin. Sivuja voi käyttää myös englanniksi. Lukemani kirjan olen ostanut ja maksanut itse.





Tervetuloa opettamalleni Varainhankinnan peruskurssille tai hankehallinnon peruskurssille Espoon työväenopistoon. Tampereen Sampolassa opetan syksyllä hankehallinnon peruskurssia.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!