sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Varainhankinta vaikeampaan kohteeseen

"Miten varainhankinta voi onnistua, kun kohteena eivät ole sairaat lapset tai söpöt eläimet", on jatkuvasti toistuva kysymys. Varainhankinta on tuskin helppoa näihin mainittuihin kohteisiinkaan, eihän ylipäätään ole helppoa saada ihmisiä luopumaan rahoistaan. Joitakin kohteita varten on kuitenkin vaikeampi kerätä rahaa kuin toisia. Mahdotonta se ei ole.



Kuva: Ryan McGuire, Gratisography

Pyydä tukea
Isossa-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan 80% järjestöille tehdyistä lahjoituksista on suoran pyynnön tulosta. Tulos ei sinänsä ihmetytä: harva lähtee etsimään kohdetta, johon lahjoittaa ylimääräiset rahansa. Jos pyytäjä vielä kertoo, mitä milläkin summalla saadaan aikaan, sen parempi. Humanitaariset järjestöt ovat mestareita muotoilemaan avun tarpeen konkreettisiksi rokotuksiksi, äitiyspakkauksiksi tai hätämuonaksi, joita voidaan hankkia tietyllä rahasummalla.  Tehokkaasta viestinnästä voivat ottaa oppia muidenkin alojen tekijät. Aineettomista lahjoista löytyy lisää toisaalla blogissa.

Optimisti onnistuu
Sananlasku väittää, että pessimisti ei pety. Olen vahvasti eri mieltä: pessimisti varautuu tappioon, joten sen hän tulee saamaan. Ehkä se onkin sitä, mitä pessimisti haluaa todistaakseen olleensa oikeassa. Se joka uskoo, ettei kukaan kuitenkaan halua tukea epäsuosittuun aiheeseen keskittyvää yhdistystä, elää uskomustaan todeksi kaikessa toiminnassaan. On ihanaa ja joskus tarpeellistakin ruikuttaa varainhankinnan haasteellisuutta, mutta sitä ei välttämättä tarvitse tehdä julkisesti. Mahdolliset tukijat tuskin haluavat kuulla, että ovat ehkä tukemassa todella epäsuosittua asiaa, jota kukaan muu ei näe tarpeelliseksi tukea.

Muodosta oma huutosakki
Kannustusjoukot ovat äärimmäisen tärkeitä. Julkkistukija on järjestölle iso ilo, mutta huutosakkia voi kerätä myös muista vaikuttajista. Jokainen sosiaalinen median käyttäjä osannee nimetä sometuttujaan, joita seurataan ja joita arvostetaan, vaikka he eivät olisikaan julkisuuden henkilöitä. Aina on myös ollut verkostoitumisen mestareita, joiden valtavaa suosiota omissa ympyröissään on vaikea johtaa yhdestä tietystä syystä johtuvaksi. Julkkisten isännöimät ja emännöimät illalliset ja muut yhdistyksen tukijoille järjestetyt tilaisuudet ovat maailmalla varsin suosittuja. Voisiko ideaa hyödyntää myös pienemmässä mittakaavassa?

Kerro mitä saatte aikaan
Ihmiset elävät hillittömässä tietotulvassa, jossa informaation yhdisteleminen järkeväksi kokonaisuudeksi ei välttämättä jaksa vapaa-aikana kiinnostaa. On teidän tehtävänne kertoa, mitä hyvää olette saaneet aikaan ja mitä voitte tulevaisuudessa tehdä. Joskus toimintaa kannattaa katsoa uudesta näkökulmasta. Brittiläinen vankeja tukeva järjestö Storybook Dads korostaa viestinnässään sitä, kuinka toiminta auttaa vankien lapsia. Lopullinen hyötyjä ei siis välttämättä ole se, jonka kanssa töitä varsinaisesti tehdään.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Kentin yliopiston julkaisemaa raporttia Rising to the Challenge: A Study of Philantropic Support to "Unpopular" Causes (Alison Body ja Beth Breeze, Centre for Philantropy at the University of Kent, 2015).


Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Jos järjestät yhdistyksen tapahtumia, tule tänne!

Elämme laskiais-, talvi-, ynnä muiden riehojen kulta-aikaa ja hyvä niin. Makkara tirisee, kahviämpärit hehkuvat kuumuuttaan ja TV:stä tuttu oman kylän poika, Monsteri-Jonne esittää hittinsä Demoni söi emoni.  Ehkäpä tapahtumaan on keksitty aivan uusia nokkelia keinoja kerätä varoja ja tehokas viestintä on tuonut paikalle uusia kävijöitä. Yritysyhteistyö toimii kaikkia osapuolia hyödyttäen ja mahdolliset saatavilla olevat rahoitukset on haettu ja ehkä saatukin. Raha kilahtelee kassalaatikoihin ja kannettaviin maksupäätteisiin ja pian Perä-Syrjälän kyläyhdistyksen hallitus voi taas päättää mihin hyviin tarkoituksiin yhdistyksen varoja käytetään.

Tapahtumat tuovat yhdistyksille rahaa ja näkyvyyttä sekä rakentavat yhteisöllisyyttä. Niitä kannattaa kehittää, sillä maailman muuttuessa paikallaan pysyvä jää muista jälkeen. Jos varoja kertyy makkaranmyynnistä tarpeeksi ja tekijätkin ovat tyytyväisiä, hieno juttu. Olisiko silti hauskaa ihan periaatteen vuoksi etsiä tapoja kehittää tapahtumaa? Jos taas kulut ylittävät tulot ja yhdistyksen vastuuhenkilöt uhkaavat erolla vuotuisen umpihankiriehan jälkeen, voi olla aika keksiä jotain muuta. Joka yhdistyksellä on omat tavoitteensa, voimavaransa ja perinteensä. Uutta oppimalla ja kokemuksia jakamalla niistä voidaan jalostaa jotain upeaa.

Molemmissa tapauksissa tervetuloa Vision järjestämään Tapahtumilla varoja yhdistyksen toimintaan -koulutukseen, kouluttajana allekirjoittanut.  Helsingissä tapahtuu (hahaa, täällähän puhutaan tapahtumista) 7.3. ja Tampereella 14.3. Linkit vievät Vision sivuille, joilta saa lisätietoja ja pääsee ilmoittautumaan. Alla olevasta linkistä pääsee katsomaan mainosvideota, jolla puhuvana päänä toimii kouluttaja, varainhankintabloggari Jenni Kallionsivu.



sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Kirja-arvostelu: Hyvän tekemisen markkinat

Jokaisella eliöllä on itsesäilytysvietti ja niin on myös jokaisella organisaatiolla, eivätkä hyvän tekemiseen keskittyneet järjestöt ole mikään poikkeus. Tämä ajatus nousi vahvasti esiin lukiessani Frank Johanssonin kirjoittamaa kirjaa nimeltä Hyvän tekemisen markkinat (Gaudeamus 2017). Johansson-- joka on pitkäaikainen Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja -- tarkastelee suuria, ammattimaisia avustusjärjestöjä. Kirja antaa kuitenkin ajattelemisen aihetta myös ruohonjuuritasolla toimiville järjestöille.



Auttaminen tuotteena


Johansson puhuu auttamisen alasta, jolla voi tehdä uraa ammattilaisena, ja toisaalta auttamisesta tuotteena jota voi kuluttaa. Jos auttaminen on kulutustuote, sitä täytyy tietysti markkinoida tavalla joka iskee kuluttajan ostohermoon. Varainhankinnassa onkin vahvasti mukana ajatus, jonka mukaan lahjoittajan täytyy olla viestinnän keskiössä ja tavoitteena on saada hänet tuntemaan olonsa hyväksi tuettuaan järjestön toimintaa. Auttamistuotteen ostajan pitää saada tuntea olevansa sankari.

Autettavat ovat siis osa tuotetta, jota järjestö myy auttajille eli tukijoilleen. Joitakin on autettavia on tällöin helpompi myydä kuin toisia. Humanitaarisesta ja kehitysavuista puhuttaessa kukkaronnyörit saa ilmeisesti heltymään lapsi. Johansson tuo esiin useita tutkimuksia useista eri maista sekä omat havaintonsa, ja lopputuloksena on se että kuvattaessa autettavaa ihmistä suuren yleisön nähtäväksi kuvataan melkein aina lasta. Lapsi kaipaa suojelua ja hoivaa, eikä toisaalta tee mahdollisesti vääräksi koettua politiikkaa. Aikuinen mies näyttää avun tarvitsijana olevan kaikkein vähiten myötätuntoa herättävä olento.

Lillukanvarsien joukkotuho


Viestinnässä on tilaus helposti ymmärrettäville tarinoille, jolloin on tietysti vaarana liiallinen yksinkertaistaminen. Ongelmat ovat harvoin yksinkertaisia ja hyvä tarinankertoja katkoo (tarinan kannalta) turhat lillukanvarret säälimättä pois. Maailma kaikkine ongelmineen on sen sijaan monimutkainen kokonaisuus, jossa syy-seuraussuhteet takkuuntuvat uudestaan sitä mukaa kun niitä selvitellään.

Sopeutuminen hyvän tekemisen markkinoihin vie pahimmillaan pontta pyrkimyksiltä uudistaa yhteiskuntaa siten, ettei kenenkään selviytyminen riippuisi kaukaisien auttajien hyvästä tahdosta. Rahaa verrataan usein veteen, ja myös Johansson lainaa kirjassaan Terje Tvedtin ajatusta siitä, että kuten joen tunteminen vaatii sen alkulähteiden tuntemisen, myös järjestöjen toimintaa ymmärtääkseen tulee tietää mistä niiden rahat tulevat. Yksinkertaisesti ja tutussa muodossa ajatuksen voisi ilmaista " kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".

Ammatillistumisen vaarat


Ammatillistumisesta puhutaan usein hyvänä asiana. Johansson muistuttaa, että vaatimus ammattimaisuudesta kuitenkin ohjaa kiinnittämään huomiota siihen, miten tehdään, mikä saa välillä unohtamaan sen, miksi tehdään. Oman olemassaolon tarkoituksen pohdiskelu tekee hyvää kaikenlaisille organisaatoille, myös pienille ruohonjuuritason toimijoille. Yli-innokas ammatillisuuden korostaminen saattaa johtaa siihen, että pidetään toisten sammuttamia tulipaloja väärin sammutettuina ja tukahdutetaan vapaaehtoisten innostus. Vaarana on myös passivoituminen kyynisyyden houkutuksen edessä: kun kaiken voi tehdä niin monella tapaa väärin, voi olla turvallisinta olla tekemättä mitään.

Ammatillistumisen vaara onkin ehkä järjestötoiminnan luonteen muutoksessa, jonka myötä toiminnasta tulee yhä enemmän ja enemmän tuote. Aktiivisten jäsenten sijaan keskitytään etsimään taloudellisia tukijoita, jotka lahjoituksellaan mahdollistavat ammattilaisten toiminnan. Vain heillä, joilla on taloudellisia resursseja, on tällöin mahdollisuus muuttaa maailmaa.


Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Takuuvarma konsti pitää kokoukset raiteillaan

Tuntuuko sinusta joskus, että yhdistyksenne hallituksen kokoukset eivät ole edes palaveripullan arvoisia? Keskustelu hoippuroi sinne sun tänne kuin väsynyt matkailija ravintolavaunussa eikä perille tunnuta päästävän koskaan. Lämpimässä sisätilassa (oletan että kokoustatte sisätiloissa, muukin on tietysti mahdollista) oleskelu on tosin näin talvella mukavaa sinänsä, mutta voisihan siellä toki muutakin tehdä.

Kuva: Darren Bockman, Unsplash

Eipä hätää, pitkä ja ajoittain varsin puuduttavakin kokousurani on saanut minut keksimään ratkaisun. Eikä sitä edes ole valmistettu käymisteitse! Sellaisia ratkaisuja suosittelen vasta kokous on asiallisesti päätetty. (Olenhan aiemmin kirjoittanut jatkojen järjestämisestä.)

Ratkaisu on seuraavanlainen: joka kerran, kun joku ehdottaa jonkinlaista toimenpidettä, kysy heti kuka sen tekee. Jos joku ehdottaa että haette "jotain apurahaa joltain säätiöltä", kysy kuka tekee hakemuksen. Jos joku ehdottaa että jäsenmäärää pitäisi kasvattaa, kysy kuka vastaa siitä että hanke etenee.

Jos kokouspöytäkirjassa lukee "kartoitetaan yritysyhteistyön mahdollisuuksia", kuinka todennäköistä on että yritysyhteistyö lähtee käyntiin? "Seppo ja Teppo sopivat tapaamisen Happy Hipster -panimon toimitusjohtajan kanssa ja keskustelevat virvokkeiden lahjoittamisesta kevätriehaan" kuulostaa toiminnolta, jonka toteuttaminen on ihan todennäköistä. Ellei mitään tapahdu, Seppoa ja Teppoa voi muistuttaa asiasta.

Lähtökohtaisesti yhdistysaktiiveilla on hyvää tahtoa ja hyviä ideoita. Se, mikä joskus puuttuu, on toiminta. Aina kysymys ei ole laiskuudesta tai osaamisen puutteesta, vaan kukaan ei oikein tiedä kenen pitäisi tai kuka edes saisi toimia yhdistyksen nimissä. Vastuuhenkilön selkeä nimeäminen poistaa tämänkin ongelman.

Pieni, mutta tehokas annos konkretiaa pitää kokouksen kuosissa ja tekee pöytäkirjoista seuraamisen arvoisia dokumentteja. Kun kokouksissa tehdään toimintaa ohjaavia päätöksiä, niissä käyminen tuntuu vaivan arvoiselta ja jopa innostavalta.


Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Lahjoitus vai ostos?

Liikkuuko raha ihmisyksilön tililtä järjestön tilille, koska hän haluaa tukea hyvää tarkoitusta vai siksi, että hän haluaa nipun hienoja postikortteja joissa on järjestön logo? Entä tukeeko yritys yhdistyksen toimintaa siksi, että se haluaa vaikuttaa maailmaan järjestön kautta vai siksi että se saisi logonsa näkyviin yhdistyksen tapahtumassa?

Kuva: Jeremy Yap, Unsplash


Hyvä tarkoitus vai hyvät kaupat?


Englanninkielisessä maailmassa jaetaan varainhankinta kuitenkin kahteen eri tapaan: transactional ja transformative fundraising. Ensimmäisessä on nimensä mukaisesti kyseessä vaihdanta, jossa rahoistaan luopuva osapuoli saa rahoilleen vastineeksi jotain konkreettista. Jälkimmäisessä taas tavoitteena on muutos, ja rahalla tuetaan hyvää tarkoitusta.

Käytännössä monenlaiset motiivit vaikuttavat kaikkeen ihmisten toimintaan: joskus hyvän tekemisen kohde valitaan siksi että toiminnan parissa pääsee tekemisiin kiinnostavien henkilöiden parissa, saa kutsuja jännittäviin tilaisuuksiin tai muiden arvostusta. Perimmäisenä on kuitenkin ymmärrys siitä, että juuri tämä tarkoitus on tukemisen arvoinen. Antamalla taloudellisen tukensa pääsee osaksi muutosta antamalla omia resurssejaan sen käyttöön. Lahjoittaja ja lahjan saaja tekevät molemmat töitä yhteisen päämäärän hyväksi, kukin omalla tavallaan.

Onko tällä mitään käytännön merkitystä?


Mikäli rahoille luvataan vastinetta, pitää lupaus tietysti täyttää. Jos yritykselle on luvattu logo päälavalle tapahtuman tukemista vastaan, se on sille annettava vaikka WC-puhdistajan logo näyttäisi naurettavalta paatoksellisen mieskuoron esiintymisen taustalla. Kakkumyyjäiset taas ovat ruohonjuuritason varainhankinnan lippulaiva, joita monet yhdistysaktiivit suorastaan pelkäävät. Kysymys siitä, olisiko rahat mahdollista kerätä ilman kakkujen läsnäoloa toistuu kokouksissa vuodesta toiseen.

Myyminen on kaikesta haastavuudestaan huolimatta useimmille lähtökohtaisesti helpompaa kuin rahan pyytäminen. On vaikeaa pyytää rahaa siksi, että uskoo voivansa sen avulla muuttaa maailman paremmaksi, joten on helpompaa tarjota rahan vastineeksi jotain konkreettista. Vastikkeiden, olipa se mitä tahansa, toimittaminen vie kuitenkin resursseja. Aikaa, rahaa, energiaa ja muuta, joka on tällöin pois yhdistyksen varsinaisen tarkoituksen edistämisestä. Joskus se kannattaa, joskus ehkä ei. Kaikki on tapauskohtaista, mutta vastikkeiden tarpeellisuutta kannattaa tosissaan miettiä.

Miltä tämä viranomaisista näyttää?


Kun vedotaan yleisöön lahjoitusten saamiseksi, tarvitaan rahankeräyslupa. Yleisöön vetoaminen voi tarkoittaa viestiä yhdistyksen nettisivuilla, lehtimainosta, puhetta yhdistyksen järjestämässä tapahtumassa tai jotain muuta tapaa. Myös aineettomien lahjojen myyminen on rahankeräystä, vaikka lahjoitus onkin tällöin puettu ikään kuin ostokseksi. Ennakkovalmistautuminen on välttämätöntä, sillä lupahakemusten käsittelyajat lähestyvät puolta vuotta. Rahankeräysluvista löytyy runsaasti tietoa poliisin sivuilta.

Lahjoittamiseen perustuva varainhankinta on verottajan suuntaan melko suoraviivaista: lahjoitukset ovat yhdistyksen verovapaata tuloa. Varainhankintatuotteiden tai erilaisten palveluiden myynti tai talkootyö sen sijaan voidaan joissain tapauksissa katsoa yhdistyksen elinkeinotuloksi. Ajatuksena vaikuttaa olevan, etteivät yhdistykset kilpaile yritysten kanssa epäreiluin ehdoin. Tästä näkökulmasta lahjoitusten pyytäminen vaikuttaa turvalliselta varainhankintatavalta.


Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

perjantai 22. joulukuuta 2017

Eettiset lahjat: ihastus vai pettymys?

Ostin juuri aineettoman joululahjan ja nyt jännitän mitä lahjan saaja siitä ajattelee. Maailman parantamisen paketoiminen helposti ymmärrettäviksi lahjoiksi -- polkupyöriksi, äitiyspakkauksiksi tai vaikka käsienpesumahdollisuudeksi lapselle-- on ihan mahtava idea.

Sitä käyttävät suurien toimijoiden lisäksi myös useat pienemmät järjestöt. Suurin osa aineeton lahja -tarjonnasta edustaa kehitysapua, joskin myös luonnonsuojelusta kiinnostuneille löytyy vaikka pala ikimetsää.

Kuva: Jakob Owens, Unsplash

Eettisiä lahjoja on ihana antaa: minähän sen tiedän, kirjoitan tätä postausta lahjanhankkimisen jälkihuumassa. Siinä piilee myös niiden vaara. Kaikki lahjat kertovat antajastaan, myös eettiset sellaiset.

Hyvän tekeminen ei kuitenkaan ole neutraalia toimintaa. Tuskin on olemassa mitään toimintaa, jota joku ei pitäisi tavalla tai toisella vääränä. Niin outoa kuin se onkin, edes ihmishenkien pelastaminen ei ole aivan kaikkien mielestä hyvä teko.

Ja vaikka järjestön toimintaa saattaisi sinänsä pitää asiallisena, kaikki aiheet tai toimijat eivät ole kaikille yhtä läheisiä. Vakaumuksellinen uskonnoton ei välttämättä ilahdu uskonnollisen järjestön vuohesta. Kaikille sopivaa aineetonta lahjaa ei ole, itse en ainakaan ole sellaista löytänyt.

Joten lahjoititpa mitä tahansa, ajattele sitä joka lahjan saa. Millä tavoin hän haluaisi maailman olevan parempi? Onko jokin aihe hänelle erityisen läheinen? Onko hänellä tietty järjestö, jota hän itse tukee? Kaikilla järjestöillä ei ole mahdollisuuksia viestiä toiminnastaan kovin laajalle, joten joskus hyviä lahjoja saa tosissaan etsiä.

Yhdistysaktiivin näkökulmasta aineettomien lahjojen kauppoja kannattaa käydä tutkimassa myös siksi, että niissä on onnistuttu kertomaan yhdistyksen tekemästä työstä käsinkosketeltavalla tavalla. Vaikka aineettomien lahjojen tarjoaminen ei olisikaan teidän juttunne, eri yhdistysten aineettomat lahjat tarjoavat upeita esimerkkejä siitä miten monimutkaiset asiat selitetään yksinkertaisesti.


Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Myyjäiset: huomioita tiskin edestä ja takaa

Myyjäisten kulta-aika eli joulunalus on jälleen täällä yhdistysaktiivien ilona ja riemuna. Itsellänikin on tuoreita kokemuksia sekä myyjäispöydän takaa että shoppailijan roolista, joten jaan kanssanne satunnaisen valikoiman aiheen herättämiä ajatuksia. Marraskuun lopussa esittelin Rozentāls-seuran toimintaa Martin markkinoiden kävijöille ja sittemmin olen vieraillut useammissa joulumyyjäisissä pukinkonttia täyttämässä. Tällaisia ajatuksia myyjäiset tänä vuonna herättivät.

Kuva: Charles Etoroma, Unsplash


Tunnusta väriä
On kiva tietää, mitä yhdistystä (tai yritystä tai muuta tahoa) on rahoillaan tukemassa. Joskus se voi olla myyjäisten kävijälle syy astua lähemmäksi. Tapoja brändätä oma myyntipiste on varmasti loputtomasti, jos vain mielikuvitus ja resurssit (siis taito, aika, raha ja mitä näitä nyt on) riittävät. Roll-upit eli kevyet, kuljetettavat mainosjulisteet herättävät joskus kritiikkiä tavanomaisuutensa takia, mutta joskus asiat ovat suosittuja siksi että ne toimivat.

Somista pöytä
Pöydän ulkonäöllä on sen houkuttelevuuden kannalta paljonkin väliä. Suosittelen nappaamaan mukaan ainakin pitkän pöytäliinan, jolloin pöydän alle muodostuu niin sanottu pop-up-varasto. Myyntiartikkelien esillepanoa kannattaa ajatella: tarvitsevatko kirjat kirjatukia, korut tai vaikka kortit telineitä, T-paidat henkareita? Ei ole ollenkaan se ja sama, miltä pöytä näyttää.

Hinnoittele oikein
Muutamalla eurolla saa hyvän asian puolesta myytyä melkein mitä vain, mutta mitä kalliimmasta hankinnasta on kyse, sitä vaikeampi kukkaronnyörejä on saada auki. Tämä kannattaa pitää mielessä jo myyjäisvalikoimaa suunniteltaessa. Myyjäiset kestävät rajallisen ajan, joten pitkää harkintaa vaativia tuotteita ei kannata myydä. Ikisuosikkini on postikortti: hyvännäköisiä kortteja on kiva antaa tai lähettää synttärisankareille ja muille tärkeille henkilöille samalla kun tukee hyvää asiaa. Koska ne eivät maksa kovin paljoa, niitä on helppo ostaa ja helppo käyttää.

Avaa suu
Kävin eilen, joulukuisena lauantaina, kaksissa eri joulumyyjäisissä. Yksikään myyjä ei aloittanut kanssani juttua eikä minulle yritetty myydä mitään. Jos olisin todella kiihkeästi halunnut havukranssin, korvakorut tai joulutorttuja, olisin varmaan suorittanut ostoksen ilman aktiivista myyntiäkin. Mutta kun varsinaista tarvetta ei ollut, tuotteet jäivät ostamatta. Kokemusta on myös tiskin toiselta puolelta ja väitän että varainkeruutuote löytää varmemmin uuden kodin, kun sitä ja myös sitä tarjoavaa yhdistystä esittelee tapahtuman kävijöille ihan perinteisellä, ääniaaltojen liikkeeseen perustuvalla menetelmällä. Siis puhuen.

Tee jäsenhankintaa
Yleishyödylliset yhdistykset ovat lähtökohtaisesti kaikille avoimia ja uudet jäsenet tuovat mukanaan uusia ideoita, tietotaitoa, verkostoja sekä jäsenmaksun. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että myyjäispöydällenne eksyy jäsenyydestä kiinnostunut tuleva yhdistysaktiivi. Liittyminen kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi. Vanha konsti on usein parempi kuin pussillinen uusia, joten suosittelen painettua jäsenlomaketta ja kuulakärkikynää. Sen täyttämällä pääsee jäseneksi heti, ehkä jäsenmaksunkin voi maksaa saman tien?

Jos kaipaat lisää luettavaa myyjäisiin liittyen, käy lukemassa Myyjäiset: mokkapalaorjuutta vai vaikuttavaa varainhankintaa. Mikäli meinaat myydä jotain suuhunpantavaa, Yhdistysten elintarvikemyynti: terveystarkastaja vastaa on juuri sinulle.


Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!